Kuntien paikalliset päätökset määrittelevät koko väestön kielitaidon kirjon sen sijaan, että vieraiden kielten opetuksen järjestäminen olisi keskitetysti ohjattua.
Opetus- ja kulttuuriministeriö selvityttää ylioppilastutkinnon reaalikokeiden kehittämistä (HS 3.9.). Tavoitteena on tehdä tilaa vieraiden kielten opiskelulle lukiossa. Selvitys ja tavoite ovat erittäin tärkeitä. Samalla on tärkeää muistaa, että vieraiden kielten opetusta tulisi lisätä jo peruskoulussa, jossa opetus on yksipuolistunut englantiin ja muiden kielten opetustarjonta on romahtanut.
Vieraiden kielen opetuksen vähentyminen johtuu useista erilaisista viime vuosikymmenten koulutuspoliittisista ratkaisuista ja kuntien paikallisista opetusvalinnoista. Opiskelun vähentyminen ei juonnu lapsista ja nuorista, jotka tutkimusten mukaan ovat kiinnostuneita kielten opiskelusta, jos se vain mahdollistetaan.
Peruskoulun ohjausrakenteissa vieraat kielet ovat valinnaisia ennen kaikkea koulutuksen järjestäjille, kunnille, jotka päättävät opetuksen toteuttamisesta kuntakohtaisten taloudellisten resurssiensa puitteissa. Nykytilanteessa kuntien paikalliset päätökset määrittelevät koko väestön kielitaidon kirjon sen sijaan, että vieraiden kielten opetuksen järjestäminen olisi keskitetysti ohjattua ja perustuisi tutkittuun tietoon tulevaisuuden osaamistarpeista yhteiskunnassamme.
Kestävät kielipolut peruskoulusta toiselle asteelle ja korkeakoulutukseen vastaavat yhteiskunnan nykyisiin ja tuleviin osaamistarpeisiin. Kielitaidon yksipuolistuminen rajaa yksilön mahdollisuuksia työelämässä, heikentää yritysten ja talouden kasvua sekä jarruttaa yhteiskunnan kehitystä ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Vieraat kielet kytkeytyvät myös yhteiskunnan turvallisuuteen.
Selkeä ja ymmärrettävä viestintä, myös monikielisesti, tukee osallisuuden kokemusta, mahdollistaa tehokkaat julkiset palvelut ja lisää luottamusta instituutioihin. Kielet vaikuttavat yhteiskunnan sisäiseen vakauteen ja Suomen kansainväliseen verkostoitumiseen.
Suomeen tulisikin laatia kansallinen asiantuntijatietoon perustuva monikielisyysstrategia. Sen avulla voidaan ennakoida ja suunnata vieraiden kielten varantoa, kehittää kielten opetusta sekä koordinoida kansallista käännöspolitiikkaa.
Hanna Gorschelnik
toiminnanjohtaja, Kieliasiantuntijat ry
Leena Kolehmainen
saksan kielen professori, Helsingin yliopisto
Mika Lähteenmäki
venäjän kielen ja kulttuurin professori, Jyväskylän yliopisto
Kieliasiantuntijoiden ja SARAVE-verkoston yhteinen mielipidekirjoitus on julkaistu 13.9.2026 Helsingin Sanomissa: Kielten opetuksen tueksi tarvitaan kansallinen monikielisyysstrategia | HS.fi