Kielten opetustarjonnan vähenemiseen läpi viime vuosien johtaneet koulutuksen rahoitusleikkaukset ja samanaikainen englannin kielen opetustarjonnan valta-aseman kasvu ovat yhdistelmä, joka vaarantaa kielivalintojen monipuolisuuden sekä laajan kielitaidon ylläpidon.

Kielten koulutuksen tulevaisuusnäkymät eivät tähänastisen kehityssuunnan perusteella ole innostavat. Voidaan pohtia, olisiko leikkauksiin puututtu jo aiemmin ja tiukemmin, mikäli yhteiskunnassa olisi nähty kieltenopetuksen arvo ja vastustettu voimakkaammin kieltenopetukseen kohdistuvia leikkauksia.

Kun Turun yliopiston ranskan kielen professorilta Marjut Johanssonilta kysytään, miten tähän tilanteeseen on päädytty, on vastaus selvä:

- Suurin ongelma on se, että ei ole selvää tahoa, joka vastaisi strategisesta suomalaisesta vieraiden kielten kielikoulutuspolitiikasta. Johansson sanoo.

Johanssonin tavoin myös Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n puheenjohtaja Outi Vilkuna näkee useita syitä koulutusleikkauksista johtuvaan kielten koulutustarjonnan ja kielten opiskelijoiden vähentymiseen. Näitä ovat esimerkiksi koulutusvelvoitteiden purku sekä oppilaitosten valta päättää itsenäisesti valinnaisten kielten tarjonnastaan.

- 1980-luvun puolivälistä lähtien on tehty yhteiskunnallisia päätöksiä, joissa kielten painoarvoa opetuksessa on koko ajan pienennetty, Vilkuna sanoo.

Kielten opetustarjonta yksipuolistuu

Laajan matematiikan opiskelijat vapautettiin lyhyen kielen velvoitteesta vuonna 1985. Välillisenä seurauksena tilastoitiin myöhemmin vuoteen 2010 mennessä yli 15000 vähemmän lyhyen kielen kirjoittaneita, kun lyhyt kieli poistui pakollisista kirjoitettavista aineista. Samoin poistui kuntien velvoite tarjota lisäkielien ja pitkän kielen kursseja. Laadukas kielitarjonta ei ollut enää kenenkään vastuulla.

2020-luvulla on koettu muun muassa kielenopetuksen varhentaminen, mutta ilman velvoitetta monipuolistamiseen, mikä ei siksi ole toteutunut kuin vain suurissa kaupungeissa, muualla englannin ollessa ainoa tarjolla oleva A1-kieli.

Vielä negatiivisemmin vaikuttaneita muutoksia on tehtykorkeakoulujen sisäänpääsyyn, lukion kurssimoduuleihin ja ammatillisen koulutuksen kielitarjontaan.

- Kielten koulutustarjonnan yksipuolistamisen hankalana seurauksena on erityisesti kielitaidon heikentyminen. Nuorten siirtyessä työelämään haasteena voi olla sitten vaikea sijoittuminen työelämään ja tasa-arvon heikentyminen, Vilkuna summaa.

Puhumattakaan siitä, että kielitaidon vähentyessä kielten opetustarjonnan kapenemisen myötä huononee myös osaavan työvoiman saatavuus tehtävissä, joissa kielitaito on kriittinen, ja yritystoiminnan kilpailukyky kärsii.

Heikennysten tilalle monipuolisia ratkaisuja

Kaikkiin muutoksiin tarvitaan aina positiivista asennetta kuten monipuolista kielitaitoakin kohtaan.  Vilkunan mukaan tätä tätä tukisi, kun nähtäisiin riittävän monipuolinen kielitaito niin yksilön kuin koko yhteiskunnan menestyksen osatekijänä ja tämän mahdollistamista tuettaisiin valtiovallan taholta.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että kielten koulutusvelvoite tukisi kielten opetuksessa kohtuullisempia ryhmäkokoja ja parempia aikatauluja lukujärjestyksiin. Kun kieliä tarjotaan epäedullisina ajankohtina ja oppilaan kannalta hankalassa sijainnissa, muut oppilaan huomiosta kilpailevat valinnaisaineet vievät voiton ja valinnaiset kielet jäävät pois. Silloin kielten ryhmät eivät täyty tai valinnaisaine keskeytetään helposti motivaation puuttuessa.

Vilkuna näkee yhtenä ratkaisuna kielitarjonnan monipuolistamiseen lakisääteisen velvoitteen muiden kielien kuin englannin tarjoamisen laajana A1-kielenä jolloin englanti olisi  kaikille A2-kielenä.

- Yhden vieraan kielen opiskelu tukee toisenkin oppimista, Vilkuna huomauttaa.

Kohta ei ole enää kielten ammattilaisia

Yhteinen näkemys siitä on, että kielitarjonnan yksipuolisuus voi johtaa siihen, että suomalaisten kansainvälisten asiantuntijoiden kielitaito muissa kuin englannissa heikentyy selvästi, kun tulevaisuudessa ei kieliä osata tarpeeksi hyvin eri aloilla.

- Muut vieraat kielet kuin englanti jäävät syrjään ja kielten aloittajat vähenevät yliopistoissa. Silloin myös kielialan ammattilaisten määrä vähenee, Johansson pohtii.

Kielten opetustarjontaan kohdistuneiden negatiivisten muutosten seurauksena vastuu kielten opiskelusta siirtyy yksilöille. Tarvitaan kuitenkin poliittisia päätöksiä, jotta laadukas kieltenopiskelu on mahdollista.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kieliasiantuntijoiden Kiekaus-lehden vuosijulkaisussa joulukuussa 2024.