Tulkin ammatin sääntelyvaatimusten perustana on jo pitkään jatkunut suoranainen ammatin alasajo. Vuosikymmeniä kestänyt hintakilpailu on kuristanut ammattitulkkien taloudellisia mahdollisuuksia toimia ammatissaan. Kestämättömän hintakilpailun keskeisenä mahdollistajana on se, että asioimistulkkina voi tällä hetkellä toimia missä vain kuka vain, jopa ilman riittävää kielitaitoa, ammattipätevyydestä nyt puhumattakaan.

Julkishallinto kilpailuttaa tulkkauspalveluja hinnan perusteella juurikaan välittämättä siitä, onko lääkärin vastaanotolla, sosiaaliviranomaisen ja asiakkaan keskustelussa tai opettajan ja huoltajan tapaamisessa mukana ammattitulkki. Vaikka oikeustulkkirekisterin tarkoitus on nimenomaan auttaa löytämään oikeudellisiin asioihin pätevä tulkki, tuomioistuimeen saattaa ilmestyä tulkiksi henkilö, jolla on merkittäviä puutteita kielitaidossa, kulttuurisessa ymmärryksessä tai muussa ammattiosaamisessa.

Tulkin ammatti edellyttää laajaa osaamista

Käsitys siitä, että tulkkina toimimiseen riittäisi mikä vain kielitaito eikä kielitaidon lisäksi muuta osaamista tarvittaisi, perustuu virheelliselle ja vanhanaikaiselle mielikuvalle tulkin ammatista. Vaikka tulkkeja on tarvittu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aina, koulutusalana tulkkaus on verrattain nuori ja jokseenkin tuntematon.

Kaikki julkishallinnossa toimivat ammattitulkit kattava rekisteri toimisi apuvälineenä julkishallinnolle, kun tulkkien ammattitaito olisi etukäteen varmistettu.

Norjasta mallia meille

Suomessa on ollut vuodesta 2016 lähtien käytössä oikeustulkkirekisteri. Rekisteriin merkitään hakemuksesta tulkit, jotka ovat suorittaneet oikeustulkin erikoisammattitutkinnon tai sisällyttäneet korkeakoulututkintoonsa oikeustulkkauksen varsin laajat opinnot. Julkishallinnossa ei välttämättä aina tarvita juuri oikeustulkkia vaan asioimistulkin ammattitaidollekin on kysyntää.

Norjassa astui viime vuonna voimaan laki, jossa määritellään viranomaistulkkina toimimisen edellytykset. Sikäläisessä lainsäädännössä myös määrätään, että julkishallinto voi käyttää vain tulkkirekisteriin merkittyä tulkkia olipa hän puhuttujen kielten tulkki tai viittomakielen tulkki. Jokaisen rekisteröidyn tulkin osaaminen varmennetaan. Laki myös kieltää lasten käyttämisen tulkkina. Tämänkaltainen järjestelmä voisi toimia Suomessakin, toki tähän maahan sopivana ja paranneltuna versiona. Norjalainen järjestelmä ei suinkaan ole täydellinen.

Osaava tulkki ei vaaranna oikeusturvaa.

Norjan rekisteri on moniportainen, ja alimmalle portaalle pääsee suorittamalla tulkin ammattiin orientoivan lyhytkurssin, jossa ammattitulkiksi tähtäävä tutustuu tulkin rooliin ja ammattietiikkaan sekä harjoittelee jonkin verran tulkkausta. Johdantokurssin avulla pyritään tarkistamaan, että henkilöllä on edellytyksiä ryhtyä ja kouluttautua ammattitulkiksi. Lisäkouluttautumalla pääsee siirtymään portaalta toiselle, mihin kannustaa se, että tulkkirekisterin haku tarjoaa ensimmäiseksi koulutetuimpia tulkkeja. Viranomaisia myös ohjataan valitsemaan tulkkeja ylimmiltä portailta. Laki myös tunnistaa, ettei kaikissa kielissä ole mahdollista aina saada pätevää tulkkeja, ja silloin on lupa luovia tilanteiden ratkaisemiseksi.

Norjassa järjestettiin viime joulukuussa seminaari, jossa arvioitiin niin kutsutun tulkkilain vaikutuksia ensimmäisen vuoden jälkeen. Vaikka lain siirtymäkausi on vielä käynnissä, jo nyt tulkkausalalla oli havaittu lain myönteisiä vaikutuksia. Tulkit kertoivat kokeneensa ammattinsa arvostuksen lisääntyneen. Ne tulkit, jotka olivat suorittaneet orientaatiokurssin tulkin ammattiin, kertoivat kurssipalautteessa johdannon avanneen heidän silmänsä tulkin ammatin vastuullisuudelle.

Suomessa tulkin ammattiin voi kouluttautua useassa koulutusohjelmassa, mutta ei tietenkään kaikissa maailman kielissä. Lisäksi osassa kielistä tulkkia tarvitaan niin harvoin, ettei tulkin ole mielekästä investoida aikaansa pitkään koulutukseen. Siitä huolimatta tulkilla pitäisi olla todennetusti ammatin perusteet hallinnassa. Norjan mallin mukainen perehdytyskoulutus voisi myös toimia sykäyksenä kohti varsinaista koulutusta.

Sitä, millainen Norjan mallin mukainen lainsäädäntö olisi mahdollinen Suomessa, on vaikea arvioida ennen asiasta tehtyä selvitystyötä. Norjan malli olisi kuitenkin hyvä lähtökohta lainsäädäntötyölle. Kun lakia ja siihen liittyviä muita sääntelyn elementtejä ryhdytään miettimään, on mukana oltava sekä tulkkausalan edustajat ja heidän myötään alan laaja osaaminen että viranomaiset kera kokemuksineen tulkkien käyttäjinä. Silloin lainsäädäntö saadaan vastaamaan aidosti niin yhteiskunnan kuin tulkkausalan tarpeisiin.

Ammatin sääntely palvelisi koko yhteiskuntaa

Tulkkien rekisteröinti ei hyödytä vain tulkkausalaa vaan myös julkihallintoa. Liian monesti tulkit ovat törmänneet tapauksiin, joissa osaamaton tulkki on vaarantanut tai ollut lähellä vaarantaa henkilön oikeusturvan tai potilasturvallisuuden. Ei ole epätavallista, että lapsi tulkkaa vanhempiensa asioita lääkärissä tai omia asioitaan vanhemmille koulun kanssa käytävissä keskusteluissa. Miten esimerkiksi kunniaväkivaltatapaukset saadaan selvitettyä, jos tulkkina toimii sukulainen?

Tulkkien heikkoja sopimusehtoja tai ansiotasoa ei pelkällä lainsäädännöllä vielä saada korjattua. Tämä myönnettiin Norjassakin, mutta toiveissa on, että ammatin sääntelyn myötä myös näihin saadaan parannuksia. Koulutuksella on esimerkiksi mahdollisuus jakaa tietoa suomalaisesta työelämästä, kuten sopimusten tekemisestä tai asianmukaisesta ansiotasosta. Lainsäädännöllä voitaisiin kuitenkin varmistaa se, ettei viranomainen voi hankkia yhä halvempaa osaajaa tinkimällä laatuvaatimuksista. Se ei ole viranomaisenkaan edun mukaista, kun osaamattomuus saa aikaan väärinymmärrystä, sekaannuksia ja ylimääräistä työtä.

Kirjoittaja on Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja.

Lisää aiheesta:

• Viranomaisten vastuulla on käyttää ammattitulkkeja - mielipidekirjoitus (HS 8.2.2023)
• Tulkin ”luokaton” Google-käännös hämmensi oikeudessa – Koko käsittely menee uusiksi (HS 31.1.2023)
• Oikeustulkkien tarve kasvaa Suomessa – töitä lipsuu usein epäpäteville (Yle 24.1.2023)
• Ylen Spotlight-ohjelma: Tulkkikriisi (Yle Areena 28.2.2022)
• Virhetulkkaukset oikeudessa lisääntyvät huolestuttavasti – yksi moka saattaa olla kohtalokas: "Tervehdys voi tarkoittaa, että mene helvettiin" (Yle 1.10.2021)

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan 2023-2027

• Lainsäädännössä määritellään, millainen ammattipätevyys vaaditaan henkilöltä, joka toimii tulkkina julkishallinnon asiointilanteessa esimerkiksi viranomaisasioissa, terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa.
• Perustetaan rekisteri, johon voidaan merkitä kaikki pätevyysvaatimukset täyttävät tulkit.

Kieliasiantuntijat ry:n hallitusohjelmatavoitteissa 2023–2027 nostetaan esiin kieliasiantuntijoiden merkitystä yhteiskunnalle. Tarvitsemme poliittisia päätöksiä varmistaaksemme sen, että meillä on tulevaisuudessakin kielten ja kulttuurien asiantuntijoita ja että heillä on edellytykset toimia ja pysyä työmarkkinoilla.

Kieliasiantuntijat hallitusohjelma 2023-2027_small