Lue tästä artikkelisarjan ensimmäinen osa, jossa esitellään Sitran viisi megatrendiä, artikkelisarjan eri osat ja haastatellut asiantuntijat.

Demokratia-aihe Sitran megatrendiselvityksessä

Sitran julkaiseman megatrendiselvityksen mukaan demokratian kamppailu kovenee. Kriisin sattuessa demokratiat voivat joko heikentyä tai vahvistua. Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen myötä demokraattiset yhteiskunnat ovat havahtuneet demokratian tärkeyteen, merkitykseen ja puolustamisen tarpeeseen. Samalla on havaittavaa, että demokratian periaatteita ja ihanteita kyseenalaistetaan jopa vakiintuneissa demokratioissa. Autoritaarisia toimintatapoja ja malleja yritetään soveltaa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Havaittavissa on myös geopoliittisen valtataistelun ja eri yhteiskuntajärjestelmien välisen voimakkaan vastakkainasettelun paluu. Rauhanomainen ja hallittu siirtyminen kohti kestävämpää ja reilumpaa yhdessäeloa ei näytä kovin todennäköiseltä. Samalla koko maailmanjärjestyksen horjuminen sekä luottamuspula maailmanjärjestyksestä vastuuta kantavia tahoja kohtaan lisääntyvät. (Sitra 2023.)

Demokratia ja tulkkausala

Haastateltuja tulkkausalan asiantuntijoita puhututti demokratian ja tulkkausalan välinen suhde.  Haastateltavat totesivat tulkkauksen edistävän demokratiaa ja toivoivat viranomaisille syvällisempää ymmärrystä tulkkauspalvelusta ja tulkkausten laadun varmistamisesta. Toinen tärkeä puheenaihe oli reagointi nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin tilanteisiin ja tarpeisiin suhteessa tulkkaukseen. Lisäksi keskusteltiin kielten opetuksen ja oppimisen riittävyydestä ja sen vaikutuksista tulkkausalaan. Keskustelua syntyi myös yhteiskunnan asenteista ja yhteiskunnan polarisoitumisesta sekä näiden vaikutuksista tulkkauspalveluihin.

Tulkkaus demokratiaa edistävänä toimintona

Kääntäjä, konferenssi- ja kirjoitustulkki Pia Von Essenin mukaan tulkkaus toimintona edistää demokratiaa.

- Mitä enemmän ihmiset saadaan näkemään toinen toistensa todellisuuksia ja kokemuksia, sitä enemmän saadaan ymmärrystä ja edistetään demokratiaa, hän pohtii.

Von Essenin mielestä demokratiaa on se, että saamme viestit kulkemaan joka puolelle.

- Tulkkausta ei saisi ajatella ostettavana hyödykkeenä itsessään, vaan sitä pitäisi pikemminkin ajatella ihmisten tarpeiden kautta niin, että kaikki ihmiset pääsevät osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Olennaista demokratian kannalta ei ole se, mikä on tulkkauksen hinta, vaan se, saavatko ihmiset tarvitsemansa palvelut. Jos ihmisten välinen viestintä toimisi heti alusta asti, asiat menisivät kerrasta oikein sen sijaan, että osapuolille jää jotain epäselväksi, koska tieto ei ole kulkenut. Jos joudutaan selvittämään asiaa uudestaan ja kysymään paljon, voidaan viedä entistä enemmän niin viranomaisten kuin yksilöiden aikaa ja kerrannaiskustannuksia voi syntyä paljon, sanoo von Essen.

Hän korostaa, että tärkeintä on mahdollistaa viestin kulku.

Viittomakielen tulkkien ammatti sosiaalisena ja yhteiskunnallisena pääomana

Osuuskunta Vian talouspäällikkö, viittomakielen tulkki Outi Huusko haluaisi, että tulkkien ammatti tunnistettaisiin sosiaalisena ja yhteiskunnallisena pääomana. Hän kertoo, että hänen työpaikassaan työntekijät lähtevät 40–50-vuotiaina opiskelemaan jotain uutta laajentaakseen ymmärrystä yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Sen myötä voi syntyä mielenkiintoisia kombinaatioita ja myös sellaisia palveluja, jota viittomakielisillä tällä hetkellä ei ole.

- Silloin yhteiskunnallisen pääoman potti kasvaa eri suunnasta kuin mitä oli ajateltu. Viittomakielen tulkin kehitys ei ole ylöspäin, vaan se laajenee ensin ja sitten se syvenee. Uuden osaamisalueen myötä mukaan tulee uusi elementti. Ihmiset, joilla on hyvin pitkä tulkin koulutus ja vahva viittomakielen taito, voivat alkaa tehdä työkseen jotain muuta. Tämä lisää viittomakielisten palveluvalikkoa, Huusko sanoo.

Huusko näkee, että viittomakielisten elinpiiri on laajentunut vuosikymmenten saatossa ja että viittomakielisten mahdollisuudet käyttää kieltään eri elämän alueilla ovat kasvaneet. Kehitys on Huuskon mukaan kuitenkin hidasta, koska viittomakielisten yhteisö on pieni. Viittomakielen käyttöala kuinkin elää ja laajenee koko ajan. Huusko harmittelee, että viranomaisten kuva viittomakielisistä ihmisistä toimijoina on vielä hyvin kapea. Hän pohtiikin, miten Suomen demokratiassa ja uudessa talousjärjestyksessä otetaan huomioon erilaiset ihmiset, ihmisryhmät ja heidän potentiaalinsa.

Tulkeilla pitää olla syvää yhteiskunnan tuntemusta.

Huusko pohtii tarvetta kohentaa viittomakielen tulkkauksen opiskelijoiden yhteiskunnallista tietämystasoa. Tulkkausalan asiantuntijoilla pitäisi Huuskon mielestä olla syvää tuntemusta yhteiskunnan rakenteista ja siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Hänen mukaansa yhteiskunnallisia asioita käsitellään niin peruskoulussa ja lukiossa kuin korkea-asteen opinnoissa liian vähän ja liian kapeasti. Silloin jää hahmottamatta, mitä muut tekevät tässä yhteiskunnassa ja miten muiden toimet vaikuttavat tulkin työhön. Huuskolla ei ole tiedossa mitään foorumia, jossa voisi käsitellä systeemisiin muutoksiin ja viittomakielialaan liittyviä kysymyksiä.

Viittomakielisten kansalaisten edunvalvontaa tarvitaan Suomessa yhä

Huusko toivoo, että Suomi olisi myös jatkossa hyvinvointiyhteiskunta ja että Suomessa haluttaisiin pitää hyvästä kiinni. Hänen mukaansa viittomakielisten asemaan voitaisiin vaikuttaa erilaisin yhteiskunnallisin keinoin. Suomen demokratiajärjestelmä karsii Huuskon mielestä viittomakieliset politiikasta esimerkiksi kommunikointiongelmien vuoksi. Huuskon mielestä uusia vaikuttamisen muotoja voi tulevaisuudessa kuitenkin syntyä. Esimerkiksi Instagramissa on jo nyt hyvin aktiivisia viittomakielisiä vaikuttajia.

- Voi olla, että näitä kanavia pitkin pääsisi mukaan tähän yhteiskuntaan vaikuttajaksi, Huusko pohtii. Hänestä tuntuu, että esiin on nousemassa uusi kuurotietoinen sukupolvi.

Huusko on huolissaan nykyisen järjestötyön ja edunvalvontajärjestöjen voiman hiipumisesta. Hänen mukaansa vammaisten tulkkauspalvelut ovat edunvalvonnan, mutta myös tiettyjen avainhenkilöiden sitkeän työn tulos. Edunvalvonta vaatii aina vaikuttamistyötä tekevän organisaation taakseen.

- Enemmistön oikeuksia ei tarvitse koskaan vaatia, ne tulevat automaattisesti, mutta vähemmistöjen oikeuksia pitäisi pystyä valvomaan, sanoo Huusko. Hän pohtii, terästääkö edunvalvontaa uusi vaikuttajasukupolvi, jolla on paitsi digitaitoa myös parempi suomen kielen taito.

Tulkkaustarpeiden ennakointi on vaikeaa

Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik pohtii haastattelussa, millainen kyky yhteiskunnallamme on vastata odottamattomien maailmanlaajuisten muutosten, sotien ja levottomuuksien aiheuttamien kielitarpeiden nopeaan muutokseen. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ukraina-suomi -tulkkien tarve kasvoi nopeasti, mutta Suomessa ukrainaa taitavia tulkkeja oli vain kourallinen. Gorschelnikin mielestä koulutuksen pitäisi pystyä vastaamaan muuttuviin tarpeisiin ja ennakoimaankin niitä.

- Kun yliopistoissa kääntämisen ja tulkkauksen opetus on puristettu kaksivuotiseen maisterikoulutukseen, suppeassa tulkkikoulutuksessa ei ehdi hankkia syvällistä osaamista, jota kuitenkin tulkilta työssään vaaditaan. Tiivistetyssä koulutuksessa ei myöskään ole mahdollisuuksia vastata muuttuviin tarpeisiin, pohtii Gorschelnik.

Gorschelnikin mielestä pitäisi pohtia ennakolta tarkemmin, miten akuuteissa tilanteissa suurten ihmismäärien tullessa Suomeen voitaisiin toimia joustavammin, ketterämmin ja nopeammin.

Samantyyppisiä ajatuksia on myös Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskisella. Hän haluaisi, että Suomen kriisitulkkausvalmiutta kehitettäisiin, mutta pohtii samalla sitä, voiko kielten tarvetta ylipäänsä ennakoida.

Kriisitulkkausvalmiutta pitäisi kehittää.

- Mistä suunnasta ihmiset lähtevät pakenemaan ja mihin he päätyvät? Mitä kieliä silloin tarvitaan? Koskaan ei voi tietää, minkä kielen tulkkaustaitoa tullaan nopealla aikataululla tarvitsemaan. Yhtä vähän voidaan varmuuden vuoksi kouluttaa päteviä tulkkeja kaikkiin maailman kieliin, sanoo Koskinen.

Koskisen mukaan pitäisi kuitenkin turvata tulkkauksen perustoiminta.

Koskisen mukaan kriisitulkkausvalmiutta on yritetty kehittää. Hän kertoo, että vuosina 2016–2017 pian vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen kehitettiin hanketta, jonka tavoitteena oli laatia kriisitulkkauksen ABC -koulutus. Koulutuksesta suunniteltiin muutaman päivän kestävä kokonaisuutta, jossa hätätilanteessa kielitaitoinen tulkiksi pestattava henkilö omaksuisi tulkkauksen perusasiat. Koulutus olisi sisältänyt muun muassa suomen kielen osaamistason kartoituksen ja perehdytyksen tulkin etiikkaan, rooliin ja tehtäviin liittyvän. Tulkkaustoiminnalle hätätilanteissa olisi täten saatu runko.

- Hankkeelle haettiin valtion rahoitusta, mutta rahoitusta ei myönnetty, koska pakolaiskriisin ajateltiin olevan jo ohi, Koskinen kertoo.

Perustelu tuntui Koskisen mielestä erittäin huolettomalta hallinnon ajattelutavalta. Koskinen toteaa, että Itävallassa on kehitetty vastaaviin tilanteisiin erittäin hieno malli, jota olisi voitu hyödyntää suomalaisen version kehittämistyössä. Hallinnon varautuminen tulkkauksen tarpeeseen kriiseissä voisi Koskisen mielestä olla Suomessa paljon paremmalla tasolla.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton SKTL:n toiminnanjohtaja Jenni Kavén kokee, että nopeasti muuttuvia yhteiskunnallisia tilanteita pitäisi voida ennakoida edes hieman maailmantilannetta seuraamalla, vaikkakin se on hankalaa. Kavén sanoo, että tulkkien kouluttamiseen myös nopealla aikataululla tarvitaan resursseja. Nykyisellä koulutusmallilla ei pystytä kriisin syttyessä kovinkaan nopeasti reagoimaan akuuttitilanteessa tarvittavaan osaamiseen.

Kuten Gorschelnik ja Koskinen myös Kavén pohtii, olisiko nopea tulkkauksen alkukurssi ratkaisu ongelmaan. Norjassa käytössä olevassa mallissa kaksikielinen henkilön voi osallistua kielitestiin välittömästi ja sen jälkeen ilmoittautua vaaditulle alkukurssille. Kavénin mukaan tällainen johdantokurssi tulkin tehtävään olisi tyhjää parempi, vaikka se ei henkilöstä vielä ammattitulkkia tekisikään. Kavén ehdottaa, että yhteiskunnalla olisi varattuna kriisirahoitusta tällaiseen tarvittaessa käynnistettävään nopeaan ja jo valmiiksi suunniteltuun koulutukseen.

-  Peruskoulutuspaketti olisi parempi kuin ei mitään, toteaa myös von Essen. Hän kyseenalaistaa kuitenkin sen konkreettista toimivuutta ennakoivana toimenpiteenä ja pohtii, mikä saisi ihmisiä, joiden kieliyhdistelmällä ei tällä hetkellä ole tarvetta ja jotka eivät toimi tulkkeina, osallistumaan tällaiseen koulutukseen kriisiajan ulkopuolella ja mistä nämä ihmiset ylipäänsä löytyisivät.

Kielten opetus ja tulkkauskoulutus kaipaavat resursseja

Kriisivalmiuskeskustelun yhteydessä Kavénia mietityttää harvinaisten kielten kouluttajien saatavuus. Ukrainan pakolaisaallossa auttoi Kavénin mukaan se, että osa Ukrainasta paenneista puhui venäjää äidinkielenään, jolloin voitiin käyttää venäjän tulkkeja. Kriisinkestävyyden kannalta olisi erittäin kätevää, jos Suomessa olisi kattava rekisteri alalla toimivista tulkeista ja heidän kielistään.

- Viranomainen ei tällä hetkellä rekisteröi asioimistulkkeja mitenkään. Rekisteristä heidät olisi helpompi löytää, Kavén sanoo.

Hän pohtii tulkkausalan koulutuksen kehittämistä kysymällä, millä tavalla tulkkeja voisi kouluttaa, jotta Suomessa olisi tulkkauksen osalta sellaista perusvalmiutta, jota kriisin sattuessa voitaisiin hyödyntää. Hänen mukaansa kuntien ja kaupunkien viestintästrategioihin ja kriisiviestintä- ja varautumissuunnitelmiin pitäisi selventää, mitä monikielisellä viestinnällä tarkoitetaan.

Kuntien viestintästrategioihin ja kriisiviestintä- ja varautumissuunnitelmiin pitäisi selventää, mitä monikielisellä viestinnällä tarkoitetaan.

- Miten toimimme omassa kotikunnassamme, jos kuntaan yhtäkkiä saapuu suuri määrä ihmisiä, joiden kielitarpeisiin ei ole varauduttu? Miten heidät otetaan vastaan, minkälainen toimintaprosessi se kussakin kunnassa olisi? Osa vastuusta on toki maahanmuuttoviranomaisilla, Kavén pohtii.

Kavén ja Gorschelnik ovat huolissaan siitä, että suomalaisten kielivaranto on kapenemassa ja että yhä suurempi osa väestöstä osaa vain englantia vieraana kielenä. Kouluissa kieltenopetuksen tarjonta vähenee, mikä johtuu Kavénin mukaan lyhytjänteisestä päätöksenteosta.

- Jos kieliä ei voi opiskella jo peruskoulussa, ei kieliä valita ammatiksikaan, sanoo Gorschelnik.

- Kääntäjät ja tulkit tekevät työtä demokratian puolesta. Kieli ja selkeä viestintä rakentavat myös luottamusta, Kavén sanoo.

Koskinen näkee nyky-yhteiskunnan kielitilanteessa myös positiivia merkkejä. Hänen mielestään vähemmistökielten, kuten esim. saamen ja viittomakielen, asema on merkittävästi kohentunut.

- Nykyään arvostetaan sitä, että kielet säilyvät ja että niitä käytetään, hän toteaa.

Tässä kehityksessä on hänen mukaansa pikemminkin positiivinen kuin negatiivinen käyrä. Koskinen näkee toivoa nuoressa sukupolvessa, joka luo tasa-arvokeskusteluun uutta intoa. Koskinen mainitsee esimerkkinä karjalan kielen elvytyshankkeen, jossa päätoimijoina ovat noin 25-vuotiaat nuoret. On paljon nuoria ihmisiä, jotka ovat käyneet monikulttuurisen päiväkodin ja koulun ja kohdanneet päivittäin monikulttuurisuutta arjessaan. Nämä kokemukset tulevat Koskisen mukaan muokkaamaan tämän sukupolven yhteiskunnallisia ajattelu- ja toimintatapoja radikaalisti.

Myös Gorschelnik näkee demokratian ja tulkkauksen suhteessa hyviä puolia. Gorschelnik näkee myönteisenä sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa inkluusion, monimuotoisuuden ja kielellisen saavutettavuuden huomioiminen ovat nousseet tärkeiksi aiheiksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana nämä teemat ovat hänen mukaansa olleet nousussa.

Ilmiö näkyy esimerkiksi siinä, että kirjoitus- ja kuvailutulkkausta, tekstitystä ja viittomakielen tulkkausta hyödynnetään aiempaa enemmän erilaisten julkishallinnon palveluiden tuottamisessa ja siinä, miten tulkkauksen eri muodot leviävät viranomaistoiminnasta työelämään ja kulttuurin ja vapaa-ajan alueille. Vaikka Ylen ohjelmia on tulkattu viittomakielelle jo pitkään, vasta koronan myötä Valtioneuvoston kanslia lisäsi tiedotustilaisuuksiinsa viittomakielen tulkkauksen. Ennen pandemiaa viittomakieltä ei hyödynnetty systemaattisesti. Gorschelnik näkee, että viittomakielen käyttö tulee varmasti leviämään. Mallia voidaan ottaa Kanadasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta, joissa viittomakieli näkyy paljon enemmän julkisissa tilaisuuksissa.

Kavén on huolissaan konferenssitulkkikoulutuksen nykytilanteesta. Tällä hetkellä konferenssitulkkauksen koulutusta tarjotaan Suomessa vain vähän. Konferenssitulkkeja tullaan tarvitsemaan Kavénin mielestä jatkossakin lisää. Esimerkiksi EU:ssa on eläköitymisten myötä lisätarvetta suomen ja ruotsin kielen konferenssitulkeille. Kaisa Koskinen vahvistaa, että EU:ssa saksan ja ranskan osaajien tarve on nousussa.

Koskisen mukaan konferenssitulkkauksen koulutus ei ole Suomesta hävinnyt, vaikka se lakkautettiin Turussa. Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistossa on ollut tarjolla konferenssitulkkauksen kursseja, mutta Itä-Suomen yliopistossa on kärsitty opiskelijapulasta.

Tampereen yliopistossa tilanne on Koskisen mukaan hyvä. Yliopisto tarjoaa koulutusta oikeus- ja asioimistulkkauksessa, ja vuosittain valmistuu kourallinen konferenssitulkkejakin pääasiassa englannin kielessä. Tampereen yliopisto on hankkinut uudet tulkkauslaitteet, mikä on ollut Koskisen mielestä selvä tulevaisuussignaali yliopiston suunnalta. Myös opiskelijamäärät ovat kohtuulliset. Eniten opiskellaan venäjän tulkkausta, mutta myös saksan ja englannin opiskelijoita on hyvin. Ruotsia ei Tampereen yliopistossa tarjota kielivaihtoehtona.

Pelkästään EU:hun suuntaavaa konferenssitulkkausta ei Tampereellakaan järjestetä. Opiskelijat kuitenkin pääsevät harjoittelemaan käytännön tulkkaustyötä tiedekunnan sisällä kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa.

- Erikoistumiskoulutusta Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen välisenä yhteistyönä tulisi harkita, sanoo Koskinen.

Gorschelnikin mukaan tulkkiopiskelijoille tarvittaisiin opintojen oheen harjoittelumahdollisuuksia. Kansainväliset organisaatiot tarvitsevat kokeneita tulkkeja, ja harjoitteluiden kautta tulkit voisivat kerryttää konferenssitulkkauksen osaamistaan.

Yhteiskunta polarisoituu

Koskisen mukaan nykyinen polarisoitunut aikakausi tuottaa tulkkauksen tarpeellisuudesta käytävään keskusteluun valmiiksi hitsattuja positioita.

- Jos henkilö on jo päättänyt etukäteen vastustaa kaikkea, mikä maahanmuuttoon liittyy, hän ei voi yhtäkkiä sanoa tukevansa sitä, että tulkkausta järjestetään, Koskinen pohtii.

- Kun talous on heikommissa kantimissa, myös mielipiteet jyrkkenevät ja polarisoituvat, toteaa myös Gorschelnik.

- Mitä vähemmän sellaiset ihmiset, joiden toimintakieli ei ole suomi tai ruotsi, kykenevät osallistumaan yhteiskuntaamme tai hoitamaan itselleen tärkeitä asioita, sitä vahingollisempaa se on yhteiskunnan sisäiselle yhtenäisyydelle, jatkaa Gorschelnik.

- Jos kaikkia Suomessa asuvia ei oteta osaksi tätä yhteiskuntaa, ihmiset kuplautuvat omiin kulttuuriyhteisöihinsä. Gorschelnik toteaa, että kuplautuminen voi olla maan sisäiselle turvallisuudelle hyvin haitallista.

- Mitä saavutettavampi yhteiskunta ja sen palvelut ovat ja mitä paremmin yksilö voi toimia osana yhteiskuntaa, sitä paremmin edistetään yhteiskunnan toimivuutta, hän pohtii. Gorschelnikin mielestä Suomi ei voi olla demokraattinen yksille, mutta ei toisille.

Suomi ei voi olla demokraattinen vain yksille.

Demokratian pohjaan liittyy vahvasti yhteinen mahdollisuus kommunikoida.

- Fakta on, etteivät kaikki osaa suomea tai ruotsia. Silti on löydettävä yhteisiä kommunikaatiovälineitä, ja tulkkaus on siinä apuna, Gorschelnik sanoo.

Von Essen nostaa demokratiakeskustelun yhteydessä esiin kirjoitustulkkauksen roolin. Puheentunnistustekniikalla tai kirjoitustulkkauksella voitaisiin von Essenin mukaan tukea moninaisuuden huomioimista ja inkluusiota, sillä kirjoitettu teksti auttaa kuulovammaisten lisäksi ihmisiä, joilla on kielitaito-ongelmia. Mitä enemmän on asiaa kirjoitettuna nähtävillä, sitä enemmän se vahvistaa myös niiden ihmisten osallistumista, jotka ymmärtävät suomea eri tasoilla.

- Tätä ei ole kirjoitustulkkauksen osalta hyödynnetty, pohtii von Essen.

Von Essenin mielestä kirjoitustulkkausta voitaisiin hyödyntää myös muilla kielillä. Kaikkien ulkomaalaistaustaisten ihmisten englantikaan ei ole sujuvaa, joten myös englanninkielisestä kirjoitustulkkauksesta voisi olla eritaustaisten ihmisten yhteisissä tilaisuuksissa ymmärtämisen kannalta suuri merkitys. Kirjoitustulkkaus voisi edistää tiedonkulkua, jolloin ihmiset olisivat osallisempia ja sitoutuneempia.

- Mitä enemmän ihmiset jäävät yksin ja omiin kielisiiloihinsa, sitä enemmän se horjuttaa demokratiaa, von Essen toteaa.

Asiakkaiden luottamus viranomaiseen tärkeä osa demokratiaa

Kavén mainitsee demokratiateeman yhteydessä asiakkaiden luottamuksen voittamisen merkityksen. Kaikki viranomaisten asiakkaat eivät Kavénin mukaan luota viranomaisiin tai tulkkeihin. Joillakin on saattanut olla huonoja kokemuksia viranomaisen tai tulkin toiminnasta toisessa maassa. Siksi tulkin tulisikin ennen tulkkauksen alkua kertoa olevansa puolueeton – tulkin eettisten ohjeiden mukaisesti. Kavén pohtii myös, tulisiko viranomaisten avata tilaisuuksissa asiakkaalle tulkin roolia nykyistä enemmän.

Kaikki eivät luota viranomaisiin tai tulkkeihin. Alan maineen vaalimisen kannalta on tärkeää, että tarjotaan laadukasta ja eettisesti kestävää tulkkauspalvelua

Kavén myös korostaa tulkin pätevyyden tärkeyttä. Tulkkeina tulisi asiakkaan luottamuksen varmistamiseksi käyttää vain päteviä tulkkeja. Jos epäpätevä, eettisistä kysymyksistä ja periaatteista tietämätön henkilö toimii tulkkina, luottamus myös ammattitulkkeihin ja tulkkauksen onnistumiseen voi helpostikin rapautua.

- Tulkilla on salassapitovelvollisuus ja hän toimii eettisten periaatteiden mukaan, Kavén muistuttaa.

- Ala on pieni ja toimijat tunnetaan. Siksi alan maineen vaalimisen kannalta on tärkeää, että tarjotaan laadukasta ja eettisesti kestävää tulkkauspalvelua, Kavén toteaa.

Kavén kertoo, että tulkkien kesken on pohdittu sitä, voisiko joissakin puhuttelutilanteissa olla hyötyä avustajasta, joka avaisi asiakkaalle käsiteltävän asian sisältöjä tarkemmin – tulkki kun ei ole asiakkaan avustaja. Tällainen selittävä osapuoli voisi Kavénin mukaan olla mahdollisesti kulttuuritulkki.

Keskustelu tulkkilaista tekee ongelmia näkyväksi

Vuoden 2023 alussa Suomessa allekirjoitettiin julkilausuma, jossa vaaditaan Suomeen lakia, joka sääntelisi julkishallinnossa toimivien tulkkien ammattipätevyyttä. Kun tulkin ammattia ei ole säännelty, kuka vain voi toimia tulkkina, vaikkei edellytyksiä olisikaan.

- Olemme usean järjestön voimin ehdottaneet tulkin ammattipätevyyden sääntelyä ja sitä, että sääntelyn yhteydessä voitaisiin ehkä kehittää jonkinlainen tulkkien alkukoulutus. Näin voitaisiin varmistaa, ettei kentällä toimisi tulkkina sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään edellytyksiä toimia tehtävässä. Jos tulkkaus ei ole ammattimaista, pahimmillaan viestintätilanteen osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Tällöin viranomainen ei saa hoidetuksi tehtäväänsä. Voi myös ajatella, että virheellinen tulkkaus vesittää vaikkapa lääkärin ammattisuoritusta, Gorschelnik sanoo.

Nyt tulkkina voi toimia kuka tahansa.

- Toisaalta sellaisen kielen tulkin, jota tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa, ei ole ehkä kannattavaa tai mahdollista hankkia syvällistä tulkin koulutusta. Tällöin jonkinlainen lyhytkoulutus takaisi edes sen, että tulkkina toimivalla olisi perustiedot tulkin ammatista ja etiikasta. Tällainen palvelisi myös tilanteissa, joissa tulkkien tarve muuttuu nopeasti eikä varsinainen koulutus pysty vastaamaan muutokseen, Gorschelnik pohtii.

Norjassa on voimassa tulkkien ammattipätevyyttä koskeva laki ja tulkkirekisteri, josta ensisijaisesti poimitaan julkishallinnossa toimivat tulkit. Vaikka rekisteri ei yksinään takaa laatua ja rekisteriin pääsee suhteellisen matalalla koulutuksella, Gorschelnik näkee Norjan järjestelmässä hyvänä sen, että se on joustava. Tulkit sijoitetaan osaamistason mukaisille portaille. Rekisteriin pääsyn edellytyksenä on ammattiin johdattavan kurssin käyminen, minkä avulla varmistetaan henkilön kielitaito ja edellytykset toimia tulkkina. Kurssin käynyt saa myös perustiedot ammattietiikasta.

- Olemme kuulleet norjalaisilta, että introkurssi on avannut silmiä sille, kuinka vastuullinen ammatti on kyseessä, ja motivoinut kurssilaisia opiskelemaan ammattiin. Norjan mallista voisi poimia parhaat ideat ja soveltaa ne Suomeen sopiviksi, Gorschelnik sanoo.

Kavén pohtii, koskisiko mahdollinen laki asioimistulkkauksen lisäksi myös muuta tulkkausta. Kavénin mukaan kannattaisi ottaa mallia muista maista, tarkastella lain toimivuutta ja soveltaa sitä suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Pitäisi miettiä, mihin rekisteriin pääsy perustuisi.

- Perustuisiko se koulutukseen ja olisiko käytössä osaamisportaikot kuten Norjan mallissa?, hän kysyy.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kysyi tulkkijaostonsa jäseniltä tulkkilain tärkeydestä, ja Kavénin mukaan kaikki vastaajat puolsivat jonkinlaista sääntelyä. Kavén on itse sitä mieltä, että sääntelyä tarvitaan. - Nyt kuka tahansa voi toimia tulkkina.

Norjassa tulkkilakiin on sisällytetty esimerkiksi ammattietiikkaa. Kavén pohtii, mitä osia ammattietiikasta voi ylipäänsä kirjoittaa lakiin. Tästä kannattaisi hänen mukaansa keskustella etiikan asiantuntijoiden kanssa.

Myös lain mahdollisesta nimestä keskusteltiin haastattelun aikana. Jotkut tulkit ovat Kavénin mukaan tuoneet esiin sen, että tulkkilain sijasta pitäisi puhua tulkkauslaista. Tarkoitus ei nimittäin ole rajoittaa ammattitulkin toimintaa tai tulkkausoikeutta, vaan velvoittaa viranomaista tulkin käyttöön. Norjan laki velvoittaa myös alihankkijoita käyttämään ammattitulkkia.

- Sitten tullaan siihen kysymykseen, mitä tehdään, kun ammattitulkkia ei ole saatavilla, Kavén pohtii. Hänen mukaansa oikeustulkkirekisterin käyttö on lähtenyt hyvin toimimaan ja siinä olisikin hyvä pohja joko uudelle asioimistulkkirekisterille tai rekisterilaajennukselle.

Von Essen näkee hyvänä sen, että tulkkauksen laadusta ja tulkkilain tarpeesta puhutaan. Onhan kyseessä julkisen sektorin asiointitilanteet, joiden sisällöt liittyvät yleensä terveyteen, henkeen tai ihmisen perusoikeuksiin.

- Keskustelun avulla tehdään näkyväksi, että tulkkauksen laadussa on ollut ongelmia ja vääryyttä on tapahtunut, von Essen toteaa.

Von Essen pohtii kuitenkin mallin konkreettista sisältöä. Hän puoltaa rekisteröitymistä, mutta varoittaa samalla liian tiukasta rajanvedosta.

- Puhuttujen kielten puolella tarvitaan eri kielten tulkkeja eri määrät. On tulkkeja, joiden kieliä tarvitaan todella vähän ja todella harvoin. Heille ei voida asettaa rekisterissä samanlaisia kokemusvaatimuksia kuin yleisesti tarvittujen kielten tulkeille. Jos tulkkauskeikkoja tulee vain pari kappaletta vuodessa, ei kerry kokemusta samalla tavalla, mutta silti olisi tärkeää, että myös niissä tilanteissa käytettäisiin mahdollisimman hyvää ja kokenutta tulkkia, hän pohtii.

Von Essenin mukaan rekisterivaatimuksia pitäisi asettaa niin, ettei näitä tulkkeja suljettaisi kokonaan pois, muuten kielivalikoiman osalta voi tulla suuria ongelmia.

 

Artikkelisarjan kaikki osat: 

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Luonnon kantokyky

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Hyvinvointi ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Demokratia ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Digitaalisuus ja tulkkausala

8.2.2024 Tulkkausalan megatrendit: Talous ja tulkkausala