Lue tästä artikkelisarjan ensimmäinen osa, jossa esitellään Sitran viisi megatrendiä, artikkelisarjan eri osat ja haastatellut asiantuntijat.

Digitaalisuus Sitran megatrendiselvityksessä

Sitran megatrendiselvityksen 2023 mukaan kilpailu digivallasta kiihtyy. Teknologia, data ja viime aikoina nopeasti kehittynyt digitalisaatio ovat tärkeitä osia ihmisten arkea ja kaikkia toimialoja. Teknologian nopean kehityksen ja käyttöönoton myötä syntyy uusia yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ja haasteita. Datan kerääminen ja hyödyntäminen mahdollistaa sen, että sekä yksityishenkilöt että organisaatiot voivat ottaa käyttöön uusia räätälöityjä palveluta. Samalla  joudutaan pohtimaan digimaailman pelisääntöjä, teknologian vaatimia resursseja ja teknologian kehityssuuntiin liittyviä kysymyksiä. Tällaisia teemoja ovat muun muassa teknologiajättien tämänhetkinen ylivalta ja kriittisten resurssien riittävyys. (Sitra 2023.)

Digitaalisuus ja tulkkausala

Digitaalisuuden merkitys tulkkausalalle puhututti artikkelia varten haastateltuja tulkkausalan asiantuntijoita.  Tekoäly, tulkkien teknologiataidot, suurten tulkkausyritysten valta, etätulkkaus sekä puheentunnistuksen rooli tulevaisuudessa olivat aiheita, joista keskusteltiin.

Tekoälyn ja teknologian kehitys sekä tulkin teknologiataidot

Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik toteaa tekoälyn kehittyvän nopeasti. Samaa mieltä on Osuuskunta Vian talouspäällikkö, viittomakielen tulkki Outi Huusko, joka nostaa myös esiin sen, että digimaailman kehittyessä myös tulkin täytyy kehittää omia teknologiataitojaan. Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskinen puolestaan katsoo, että digitaaliset alustat on luotu kasvamaan. Käännösalalla on jo nähty, että suuret, globaalit yritykset ostavat pienempiä toimijoita. Trendi kasvaa myös tulkkausalalla. Etätulkkaukseen keskittyvien firmojen periaate on, että alustan kautta voi työskennellä rajaton määrä tulkkeja.

Gorschelnik näkee digitaalisten sovellusten ja etätulkkauksen mahdollistavan tulkkauspalveluiden tarjoamisen kattavasti koko maassa. Kun väestö pakkautuu Etelä-Suomeen, on vaikea tarjota läsnäolotulkkausta alueilla, joissa väestö harvenee ja joissa tulkitkaan eivät välttämättä asu. Silloin teknologia ja digitalisaatio voivat tuoda ratkaisun. Huusko arvelee, että etätulkkaus on saattanut lisätä tulkkauksen saavutettavuutta, mutta että se ei ratkaise kaikkea. Syrjäseuduilla asuvat ihmiset ovat usein melko iäkkäitä, eivätkä välttämättä pysty käyttämään etäpalveluita.

Puheentunnistus, kirjoitustulkkaus ja viittomakieltä käyttävät virtuaalihahmot

Konekääntäminen sekä puheentunnistusjärjestelmät ovat kehittyneet paljon. Kääntäjä, konferenssi- ja kirjoitustulkki Pia Von Essen ennustaa, että kirjoitustulkkaus ihmisen tekemänä osittain kuolee.

- Puheentunnistus tulee korvaamaan kirjoitustulkkauksen silloin, kun se täytyy tehdä jossain tietyssä akuutissa tilanteessa, hän pohtii. Jos tekstejä tuotetaan jotain myöhempää käyttöä varten, tekstin jälkitarkistaa von Essenin mukaan tulevaisuudessakin ihminen.

Gorschelnik arvioi, että ennen pitkää puheentunnistus ja käännös tullaan yhdistämään. Hän pohtii, käytetäänkö tulevaisuuden tulkkauksessakin yhä enemmän tekoälyä apuna. Hän kuten myös Kavén toivoo, että myös tulevaisuudessa luotettaisiin tulkin ammattitaitoon, vaikka tekoäly olisikin tulkin apuna ja työvälineenä.

Gorschelnikin mukaan tulevaisuudessa käytetään väistämättä erilaisia teknisiä ja digitaalisia apuvälineitä silloin, kun tulkki ei ole vielä paikalla tai tulkkia ei saada. Esimerkiksi Norjassa on kehitetty sovellusta sairaalaympäristöön sellaisia tilanteita varten, joissa terveydenhuollon ammattilaisella ja potilaalla ei ole yhteistä kieltä. Sovelluksessa olevan fraasivalikoiman avulla päästään esimerkiksi ensiaputilanteessa nopeasti eteenpäin ja voidaan ehkä pelastaa ihmishenkiä.

Gorschelnik toivoo, että julkishallinnossa ymmärretään teknisten laitteistojen olevan vain apuvälineitä eikä ”digihuumassa” kuvitella niiden korvaavan tulkkauksen ammattilaista. Gorschelnik sanoo, että kääntämisen puolella sama on jo koettu, ja konekääntimistä on tullut apuvälineitä ja ne voivat nopeuttaa tiettyjä prosesseja, mutta ammattikääntäjää ne eivät korvaa.

Gorschelnik pohtii myös viittomakielisiä virtuaalihahmoja osana teknologista kehitystä.

-Avattareilla ei pystytä välittämään tunteita. Viestintä ja liikehdintä ovat avattareilla yksiulotteisia, hän pohtii.

Myös Huusko näkee avattaret mahdollisina apuvälineinä viittomakielen tulkkauksessa. Hänellä ei ole mitään niitä vastaan, muttei haluaisi sotkea viittomakielen tulkkauspalveluihin myöskään liikaa virtuaalihahmoja. Huusko ei usko siihen, että teknologian ja tekoälyn avulla pysyttäisiin koskaan tulkkaamaan suomalaista viittomakieltä, korkeintaan vain huonoa suomea ja valmiita lauseita ja fraaseja.

- Suomalainen viittomakieli on niin syvällä oleva asia, ettei sitä tulla koskaan korvaamaan tekoälyllä, Huusko sanoo.

Tulevaisuuden imu on Gorschelnikin mukaan tulkkauksen kannalta huolestuttava siinä mielessä, että unelmat, toiveet ja suunnitelmat digitalisaation kehittymisestä ovat osittain epärealistisia.

- Haaveillaanko siitä, että on tekoäly, joka hoitaa tulkkauksen kokonaan? Gorschelnikiä huolestuttaa, että tekoälyltä toivotaan liikaa. Tulkkauksen näkökulmasta tekoälyn kehityksessä pitää ratkoa monia, kuten etiikkaan tai salassapitoon liittyviä kysymyksiä.

Voiko tekoälylle opettaa riittävästi tulkkauksen etiikkaa ja oppiiko se ratkaisemaan eettisiä ongelmia?

Myös Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton SKTL:n toiminnanjohtaja Jenni Kavén pohtii, kehittyykö puheentunnistus sellaiselle tasolle, että sitä pystytään käyttämään ammattimaisen tulkkauksen apuna. Kavénkaan ei usko, että tulkkia voitaisiin koskaan korvata tekoälyllä, koska ihmistulkki on aina eettinen toimija, joka toimii ammattisäännöstön mukaan.

- Voiko tekoälylle opettaa riittävästi tulkkauksen etiikkaa ja oppiiko se ratkaisemaan eettisiä ongelmia luotettavasti?, hän pohtii.

Tulkilla on eettinen vastuu tulkita tulkkaustilanteessa erilaisia viestejä. On väitetty, että tekoälyyn on saatu inhimillisiä ominaisuuksia, mutta inhimillisyydestä ollaan teknologiassa tässä vaiheessa vielä melko kaukana. -Koneen etiikka vastaan ihmisen etiikka on tässä yhteydessä yksi suurimpia kysymyksiä, toteaa Kavén.

Hän näkee SKTL:n tärkeänä tehtävänä tiedon jakamisen päättäjille ja ilmaisee huolensa siitä, ymmärtävätkö päättäjät tulkkausalan asioita aina tarpeeksi hyvin. Kavén pelkää, että päättäjät ehkä kuvittelevat teknologian tuovan resursseja sinne, missä niitä ei ole.

- Teknologian kehityksen takana on aina ihminen. Etätulkkausratkaisut ovat kuitenkin varmasti auttaneet paljon, ja joissakin tilanteissa etätulkkaus on jopa välttämättömyys, hän pohtii.

Digiajan vaikutus konferenssitulkkaukseen

Kaisa Koskinen näkee, että kaikkien teknologisten muutosten keskellä digiaika on tehnyt konferenssitulkkausalalle paljon hyvää. Korona-aika toi nousukauden konferenssitulkkaukselle tilanteessa, jossa ajateltiin konferenssitulkkauksen olevan kuoleva ala. Oletettiin, että kaikki konferenssit järjestettäisiin pian ainoastaan englannin kielellä. Tämä oletus osoittautui vääräksi.

Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa etäsimultaanitulkataan Koskisen mukaan kaikki tiedekunnan yhteiset tapahtumat.

- Aluksi oli haasteellista myydä ajatus tulkatuista tilaisuuksista, Koskinen kertoo. - Nyt opiskelijat ovat vahvasti mukana ja he saavat tärkeää tulkkauskokemusta.

Teknologiset muutokset ovat lisänneet potentiaalisia työmahdollisuuksia.

Aikaisemmin konferenssitulkit pitivät Koskisen mukaan tiukasti kiinni siitä, että tulkkauksen aikana tulkin tulisi olla paikan päällä. Nyt on huomattu, että tulkkausta pystytään järjestämään täysin etänä. Koskinen näkee tämän olevan positiivinen signaali kaikkien teknologisten muutosten keskellä, vaikka nämä muutokset muuttavatkin tulkin toimintaympäristöä. Teknologiset muutokset ovat lisänneet potentiaalisia työmahdollisuuksia.

Koskinen on perehtynyt tulkkauksen historiaan YK:ssa. Hän kertoo, että aluksi simultaanitulkit vastustivat voimakkaasti tulkkauskoppeja. He olivat tottuneet olemaan konsekutiivitulkkaustilanteissa näkyvillä eivätkä halunneet joutua eristyksiin. Vasta myöhemmin opittiin arvostamaan koppien rauhaa ja äänieristystä.

- Muutokseen pitää aina sopeutua, ja voi seurata jotain hyvää ja tärkeää, Koskinen toteaa.

Myös von Essen näkee digitalisaation tuoneen hyötyä. Konferenssitulkkauksen näkökulmasta etätulkkaus on von Essenin mukaan mahdollistanut sen, että ihmiset ovat päässeet kiinni tulkkauksiin maailmanlaajuisesti, myös kaukaisemmista sijainneista ja kehittyvistä maista. Kun tulkin ei tarvitse matkustaa, esimerkiksi espanjan tulkkeja on von Essenin mukaan saatu viime vuosina myös Latinalaisen Amerikan maista. Myös Suomessa voi nykypäivänä toimia puhuttujen kielten konferenssitulkkina, vaikka ei oleskelisikaan fyysisesti Helsingissä.

Von Essen näkee digiloikassa tulkkauksen osalta paljon hyvää. Hän korostaa kuitenkin tasa-arvoistamisen tärkeyttä kansainvälisellä tasolla. Samassa kansainvälisessä tiimissä voi toimia tulkkeja kaikkialta maailmasta täysin eri palkkioilla. Kun tulkkeja on aiempaa helpommin saatavilla matalamman kustannustason maista, on von Essenin mukaan kiusaus siirtyä halpatyövoiman käyttöön. Tämä puolestaan rapauttaa tulkkien ja koko tulkkausalan toimintamahdollisuuksia korkeamman kustannustason maissa.

Tulkkauspalvelun muuttuminen kasvottomaksi on riski tulkkausalalle ja tulkkauksen ammattimaisuudelle.

Von Essen on myös huolissaan tulkkauksen laadunvarmistuksesta. Hän pelkää huonosti koulutettujen tulkkien käyttöä ja sen seurauksia. Se, ettei kansainvälisessä tulkkaustoiminnassa tapaa toisia tulkkeja, antaa mahdollisuuden kasvottomaan toimintaan. Voidaan ajautua tilanteisiin, joissa kukaan ei tarkista kenenkään pätevyyksiä ja osaamista. Tulkkauspalvelun muuttuminen kasvottomaksi on riski tulkkausalalle ja tulkkauksen ammattimaisuudelle. Asiakkaat, jotka saavat kerran huonoa tulkkauspalvelua, olettavat von Essenin mukaan helposti sen olevan tulkkauksen yleinen piirre, mikä on erittäin haitallista koko tulkkausalan maineelle.

Digitaaliset ympäristöt ja viittomakieliset käyttäjät

Huusko korostaa nuoren viittomakielisen sukupolven hyötyvän digitaalisista ympäristöistä monessakin mielessä. Viittomakieliset nuoret ovat taitavia suomen kielen käyttäjiä ja heidän kielitietoisuutensa on kasvanut. He pystyvät toimimaan digiympäristössä eri tavalla: He ovat tottuneet käyttämään sosiaalisessa mediassa suomen kieltä, ja digitaalisissa ympäristöissä he pystyvät toimimaan myös suoraan viittomakielellä.

- Voi olla, että yksinkertaiset asioinnit kuten ajanvaraukset ja tilaukset, joihin on aikaisemmin tarvittu tulkki, hoituvat viittomakielisillä nuorilla hyvin ilmankin, hän arvelee. Tämä tarkoittaa Huuskon mukaan tulkkausalalla sitä, että viittomakielen tulkki otetaan jatkossa mukaan enää kompleksisiin, tai pitkäkestoisiin tilanteisiin tai sellaisiin, joissa on vuorovaikutusta usean ihmisen kanssa.

Nojaaminen digitaalisuuteen voi lisätä yhteiskunnan haavoittuvuutta

Sekä Huuskon että Koskisen mielestä liiallinen digitaalisuuteen nojaaminen tekee yhteiskunnasta haavoittuvan. Koskinen korostaa sitä, ettei voida heittäytyä täysin teknologian varaan, koska aina voi tulla tilanteita, joissa teknologia ei ole käytettävissä. Tulkkauspalvelut ovat Huuskon mukaan kuin vanhanaikainen kynä ja paperi. Sähkökatkon tulleessa tulkkausta voidaan aina hoitaa käsin. Tulkkaus ei ole ihmisten arjessa niinkään riippuvainen siitä, toimivatko laitteet. Palveluntuottamiseen ei tarvita Huuskon mielestä välttämättä mitään tekniikkaa, vaan voidaan mennä tarpeen vaatiessa paikan päälle.

- Palvelu on siinä mielessä aika joustava ja tulkkauspalvelu on huoltovarma, Huusko toteaa. Teknologia on hyvä apuväline, mutta jos teknologia pettää, voidaan Huuskon mukaan aina toimia joustavasti.

On vaarallista ajatella, ettei enää tarvitsisi opiskella vieraita kieliä, kun on olemassa konekääntimet.

Koskinen pohtii samaa asiaa eri näkökulmasta. Hänen mielestään kaikessa nojataan yhä enemmän siihen, että digitaalinen verkko ja yhteys toimivat. Koskisen mukaan on vaarallista ajatella, ettei enää tarvitsisi opiskella vieraita kieliä, kun on olemassa konekääntimet. Jos lakataan kouluttamasta kääntäjiä ja tulkkeja, jotka ymmärtävät, mitä tulkkaustyö on ilman teknologiaa, olemme hauraita kaikissa niissä tilanteissa, joissa syystä tai toisesta laitteet ja yhteydet eivät toimikaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tilanteessa, jossa tulkki tarvitaan maanjäristysalueelle, josta infra on hetkellisesti pudonnut. Koulutuksessa pitääkin pohtia, mikä on tulkin peruskompetenssia ja  mitä tulkin pitäisi osata ilman digitaalisia apuvälineitä.

 

Artikkelisarjan kaikki osat: 

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Luonnon kantokyky

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Hyvinvointi ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Demokratia ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Digitaalisuus ja tulkkausala

8.2.2024 Tulkkausalan megatrendit: Talous ja tulkkausala