Lue tästä artikkelisarjan ensimmäinen osa, jossa esitellään Sitran viisi megatrendiä, artikkelisarjan eri osat ja haastatellut asiantuntijat.

Hyvinvointiaihe Sitran megatrendiselvityksessä

Sitran megatrendiselvityksen 2023 mukaan hyvinvoinnin haasteet kasvavat. Tähän ilmiöön vaikuttavat monet suuret muutokset ihmisen arjessa. Väestöstä tulee yhä monimuotoisempi ja ihmisiä muuttaa entistä enemmän kasvukeskuksiin. Luonnon kantokyvyn mureneminen tarkoittaa ekologista kestävyyskriisiä, jolla on suora vaikutus ihmisten terveyteen. Lisäksi työelämän muutokset, pandemian jälkiseuraukset, yleinen epävarmuus tulevaisuudesta liittyen mm. Ukrainan sotaan vaikuttavat ihmisten henkiseen jaksamiseen. Väestön ikääntymisellä on vaikutuksia hyvinvointivaltion rahoitukseen, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyyteen sekä työikäisten määrään. (Sitra 2023.)

Hyvinvointi ja tulkkausala

Tätä artikkelia varten haastatelluilla asiantuntijoilla oli paljon hyvinvointiin liittyviä ajatuksia suhteessa tulkkausalaan. Moni totesi tulkkauksen ja siihen kytkeytyvän hyvinvoinnin liittyvän Suomen taloustilanteeseen. Haastatteluissa pohdittiin, miten hyvinvointiyhteiskunnan mahdollinen alasajo vaikuttaa tulkkausalaan ja millainen rooli terveysteknologialla on tulkkauksessa. Haastatellut pohtivat myös kielellisen hyvinvoinnin merkitystä, väestön ikääntymisen merkitystä tulkkausalalle ja tarvetta parantaa julkishallinnon tietämystä ja osaamista tulkkausasioissa. Esiin nostettiin myös Kelan tarvitsemien tulkkauspalveluiden kilpailutusten ongelmallisuus.

Hyvinvointiyhteiskunnan mahdollinen alasajo vaikuttaisi viittomakielen tulkkauspalveluihin

Osuuskunta Vian talouspäällikkö, viittomakielen tulkki Outi Huusko korostaa, että tulkkausalalla hyvinvointia ei nähdä ainoastaan terveysasiana tai hedonistisena hyvinvointina, vaan kokonaisvaltaisena hyvinvointina. Huuskon mukaan kevään 2023 eduskuntavaalien alla oli havaittavissa hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon liittyvää keskustelua. Puhuttiin muun muassa siitä, onko liian helppoa elää ”yhteiskuntapummina”. Huusko pelkää mahdollisen hyvinvointiyhteiskunnan romutuksen vaikuttavan vammaisten palveluihin ja etenkin tulkkauspalveluihin.

Havaitut puheet kielivät siitä, että asenteet ovat muuttumassa. Huuskon mielestä ihmisten on arkielämässä vaikea ymmärtää, mihin tulkkauspalvelua tarvitaan, ennen kuin sen itse kokee ja näkee. Tavallinen kansalainen ei ymmärrä, miten suuri merkitys tulkkauspalvelulla ihmiselle on jokapäiväisessä elämässä. Huuskon mielestä tulkkauspalvelu on monelle täysi abstraktio. Puhuttujen kielten ja viittomakielen tulkkauspalvelu sekoitetaan helposti keskenään, minkä lisäksi tulkkaus nähdään virheellisesti luksuspalveluna.

- Jos tietyistä palveluista tulee maksullisia, pian tulkkauspalvelu ei olekaan enää subjektiivinen oikeus vammaispalvelulaissa, Huusko pohtii. - Hyvinvointiyhteiskunta toimii niin kauan, kuin rahaa riittää, hän toteaa.

Kaikkien työntekijöiden potentiaali käyttöön

Huuskon mielestä hyvinvointivaltion ylläpito edellyttää sitä, että kaikkien tässä maassa asuvien ja työskentelevien ihmisten potentiaali käytetään. Se voisi johtaa siihen, että kaikkien työpanosta arvostetaan. Esimerkiksi viittomakielisten ihmisten työllisyyteen vaikuttaa edelleen menneisyyden painolasti, mutta suuri työvoiman tarve saattaa parantaa tämänkin ryhmän työllistymistä.

Terveysteknologian rooli viittomakielen tulkkauksessa

Hyvinvointiteemaan liittyy Outi Huuskon mukaan myös terveysteknologia. Hän kertoo erään hyvinvointialueen palvelusta, jossa viittomakielen tulkki oli kotihoidon etäyhteyskäynnillä automaattisesti mukana. Se, että tulkkaus on automaattisesti osa peruspalvelua, on Huuskon mielestä oikea kehityssuunta.

Mallin laaja käyttöönotto edellyttäisi monialaista yhteistyötä. On eri asia, että viittomakielen tulkki on hoitotilanteessa jo osana ”hoitotuotetta” kuin että kuuro asiakas erikseen tilaa tulkin, joka sitten osallistuu tapaamiseen ”ylimääräisenä” osapuolena. Huusko on sekä itse huomannut että kollegoiltaan kuullut viittomakielisten asiakkaiden pitävän siitä, että tulkki on esimerkiksi lääkäri- tai hammaslääkärikäynnin aikana mukana ainoastaan etäyhteydellä. Huuskon mukaan se emansipoi ja lisää asiakkaan tunnetta omatoimisuudesta.

- Näin on toimittu Ruotsissa jo pitkään, Huusko sanoo.

Huusko pitää itsemääräämisoikeuden yksiselitteisyydestä tällaisessa tulkkaustilanteessa. Etänä tapahtuva tulkkaus mahdollistaa sen, että ihmiset kohtaavat keskenään ja ottavat itse vastuun tilanteesta. Kun tulkki on asiakkaan kanssa samassa huoneessa, hän on asiakkaalle aina muistutus siitä, että tämä on tulkkauspalvelun varassa.

YEL-uudistus vaikuttaa yrittäjien hyvinvointiin

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) toiminnanjohtaja Jenni Kavénin mukaan SKTL:ssä on pohdittu, miten yrittäjien eläkelakiuudistus vaikuttaa tulkkaus- ja käännösalalla toimivien yrittäjien hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa (Yrittäjien eläkelaki 1272/2006). Jos itsensätyöllistäjän menot kasvavat, tulotason tulisi kasvaa niiden mukana. Kavén pohtii, tulevatko kaikki tulkkausalan yrittäjät aina esimerkiksi ajatelleeksi itselleen työterveyshuollon hankkimista. Häntä myös huolestuttaa tulkkien työssään kokema henkinen kuormitus ja sen vaikutus hyvinvointiin. Myös digitalisaation ja yleisen yhteiskunnallisen tahdin kiihtyessä tulkkien työnohjauksen tarve nousee usein esiin.

Kielelliset oikeudet ja kielellinen hyvinvointi

- Myös kielellisestä hyvinvoinnista on keskusteltu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton piirissä, kertoo Kavén.

On puhuttu siitä, missä määrin Suomessa asuvien kielelliset oikeudet toteutuvat, jos esimerkiksi tulkkauksen laadussa on puutteita. Myös sitä on pohdittu, miten eri kielitarpeita katetaan yhteiskunnassa ja miten tähän liittyvät toimenpiteet vaikuttavat kansalaisten hyvinvointiin.

Kielitarpeiden huomioiminen koskee Kavénin mukaan sekä tulkkeja että niitä, jotka tulkkausta tarvitsevat. Jos ihmisen perustarpeet eivät tyydyty eikä demokratia toteudu, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin. Kavén on tyytyväinen siihen, että kielilaki ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa säätelevät kielellisiä oikeuksia. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, että osa puolueista haluaa kaventaa näitä oikeuksia ja että julkisuudessa on tuotu esiin ajatuksia tulkkauspalveluihin pääsyn rajoittamisesta. Kavén pohtii, miten tämä vaikuttaisi tulkkien työllistymiseen tai toimeksiantoihin ja mitä seurauksia ehdotusten läpimeno tarkoittaisi tulkkausalalle.

Asenneilmasto on myös Kavénin mukaan synkentynyt. Aina ei ymmärretä, että kielellisten oikeuksien toteutuminen on kokonaisuus ja että tulkkaus on tiivis ja erottamaton osa kommunikaatiota. Tulkki ei ole ainoastaan viranomaisen palveluita käyttävän henkilön asian takia paikalla, vaan myös viranomaisen asialla. Jos ihmisten hyvinvointi heikkenee ja he joutuvat enenevässä määrin asioimaan terveydenhuollossa, on tärkeä saada myös tulkkausalan ammattilaisia paikalle tilanteisiin, joissa heitä tarvitaan. Kavén muistuttaa siitä, että kieli ja kommunikaatio mahdollistavat hyvinvoinnin yhteiskunnassa.

Ikääntyväkin väestö tarvitsee tulkkauspalveluita

Kieliasiantuntijoiden toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik ja konferenssi- ja kirjoitustulkki Pia von Essen näkevät väestön ikääntymisen tulkkauksen kannalta olennaisena kysymyksenä.

Von Essenin mielestä ikäihmisten kuulon heikkenemisen vaikutukset pitäisi huomioida paremmin. Kun ihminen ei enää kuule kunnolla, hän ei enää halua osallistua varsinkaan isoihin tapahtumiin. Von Essenin mukaan kirjoitustulkkauspalvelu voisi tarjota tässä paljon uusia mahdollisuuksia. Sen avulla voitaisiin tarjota ikäihmisille parempaa mieltä ja tukea hyvinvointia, mikä vuorostaan voi pitää ihmisiä myös paremmassa fyysisessä kunnossa ja siten jopa vähentää terveydenhuollon ja hoivan kustannuksia.

Kirjoitustulkkauksen potentiaalia, tuotettiin se sitten puheentunnistuksen tai ihmistulkin avulla, ei ole von Essenin mukaan hyödynnetty vielä riittävästi hyvinvointia ja osallisuutta edistävänä keinona. Kirjoitustulkkaus antaisi ikäihmisille paljon tukea esimerkiksi kokouksissa, tilaisuuksissa tai lääkärikäynneillä. Ikäihmisillä olisi paljon levollisempi olo, kun he pystyisivät tukeutumaan kirjoitettuun tekstiin.

-Tämä palvelu ei ole vielä kysyntälähtöistä, koska sellaista ei edes osata toivoa, vaan tarjontaa pitäisi aktiivisesti lisätä, von Essen toteaa.

Gorschelnik huomauttaa, että ikääntyvien kantasuomalaisten lisäksi myös ikääntyvien maahanmuuttajien määrä kasvaa. Myös ne ihmiset, jotka eivät ole missään vaiheessa oppineet riittävästi suomea, tulevat tarvitsemaan kielipalveluita.

Toisinaan niiden muistisairaiden ihmisten, jotka ovat aikuisiällä oppineet suomea, suomen kieli saattaa kadota ja jäljelle jää vain oma äidinkieli. Silloin ihminen, joka ei ole aikaisemmin tarvinnut tulkkausta, voikin tarvita sitä yhtäkkiä. Tilanne haastaa Gorschelnikin mukaan myös tulkkausalaa ja tulkeja. Miten tulkataan muistisairasta henkilöä, joka mahdollisesti on menettämässä puhekykynsä?

Gorschelnikin tietojen mukaan puhevammaisten tulkkaus on pääasiassa vielä kielen sisäistä. Kuitenkin myös puhevammaisten tulkkauksessa kieleltä toiselle tulkkauksen sekä kirjoitustulkkauksen tarve tulevat hänen mukaansa jatkossa lisääntymään. Jollakin tavalla pitäisi Gorschelnikin mielestä pystyä ennakoimaan väestön ikääntymistä myös vieraskielisten osalta, ja joillakin puhevammaisten tulkeilla pitäisi olla valmiuksia operoida kielten välillä, esimerkiksi tulkkiparin kanssa reletulkkausta hyödyntäen.

Gorschelnikin mukaan julkishallinnossa ei olla ymmärretty reletulkkauksen merkitystä työvälineenä, vaan tulkkauspalveluiden kilpailutuksissa on saatettu kieltää reletulkkaus. Reletulkkaus voisi kuitenkin ratkaista tulkkauksen saatavuusongelmia monessa Suomessa harvinaisessa kielessä.

-Reletulkkausta ajatellaan ylimääräisenä kustannuksena tai pelätään, että viestissä menetetään jotain, Gorschelnik kritisoi. Hänen mukaansa reletulkkausta käytetään usein konferenssitulkkauksessa, ja se onkin yksi hyvä esimerkki tulkkausratkaisusta, jota voitaisiin tulevaisuudessa käyttää enemmän, jos Suomessa ei löydy kaikkien kielten tulkkeja.

Outi Huuskolla on viittomakielen tulkkauksen osalta samansuuntaisia ajatuksia. Hän pohtii yhteiskunnan muuttuneita tarpeita. Viittomakielen tulkkauspalvelua on järjestetty vuodesta 1979. Huusko kertoo, että 20 vuotta sitten kuuroilla, tavallisissa vanhainkodeissa asuvilla asukkailla ei vielä ollut käytettävissään mitään tulkkauspalveluja. Nyt eläköityvät tai palvelutaloihin muuttavat ovat tottuneet käyttämään tulkkauspalvelua jo pitkään ja odottavat saavansa vastedeskin viittomakielelle tulkattuja palveluja.

Tarvitsemme sen kuulevien ja kuurojen tulkkien välisen yhteistyön takaisin, joka meillä on aikoinaan ollut.

Viittomakielten haasteet ei-natiiville viittomakielen tulkille ovat Huuskon mukaan aika kovat, ja siitä syystä tulkkausalalle tarvitaan hänen mielestään entistä enemmän kuuroja tulkkeja.

-Tarvitsemme sen kuulevien ja kuurojen tulkkien välisen yhteistyön takaisin, joka meillä on aikoinaan ollut, kun kuuroja viittomakielen tulkkeja oli enemmän. Palaamme siis juurille, Huusko toteaa.

-Ennen kuurojen tulkkien työkenttä oli kapea, nykyään se nähdään huomattavasti laajempana, Huusko sanoo.

Julkishallinnon vähäinen tietämys tulkkausalasta vaikuttaa kilpailutusten tuloksiin

Gorschelnikin mielestä julkishallinnon, myös Kelan, tietoa ja osaamista tulkkauspalvelusta pitäisi parantaa. Hänen mukaansa julkishallinto tarvitsisi tulkkauspalveluihin liittyviä koulutuksia yleisellä tasolla.

Kela hankkii tulkkauspalvelua puhevammaisille ja kuulovammaisille niin lähi- kuin etäpalveluna. Hankintaprosessi on toistuva. Kela aloittaa tulkkauspalvelun hankintakierrokset joka neljäs vuosi keväällä, jolloin julkaistaan tarjouspyyntömateriaali. Hankintapäätökset valmistuvat yleensä syksyllä, jolloin Kela ilmoittaa tarjouskilpailujen tuloksista siihen osallistuneille. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun hankinnoista vastaa Kelan lakiyksikön vammaisetuusryhmä. (Kela 2023.)

Monet kilpailutukset päätyvät markkinaoikeuteen, mikä turhauttavaa paitsi tulkkien ja yritysten, mutta myös kilpailuttavan organisaation kannalta.

Tulkkauspalveluiden kilpailutuksissa on tehty Gorschelnikin mukaan suuria virheitä. Hän toteaa kilpailutusprosessien perustuvan sellaisiin olettamuksiin, toiveisiin ja vaatimuksiin, joista näkee, etteivät julkishallinnon toimijat aina tunne tulkkauspalvelua tai -alaa. Yksi kilpailutuksiin liittyvä ongelma Gorschelnikin mukaan on se, että julkishallinnon organisaatioissa tarjouspyyntöjä laativat henkilöt saattavat vaihtua kilpailutuskierrosten välillä. Tämä on toki normaalia työelämää, mutta silloin yhdelle kertynyt tieto tulkkausalasta ei välttämättä siirry eteenpäin.

Monet tulkkauspalveluiden kilpailutukset päätyvät markkinaoikeuteen, mikä on Gorschelnikin mielestä turhauttavaa paitsi tulkkien ja yritysten, mutta myös kilpailuttavan organisaation työntekijän näkökulmasta, koska tarjouspyyntöä joudutaan korjaamaan kerta toisensa jälkeen. Hänen havaintonsa mukaan tavallista on myös, että tarjouspyyntö vedetään takaisin korjattavaksi useaan kertaan.

Gorschelnikin mukaan etenkin Kelan kilpailutuksessa tulkeille asetetut työkokemusvaatimukset ovat olleet sellaiset, että ne hankaloittavat vastavalmistuneiden pääsyä työmarkkinoille. Toisaalta Gorschelnikin mukaan tarjouspyynnöissä saatetaan tulkeille asettaa kovia osaamisvaatimuksia, mikä ei kuitenkaan näy tulkkien saamassa kompensaatiossa.

Uhkana on, että tulkkausmarkkinat keskittyvät muutaman toimiston käsiin ja kilpailu vähenee.

-Joissakin muissa kilpailutuksissa yrityksille asetetut referenssivaatimukset ovat puolestaan olleet niin korkeat, että vain isot toimistot voivat osallistua tarjousmenettelyyn, toteaa Gorschelnik.

-Tällöin uhkana on, että tulkkausmarkkinat keskittyvät muutaman toimiston käsiin ja kilpailu vähenee.

Julkishallinnon kilpailutukset vaikuttavat tulkkausalaan paljon myös siten, että tulkkauspalvelu ja siihen liittyvä teknologia halutaan ostaa samalta yritykseltä. Jos yrityksellä ei ole resursseja tuottaa teknologisia palveluita ja ratkaisuja, yritys ei voi osallistua lainkaan tarjouskilpailuihin tai voi osallistua vain päätarjoajan alihankkijana.

-Julkishallinnon kilpailutuksiin osallistuvan tulkin pitäisi olla yhtä aikaa tulkkauksen asiantuntija ja teknologiaosaaja tai ainakin ymmärtää, kuka teknologian hänelle tuottaa. Tosi noheva henkilö hankkisi osaamista molemmissa aihepiireissä, Gorschelnik hymähtää.

Pia Von Essen on asiasta samaa mieltä. Hän kertoo, että samat ongelmat koskevat valtaosaa julkisen sektorin asioimis- ja oikeustulkkauspalveluiden kilpailutuksia. Hänen mukaansa ei ole kestävää, että tulkkauspalveluita hankitaan mahdollisimman pienellä hinnalla, koska hinnalla kilpailu on aina vaaraksi laadulle. Von Essen näkee Kelan kilpailutuksissa ongelmana sen, että tulkit ovat sekavassa tilanteessa, koska he ovat käytännössä suhteessa sekä työnantajaan että Kelaan ja molemmilta tahoilta tulee määräyksiä.

Puhuttujen kielten tulkkauksen tilanne ei ole von Essenin mukaan myöskään hyvä, koska julkinen taho kilpailuttaa tulkkausalan yrityksiä, ei yksittäisiä eikä nimettyjä tulkkeja, eivätkä kaikki yritykset tarjoa tulkeille kovin hyviä työehtoja.

-Julkinen taho ostaa tulkkauspalvelun joiltakin yrityksiltä, jotka voivat sopimuksen solmimisen jälkeen tehdä ihan mitä vain ja käyttää ihan ketä vain, von Essen toteaa.

Jenni Kavén kertoo, että puhuttujen kielten asioimistulkkauksessa on nähty haasteita esimerkiksi sote-puolella. Koska tulkin ammattia ei ole suojattu lailla eikä sitä ole määritelty, ketkä saavat toimia julkishallinnon palveluissa tulkkeina, voi käydä niin, että lääkärin vastaanotolla tulkkina toimiva henkilö ei olekaan ammattilainen. Toisaalta ammattisäännöstöstä ei piitata. Tulkki on voitu esimerkiksi hälyttää paikalle niin lyhyellä varoitusalalla, ettei hän ehdi perehtyä tulkattavaan asiaan, vaikka tulkkien ammattisäännöstö niin ohjeistaa.

-Tällöin ei ole ihmekään, jos virheitä syntyy. Virheet saattavat pidemmän päälle tulla kalliiksi. Siksi ammattilaisia tulisi aina käyttää, kun heitä vain on saatavilla, sanoo Kavén.

Outi Huuskon mielestä tulkkauspalveluita voitaisiin tulevaisuudessa tarjota entistä tehokkaammin. Tällä hetkellä hukataan kankealla järjestelmällä hyvin paljon rahaa ja resursseja. Järjestelmä toimii vanhanaikaisesti ja asiakkailta menee paljon aikaa hukkaan. Digitalisaatiolla olisi paljon tehtävää. Digitalisaatio edistäisi ja lisäisi ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkälaista palvelua saa. Tulkkauspalvelu ei saastuta eikä niitä tarvitse ympäristösyystä tarvitse ajaa alas.

-Tulkkausala ei tuo mitään pahaa tähän yhteiskuntaan, vaan päinvastoin hyvää ja hyvinvointia sekä ihmisten mahdollisuutta osallistua, sanoo Huusko.

Tulkkausalan kehittäminen

Outi Huusko pohtii Kelan nykyisen kilpailutusjärjestelmän ongelmallisuutta tulkkausalan kehittämisen ja kehittymisen näkökulmasta. Lainsäädäntö velvoittaa Kelaa järjestämään ja ostamaan tulkkauspalveluita, jos se ei niitä itse järjestä.

-Tulkkausala on pitkälti julkisen hankkijan ostamaa palvelua, eikä kukaan velvoita kehittämään tätä alaa, Huusko pohtii. Huuskon mielestä lainsäädäntöä kannattaisi tarkastella ja katsoa, onko julkinen hankkija vastuussa tulkkauspalvelun kehittämisestä.

Tämän artikkelin kirjoittaja tarkisti, onko julkishallinto velvollinen kehittämään tulkkauspalvelua. Laissa vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta ei mainita mitään julkishallinnon velvollisuudesta kehittää tulkkauspalveluita.

Huuskon mukaan vammaisten tulkkauspalveluiden tuottajat eivät kehitä tulkkauspalveluitaan, koska niiltä kysytään aina samoja palvelusisältöjä.

-Tuottajat olisivat varmasti valmiita tuottamaan jotain uutta ja innovatiivista, hän sanoo. Koulutuksen sisältöjen muuttaminenkaan ei Huuskon mukaan auta tähän ongelmaan, koska se, joka palvelun ostaa, ei muuta omaa ajatustaan siitä, mitä palvelun sisällön pitää olla.

Joitakin systeemisiä muutoksia olisi Huuskon mukaan syytä tehdä.

-Yhdelle vammaisten tulkkauspalveluiden ostajalle on annettu kaikki valta. Se ei motivoi eikä innosta tekemään mitään kehittämistyötä, kun tietää, että tulkkausalan kehittämistä voi pohdiskella ihan niin paljon kuin haluaa samalla tietäen, ettei se ei johda tällä hetkellä mihinkään, Huusko lataa.

-Sen yhden tahon yläpuolelle pääseminen vaatii sen, että istuu eduskunnassa. Lakien ja niiden tulkinnan muuttaminen on osoittautunut melko mahdottomaksi, Huusko toteaa.

Huuskon mukaan viranomainen ei kuitenkaan hae valtaa, vaan toteuttaa lain kautta tulleita määräyksiä. Viranomainen kokee tekevänsä, kuten laki määrää ja järjestää tulkkauspalvelua. Kilpailutusprosessissa on jäänyt huomioimatta, että syntyy voimakas valta-asetelma, jolle ei ole olemassa mitään tasapainottavaa punnusta. Huuskon mielestä tehtäväanto pitäisi kuitenkin pystyä miettimään uusiksi ja tarkemmin.

-Tulkkausalan toimijoiden pitäisi kehittää palvelua eikä suinkaan tahon, jolla ei ole substanssiosaamista asiasta, Huusko pohtii.

Suomen kielen oppijat tarvitsevat enemmän tukea

Gorschelnik nostaa haastattelussa esiin sen, että Suomi tarvitsee uutta työvoimaa ulkomailta muun muassa sote-alalle. Maahan muuttavien suomen kielen opiskeluun liittyy hänen mukaansa kaksi ongelmaa. Suomen kielen opiskelu C-tasolle eli edistyneelle tasolle on hankalaa, sillä näitä kursseja on vähän tarjolla. Kaivattaisiinkin edistyneen tason kielikoulutusta, jota myös kohdennettaisiin eri ammattiryhmille. Näin suomen oppija voisi harjoitella oman alansa ja arjen kieltä.

Toisaalta suomalaiset eivät itse tue juurikaan suomen kielen oppijaa. Kun huomataan toisen haparoivan suomen kielen taidossaan, vaihdetaan helposti englantiin. Vaikka hyvä tarkoitus on haluta helpottaa toisen kommunikointia, samalla viedään mahdollisuus harjoitella kielen käyttöä.

 

Artikkelisarjan kaikki osat: 

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Luonnon kantokyky

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Hyvinvointi ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Demokratia ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Digitaalisuus ja tulkkausala

8.2.2024 Tulkkausalan megatrendit: Talous ja tulkkausala