Siirry sisältöön

Uusintapainos: Nyt saa ponnistaa

Anitta Malmberg / 14.7.2021

Yleensä synnytyspäivystäjän puhelin soi keskellä yötä, pari tuntia sen jälkeen, kun talon viimeinenkin yökyöpeli on nukahtanut. Mikähän siinä onkin, että vauvat haluavat aina saapua silloin, kun koko muu maailma nukkuu?

jaiden 5min after birth

Syntymä on aina ihme ja väistämättä erityinen tilanne. Se on tapahtuma, johon on ladattu paljon odotuksia, toivoa ja tunnetta. Monelle vauva on unelmien täyttymys, pitkään odotettu lahja. Tapahtuma ei kuitenkaan aina ole iloinen. Siihen voi liittyä pelkoa, surua tai uhriutumista.

Toisinaan huolet, viha tai riidat kahlitsevat vanhemmuuden ilon, eikä lapsi yksinkertaisesti ole tervetullut. Siinä kaiken räjähtävän riemun tai raastavan alakulon äärellä seisoo joskus myös tulkki.

Olen ollut synnytyspäivystäjänä kuudesti. Ihmeellistä kyllä, olen ollut myös tulkkaamassa kuuden lapsen syntymää. Jokainen näistä on vetänyt nöyräksi. Syntymässä on läsnä ihan kaikki. Samassa hetkessä ovat auki elämän ja kuoleman ovet, sairauden ja terveyden portit, kauneuden ja rumuuden ikkunat, kehon eritteet ja täydellinen puhtaus, raivo ja rakkaus. Kaiken keskellä tulkin tehtävä on mielestäni pysyä selkeänä, tyynenä, läsnäolevana ja hyväksyvänä.

Tilanne on herkkä ja siksi houkutus loiventaa synnytyksessä mukana olevien henkilöiden äänensävyjä, asenteita ja tunnekuohuja on suuri. Näissä tilanteissa on pidettävä pää kylmänä ja välitettävä viestisisällöt, tunteet ja sävyt rohkeasti sellaisenaan. Tulkki ei saa seistä elämän esteenä.

Herkkyyttä ja tyyneyttä

Synnytyssalissa yhteistyö on onnistumisen elinehto. Oman toiminnan avoimuus, herkkyys kysyä ja mahdollisuus tehdä tarvittaessa ehdotuksia tukevat tilanteen onnistumista. Arvailemaan tai päsmäröimään tulkin ei pidä ryhtyä.

Opinnäytetyössään Tulkki vai doula? Viittomakielen tulkin rooli synnytystulkkaustilanteessa Päivi Kuukkanen käsittelee tulkin ja tukihenkilön roolien eroja. Opinnäytetyöstä käy hyvin ilmi, miten erilaisia tulkintoja tulkeilla roolistaan on. Siinä missä toinen tulkki kokee olevansa tilanteessa myös jonkinlainen synnytystukihenkilö, korostaa toinen tulkki olevansa paikalla vain kielen kääntäjänä.

Opinnäytetyössä kerrotaan, että osa tulkeista poistuu kätilön mukana synnytyssalista, mutta toiset toimivat seuralaisina, kävelevät käytävällä synnyttäjän tukena tai viettävät aikaa tämän kanssa keskustellen. Onkohan niin, että vain asiakkaat tietävät, millaisia tyylisuuntia eri tulkit edustavat? Voisimmeko yleisemmin tunnustaa erot ja tuoda ne näkyvämmin esille?

Vauvaonnea säteilevän viittomakielisen Heidi Koivisto Robertsonin mielestä tulkin rooli on kirkas: ”Synnytystulkki ei ole doula, ja sellaiseksi ryhtyminen kesken tulkkauksen on esimerkki siitä, mitä tulkin ei koskaan tulisi tehdä!”

Adrenaliinia siirtymävaiheessa

Paitsi tulkki, olen myös kaksi lasta synnyttänyt nainen. Ensimmäinen synnytystulkkaukseni tapahtui vuosia ennen omien lasteni syntymää. Valmistauduin tällöin tulkkaukseen silloin lähinnä kirjallisuuden avulla, kun omakohtaista kokemusta ei ollut. Onnekseni tämäkin synnytystulkkaus oli positiivinen kokemus. Jos tilanne olisi ollut traumaattinen, olisi se väistämättä värittänyt myös omaa odotusaikaani.

Ensimmäinen tyttäreni syntyi kiireisellä sektiolla. Toisessa raskaudessani vauva oli hyvässä asennossa eikä komplikaatioita ilmennyt, joten päätin uteliaisuuttani tavoitella mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä. Halusin tietää, mitä äidit vuosituhansien aikana ovat joutuneet kokemaan, kun kivunlievitystä ei ole ollut tarjolla.

Synnytystulkkauksiin valmistautumisen ansiosta tiesin kuopuksen syntyessä teoriassa, että juuri ennen ponnistusvaihetta tulee usein lyhyt, mutta tulinen siirtymävaihe. Tässä vaiheessa synnyttäjän adrenaliinin määrä nousee nopeasti, minkä vuoksi tuntemukset ovat tyypillisesti rajuja. Äiti tärisee, voi tulla ahdistuneeksi, epätoivoiseksi ja pahoinvoivaksi. Supistuksia saattaa tulla lähes tauotta.

Nimensä mukaisesti siirtymävaihe valmistaa äidin ponnistusvaiheeseen, jolloin lapsi syntyy. Tästä tiedosta huolimatta vauhkoonnuin itse tyttäreni synnytyksessä siirtymävaiheessa tyystin. Aivan kuten oppikirjoissa sanottiin, olin yhtäkkiä vakuuttunut kohta kuolevani. Valitettavasti en tällöin itse ymmärtänyt olevani siirtymävaiheessa, eikä kätilö sanoittanut asiaa.

Kokemuksesta opin, miten tärkeää ja hyödyllistä siirtymävaiheen tunnistaminen on. Tulkin on huomattavasti helpompi, jopa toiveikasta, olla kivuliaan, ehkä pakokauhuisen ja levottoman synnyttäjän rinnalla, kun hän ymmärtää adrenaliiniryöpyn valmistelevan äitiä: ponnistusvaihe on lähellä. Kohta saa ponnistaa!

Keitä varten olen olemassa?

Tulkkina käyn aina ennen synnytystulkkaukseen menoa läpi työni tavoitteet. Mikä tilanteessa on tärkeintä? Keitä varten olen olemassa? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

On tärkeää hahmottaa, millaisia vaiheita ja riskejä synnytykseen liittyy, jotta ikävien tilanteiden tapahtuessa kyky kirkkaaseen ajatteluun ja tyyneen tulkkaukseen säilyy.

Kun huoli lapsen ja/tai äidin elämästä tilanteessa konkretisoituu, pitää tulkin edelleen pystyä tulkkaamaan. Näissä tilanteissa pitää myös ymmärtää siirtyä tulkkaamaan sellaiseen paikkaan, että hoitohenkilökunta voi ripeästi ja esteettä tehdä voitavansa.

Toiveita synnytystulkille

Tapanani on kysyä odottavalta äidiltä suoraan, millaisia toiveita hänellä on tulkkaukseen liittyen. Yritän hahmottaa, mikä on synnyttäjän näkemys onnistuneesta synnytyksestä. Selvitän, saanko käyttää ponnistusvaiheessa taktiilimerkkejä (ponnista/ei saa ponnistaa), sillä varsin usein synnyttäjä reagoi kipuun sulkemalla silmänsä. Viime aikoina olen myös tiedustellut, toivooko perhe, että heille luodaan Whatsapp-ryhmä, jolla he tavoittavat kerralla kaikki synnytyspäivystäjät.

Heidi Koivisto Robertson kiteyttää synnytystulkin kolme tärkeintä ominaisuutta näin:

”Hyvä tulkki ei ole liian virallinen, vaan tiedostaa olevansa läsnä herkässä ja intiimissä tilanteessa. Tulkki saa itsekin herkistyä, jos siltä tuntuu!“

“Hyvä tulkki kunnioittaa synnyttäjän tilaa. Tulkin pitää osata väistyä taka-alalle ja tulla sieltä luontevasti tulkkaamaan, kun on tarve.”

“Tulkin tyyneys ja rauhallisuus kantavat pitkälle ja antavat myös äidille voimaa. Omat pelot ja epävarmuus saavat jäädä kotiin, kunnes asiakkaan synnytys on ohi!”

 

Kirjoittaja on valmistunut tulkiksi vuonna 2000. Opinnäytetyössä "Viittomakielisen tulkkauspalvelun järjestämisen tarkastelu raskauden, synnytyksen ja lapsivuodeajan hoidon tulkkauksissa Suomessa" (Ylempi AMK 2012) Malmberg esitteli tulkkien ja viittomakielisten äitien näkemyksiä Kelan tarjoamasta ja yksityisten tulkkauspalveluyritysten tuottamasta synnytystulkkausjärjestelmästä.

Julkaisemme Kieliasiantuntuntijat ry:tä edeltävien järjestöjen Käännösalan asiantuntijat KAJ:n Kajawa-lehdessä ja Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n Kielisilta-lehdessä ilmeistyneitä ajattomia artikkeleita. Tämä Anitta Malmbergin kirjoittama artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kielisillassa 1/2018.

Lisää aiheesta:

Yle: Kätilöt ovat pulassa häveliäiden miesten kanssa synnytyssalissa – tulkkia tarvitaan puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä (22.2.2017)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.