Kirjamessut ovat jokavuotista kirjallisuuden juhlaa. Suurimmat niistä järjestetään Helsingissä lokakuun lopussa. Näytteilleasettajien kojut pursusivat kirjoja ja lavoilla pidettiin yli 900 keskustelua eri teemoista. Valokeilassa olivat kirjailijat, mutta osansa huomiosta saivat ansaitusti jälleen myös kääntäjät. Ajatuksiaan työstään jakoivat muun muassa Annie Ernaux'n teoksien suomentaja Lotta Toivanen, Pajtim Statovcin teoksien ranskantaja Claire Saint-Germain ja Maggie Nelsonin teoksien suomentaja Kaijamari Sivill.

Käännösten virta

Lotta Toivanen on viime vuosina suomentanut neljä syksyllä 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen ranskalaisen kirjailijan Annie Ernaux’n teosta: Isästä / Äidistä (2022), Tapaus (2023) ja Nuori mies (2023). Toivanen käyttää Ernaux’n tyylistä paljon liikettä kuvaavia termejä: sen rytmi, poljento, virtaus. Ernaux’n tekstit ovat hänelle kuin tarkkaan hiottuja timantteja. Toisaalta tyyli on myös vähäeleistä, raportoivaa, paljon tulkinnan varaan jättävää kerrontaa, jolle Toivanen haluaa olla uskollinen.

- Suomentajana joudun toppuuttelemaan, etten rupea maalailemaan, vaan kunnioitan tätä vähäeleistä kieltä.

Myös tekstin soljumiselle hän haluaa olla uskollinen, mikä asettaa omat haasteensa. Esimerkiksi Ernaux’n teoksessa Vuodet on kauniin proosan sisään rakennettu valtavasti Ranskan historiaa käsittelevää informaatiota eri vuosikymmeniltä, mikä ei suomalaislukijoille välttämättä kovin helposti aukea. Toivanen ei halunnut tehdä kuten teoksen englannintaja, kanadalainen Alison Strayer, joka päätyi kirjoittamaan alaviitteiksi auki asioita. Sen sijaan hän lisäsi käännökseensä hienovaraisia viitteitä, joilla historiallinen tausta avautuu paremmin lukijalle.

- Teksti virtaa niin kauniisti, enkä halunnut katkaista sitä alaviitteillä.

Toivanen kiinnittää paljon huomiota siihen, miten teksti elää ja hengittää. Siinä työssä häntä auttaa kustannustoimittaja, jonka roolille Toivanen antaa paljon kiitosta.

- Kustannustoimittajan ja kääntäjän yhteistyö on kuin kustannustoimittajan ja kirjailijan. Minähän olen näiden kirjojen tekijä. Jokainen sana on eri kuin alkuperäisessä kirjassa.

Prosessia, jossa yhdessä kustannustoimittajan kanssa hiotaan suomennosta, Toivanen kuvaa nautinnolliseksi.  Joskus sopivia sanoja pohditaan yhdessä pitkäänkin. Näin kävi esimerkiksi Ernaux’n teoksen Nuori mies kanssa. Kirjassa on kohta, joka menee näin: ”Viisi vuotta sitten vietin haparoivan yön erään opiskelijapojan kanssa”. Ranskankielisessä alkutekstissä yötä kuvaa sana malhabile, joka tarkoittaa muun muassa taitamatonta ja kömpelöä. Toivanen pohti kustannustoimittajansa kanssa pitkään, mikä olisi sopiva käännös sanalle.

- Halusin välittää sen tunnelman, kun ensimmäistä kertaa menee sänkyyn jonkun kanssa. Jos olisin kääntänyt ”vietimme kömpelön yön”, se olisi kuvannut enemmän tekijää. Kustannustoimittajan kanssa päädyimme haparoivaan. Se kuvaa hyvin tuota tilannetta, Toivanen sanoo.

Kirjailijan tulkkina

Claire Saint-Germain on ranskantanut muun muassa Pajtim Statovcin teokset Kissani Jugoslavia (2014), Tiranan sydän (2016) ja Bolla (2019). Statovcin teokset käsittelevät vaikeita aiheita, kuten kärsimystä, pelkoa, epäoikeudenmukaisuutta, häpeää ja surua. Se on haastavaa kääntäjälle, joka viettää kuukausia tekstiin syventyneenä, lukee sen yhä uudelleen, pohtii sitä, viettää aikaa sen maailmassa. Teksti on läsnä koko ajan, mutta omalla tavallaan myös etäällä. Kääntäjä on ikään kuin sekä aktiivinen, tekstiin eläytyvä, että passiviinen, tekstiä työstävä olento.

- Kun luin Bollan, itkin koko ajan, olin koko ajan liikuttunut. Mutta sitten kuin tein työtä, suhteeni tekstiin oli toinen. Silloin oli mahdollista olla vähän kauempana. Se miten vaikeista asioista puhutaan, tekstin tyyli, estetiikka ja kieli ovat välineitä, jotka auttavat ottamaan etäisyyttä, kun lähellä on paha, Saint-Germain sanoo.

Kirjailija Pajtim Statovci (vasemmalla) haastatteli kirjojensa ranskantajaa Claire Saint-Germainia. Kuva: Suvi Seikkula

Se mikä kirjailijalle ja hänen lukijalleen näyttäytyy ilmaisukeinona, ajatusten herättäjänä tai merkittävänä periaatteellisena ratkaisuna, voi kääntäjälle olla hyvinkin tekninen haaste. Tällaisen haasteen edessä Saint-Germain oli pohtiessaan Statovcin teoksen Tiranan sydämen päähenkilön sukupuolta. Alkutekstissä se ei tule ilmi, mikä oli kirjailijalta tietoinen ratkaisu. Päähenkilö pakenee eri asioita, joista yksi on sukupuoli.

Suomen kielessä voi kolmannessa persoonassa puhua sukupuolineutraalisti sanomalla ”hän”, mutta ranskassa tätä vaihtoehtoa ei vielä ole. Saint-Germain joutui hylkäämään kirjan idean siitä, ettei sukupuolta joutuisi valitsemaan. Ranskassa kokeillaan neutraalia kolmatta persoonaa, mutta se ei ole vielä yleinen.

- Tuon vielä vakiintumattoman termin käyttö olisi ollut liikaa lukijalle, muodostunut esteeksi lukemiselle. Siksi ratkaisuni oli, että sukupuoli vaihtelee koko ajan. Silloin kun hahmo on naisena, käytän feminiiniä, ja kun hän on miehenä, käytän maskuliinia, Saint-Germain sanoo.

Ääntä ja ajattelua

Kaijamari Sivill on hiljattain suomentanut yhdysvaltalaisen kirjailijan Maggie Nelsonin teokset Sinelmiä (2019), Jane – Eräs murha / Punaiset osat (2020), Argonautit (2021) ja Vapaudesta (2022). Hän näkee, että kirjailijan ajattelun hahmottaminen on kääntämisen perusta.

- Nelsonin ajattelu on toisaalta hyvin kirkasta, mutta toisaalta se tulee jokaisessa hänen kirjassaan eri tavalla esille. Kun kirjailija on tullut tutuksi, on tavallaan helppo päästä käsiksi ytimeen ja se ajatukseen, joka pitää löytää, ennen kuin voi kääntää.

Se tuttuus on hyvin moninainen. Sivillin mukaan se on ensinnäkin ne ajatukset, jotka kulkevat läpi Nelsonin tuotannon. Tuon ajattelun pohjalla on eetos, että olemme täällä pitämässä toisistamme huolta. Tämä hoivan ajatus tulee esiin monin tavoin. Se on äitiyttä, rakkautta ja sitä, että ystävistä pidetään huolta. Se myös laajentuu taiteeseen ja moneen muuhun teemaan. Tuttuutta on myös toistuvat tekstit tehokeinot, kuten että kirjoitustyyli on monin paikoin rouheaa ja ronskia. Sitä samaa rouheutta Sivill hakee käännöksiinsäkin.

Kaikissa kirjoissaan Nelson lainaa paljon muilta, niin kaunokirjailijoilta kuin esimerkiksi tutkijoilta. Teokset ovat siis moniäänisiä.

- Nelson haluaa, että hänen teksteissään kuuluu jonkun toisen kirjoittajan ääni. Haen sitten näitä lainattuja julkaisuja ja niiden suomennoksia käännöstyöni tueksi, jotta suomennoksessanikin kuuluisi jonkun toisen ääni, Sivill sanoo.

Suomentaja Kaijamari Sivill (vasemmalla) pohti kirjamessuilla kirjailijan ajattelun vaikutusta kääntämiseen. Kuva: Suvi Seikkula

Kääntäessään Sivill pyrkii aktiivisesti pääsemään sanojen taakse, käsiksi siihen, miksi Nelson kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Kun Nelson listaa asioita lukijan ajateltavaksi, Sivill miettii, miksi kirjailija tekee niin.

- Kielten rakenteet ovat erilaisia, ja jos kääntää vain nap nap nap, niin siitä tulee sellaista sanapuuroa, jota suomalainen lukija ei hahmota. Kääntäminen tuntuu aina silloin hyvältä, kun on tunne, että on tavoittanut sen ytimen, miksi kirjailija sanoo tai kuljettaa juttua näin. Kun sen tietää, on nautinto etsiä ne sanat ja painotukset kohdalleen, jotta ajatuksen kulku hahmottuu.