– Minulle on jäänyt hyvät muistot siitä, miten tiivis porukka olimme. Pieni ankanpoikasjoukko tallustamassa läpi samoja kursseja yhtä matkaa, Hennariikka Miettinen muistelee vuonna 2009 aloittamiaan yliopisto-opintoja.

Työ Lontoossa imaisi Hennariikka Miettisen pois yliopistolta jo ennen kandidaatiksi valmistumista. Kuva: Hennariikka Miettinen.

Hennariikka päätyi venäjän kääntämisen pariin innostuttuaan kielestä lukiossa. Pääaineen ohella kursseja kertyi erityisesti englannin sivuaineesta ja Eurooppa-opintojen kokonaisuudesta. Pedagogisiakin opintoja hän suoritti – ei kuitenkaan toiveesta suuntautua opettajaksi.

– Pedagogiikan laitos oli ainoa, joka tarjosi vaihto-opiskelumahdollisuutta Lontoossa. Olin käynyt kaupungissa muutaman kerran, ja halusin kovasti kokea, millaista siellä olisi elää, Hennariikka kertoo.

Haave vaihdosta toteutuikin. Samalla reissulla Hennariikan elämä otti kokonaan uuden suunnan, kun hän sai töitä paikallisesta viestintä- ja käännösyrityksestä.

– Sen koommin en ole yliopistolle palannut, paitsi suorittamaan kesken jääneet kandin opinnot loppuun.

Tulkintöistä kohti uusia tuulia

Itsenäisessä työssä viihtyvä Karina Kantalinskaja on työskennellyt asioimistulkkina ja uuden koulutuksen jälkeen kansainvälisen rekrytoinnin parissa. Kuva: Karina Kantalinskaja.

Karina Kantalinskajaa kiinnosti käännösopinnoissa erityisesti tulkkaaminen, ja viiden vuoden intensiivisen opiskelurupeaman jälkeen hän päätyikin työskentelemään asioimistulkkina. Muutaman vuoden jälkeen työn yksinäisyys ajoi naisen sosiaalisempaan rooliin käännöstoimiston projektipäälliköksi.

– Projektipäällikön työ sisälsi kuitenkin todella paljon muista riippuvaisia palasia, mistä en itsenäisen työn ystävänä nauttinut. Samalla aloin kiinnostua enenevässä määrin henkilöstöhallinnosta, Karina kuvailee.

Niinpä tie vietti takaisin koulunpenkille Haaga-Helian englanninkieliseen kansainvälisen liiketalouden koulutusohjelmaan, jossa Karina erikoistui henkilöstöhallintoon. Hän valmistui tradenomiksi vuonna 2019.

Tiedonjano ja reissunälkä

Pauli Orava hyödyntää lukiolaisten kieltenopiskelijoiden luotsaamisessa käännösalan opintoihin juontuvia käytännönläheisiä opetustapoja. Kuva: Ritva Sihvola-Orava.

Pauli Orava on aina nähnyt itsensä työskentelemässä kansainvälisessä ympäristössä esimerkiksi toimittajana. Pääaineopintojen lisäksi miehen opintorekisteriin sujahti sivuaineet saksan käännöstieteestä, pohjoismaisista kielistä ja aineenopettajan opinnoista. Venäjälle vei kääntämisen opiskelijoille räätälöidyn kieliharjoittelun lisäksi vuoden mittainen omaehtoinen vaihto, Saksaan muutaman kuukauden opetusharjoittelu.

– Vietin yliopistolla peräti kymmenen vuotta, enkä kadu. Päinvastoin olen miettinyt, että opintoja olisi voinut suorittaa sieltä täältä enemmänkin, Pauli pohtii. Tällä hetkellä hän opettaa venäjää ja ruotsia lukiossa.

Suvaitsevaisuutta ja sosiaalisia taitoja

Yliopisto-opinnoista matkaan tarttuneista eväistä tärkeimmäksi kolmikon pohdinnoissa nousevat loogisen ajattelutaidon hioutuminen ja omien näkemysten perustelu. Omaa ajattelua avarsi sekin, että kurssit toivat yhteen joukon hyvin erilaisia ihmisiä, joiden poikkeavatkin mielipiteet oli opittava ottamaan vastaan.

Arvokkaiksi nousevat myös elämään jääneet läheiset ihmissuhteet samasta alasta kiinnostuneiden kanssa. Kaikilla kolmella on hyviä muistoja siitä, miten uusiin ihmisiin tutustuminen ja kokonaisen uuden elämänvaiheen opettelu oli helppo aloittaa oman pääaineen pienestä, alle kymmenen hengen kokoonpanosta, jossa aikaa vietettiin tiiviisti yhdessä niin luennoilla kuin vapaa-ajallakin.

Tiedonmurut talteen

Hennariikka muistelee käyneensä yliopistolla mitä erilaisimpia yksittäisiä kursseja, joilla ei ollut mitään tekemistä hänen pää- ja sivuaineopintojensa kanssa – eräänkin teemana oli noituus ja magia. Vaikka hän itse puhuu yliopistoajastaan leikillisesti ”haahuiluna”, hän huomauttaa, että irtokurssien käyminen on yleissivistävää ja tukee siten kääntäjän työtä. Pauli on samoilla linjoilla:

– Olisin itse voinut harrastaa tuota haahuilua enemmänkin. Opiskelijoita kannustaisinkin hyödyntämään yliopiston tarjoamat mahdollisuudet kerryttää tietoa eri aloilta, vaikka se tarkoittaisikin opiskeluvaiheen venymistä.

Kääntäjä ei pääse raidoistaan

Vastoin perinteisiä ennakko-odotuksia kukaan haastatelluista ei päätynyt töihin Venäjän-bisnekseen tai kaunokirjallisuuden kääntämisen pariin. Koulutus on kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen kaikkien kolmen urapolkuun.

Lontoon-vuosinaan sekä kääntäjänä, projektipäällikkönä että tiiminvetäjänä työskennellyt Hennariikka huomauttaa, että käännösosaamisen ohella projektinhallinnan arjessa myös kaiken tasoisesta muusta kielitaidosta on valtavasti hyötyä. Niin ikään yleinen ymmärrys eri kielten sisäisistä viestintätapoihin vaikuttavista konventioista on keskeinen taito, jota käännösopintojen teoreettinen osuus harjaannuttaa.

Paulin opettajantyöhön käännösalan koulutus on antanut ennen kaikkea taidon lähestyä kieltenopettamista ja -opiskelua käytännönläheisesti. Kielioppisääntöjen täydellistä hallitsemista keskeisempää on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

– Olen ohjannut opiskelijoita miettimään ensin sitä, mitä halutaan sanoa, ja sen jälkeen sitä, miten asian voisi sanoa esimerkiksi synonyymeja ja kiertoilmauksia hyödyntämällä. Tähän liittyen olen toisinaan myös laatinut opiskelijoille käännöstehtäviä perinteisten sanakokeiden sijaan.

Karina työskentelee nykyään rekrytoijana. Vaikka työn arki on kovin toisenlaista kuin tulkin työssä, polku käännöstieteen opinnoista nykyhetkeen on ollut yhdenlainen jatkumo, jossa yksi päätös on johtanut toiseen. Kääntäjäntaustaan juontuvista valteistaan Karina alleviivaa erityisesti ymmärrystä viestinnän kulttuurienvälisestä aspektista.

– Opinnoissa käsiteltiin paljon sitä, miten kääntäminen tai tulkkaaminen ei ole vain sanallisen sisällön välittämistä, vaan viestinnässä on otettava huomioon kummankin osapuolen kulttuurikehys. Tästä osaamisesta on ollut ehdottomasti hyötyä kansainvälisen rekrytoinnin tehtävissäni.

Saavutettuja unelmia

Entä mitä niille vanhoille haaveille tapahtui?

– Minun piti jossain kohtaa päätyä töihin eläinten pariin, mutta sen tarpeen olen saanut tyydytettyä lemmikkien kautta. Toinen työelämätoiveeni liittyi työn itsenäisyyteen, minkä olen saavuttanut niin tulkin työssäni kuin rekrytoijana, Karina kertoo.

Lontoo imaisi Hennariikan vauhdikkaasti pois yliopiston käytäviltä, minkä seurauksena hän vietti siellä useamman vuoden. Suomeen hän palasi kokeneena yrittäjänä.

Pauli vietti valmistumisensa jälkeen vielä vuoden harjoittelussa Saksassa ja pääsi heti sen jälkeen opettamaan lukioon. Tänä syksynä hän sai opettajan viran.

Hyvin siis kävi.