Kello tikittää. Känkkäränkkäkeskiviikko, tuntuu ettei mikään suju ja lähestyvät kurssipalautukset piinaavat kalenterissa ja takaraivossa. Olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, pitikin laiskotella tammikuussa. Laitat ohjaajalle puolipaniikissa sähköpostia, pyytäen lisäaikaa gradututkielman esitarkastuksen takarajaan. Kolme tuntia myöhemmin huomaat kirjoittaneesi yli tuhat sanaa valmista tekstiä tutkielmaasi.

Tältä kuulostaa ainakin minun gradukevääni tähän asti. Hetkellisiä ahdistuksen tunteita, jotka putkahtavat milloin mistäkin ja painuvat yhtä pian pois kuin tulivatkin. Joinakin päivinä määrätietoinen fiilis (kyllä tässä valmistutaan), toisina maansa myynyt (ei tästä tule mitään). Valmistuminen häämöttää; sukulaiset kyselevät mitä sen jälkeen ja odottavat juhlia. Odotan itsekin, mutta positiiviseen odotukseen liittyy hipaus vääjäämätöntä pelkoa. Yritän pysyä perässä kielialan myllerryksessä, hakea töitä, kirjoittaa gradua, suorittaa viimeisiä opintopisteitä, harrastaa, urheilla ja levätäkin. Ovatko muutkin samassa tilanteessa?

Kielten tutkimus vei mennessään

Ajattelin kysyä toisen kielialalle valmistuvan mielipidettä ja tunteita opintojen päättymisestä. Onhan kyseessä iso murros, joka voi tuntua hyvinkin lopulliselta. Yksi elämänvaihe päättyy, toinen alkaa. Henna Hintsanen on muutoksesta huolimatta ylpeä ja innoissaan valmistumisesta, vaikka tunteisiin sekoittuu haikeuttakin. Hintsanen valmistuu filosofian maisteriksi englannin kielestä ja kulttuurista, sivuaineinaan sosiologia, mediakulttuuri ja viestintä sekä kirjallisuus. Syy miksi hän päätyi opiskelemaan englantia on varsin tyypillinen englannin opiskelijalle: “Olen aina ollut hyvä enkussa.”

Henna Hintsanen

Aluksi opettajan uraa pohtinut Hintsanen päätyi kuitenkin Itä-Suomen yliopistoon asiantuntijalinjalle. Vaikka hänellä oli joitakin odotuksia kielialan opinnoista, ovat ne ylittyneet reilusti. Hänestä on ollut todella antoisaa oppia syvällisesti kielistä, niiden historiasta ja siitä, kuinka ei ole olemassa neutraalia kielenkäyttöä. “Kieli vaikuttaa kaikkialla”, Hintsanen sanoo. Hän jäisi mielellään yliopistolle kielentutkijaksi, ja hänen ohjaajansa on jo ehdottanutkin väitöskirjatutkijaksi jatkamista. Hintsanen kuitenkin haluaa kokeilla ensin jotain muutakin.

"Vaikkei tämä [yliopisto] ollut ykkösvaihtoehtoni, en kadu hetkeäkään", Hintsanen toteaa.

Mitä valmistumisen jälkeen?

Tosiaan, mitä kaikkea tulevaisuus pitääkään sisällään? Itselläni gradututkielma on vielä vaiheessa, ja yritän löytää aikaa harrastusten ja arjen ohelta kurssien suorittamiseen ja tutkielman edistämiseen. Hintsasen gradututkielma englannin kielen cook sanan käytön muutoksesta Pohjoismaisessa Twitter-kontekstissa “Give her a lil sec let her cook” - A corpus-based analysis of the semantic extension of the word cook  on jo valmis. Nyt valmistuminen on enää muutamasta opintopisteestä kiinni.

Paineet valmistumiseen tulevat itsestä. Tavoite on asetettu tähän kevääseen, ja Henna haluaa pitää siitä kiinni. Opintovuosiaan hän ajattelee jo haikeina, vaikkeivat ne ole vielä täysin päättyneet. Henna odottaa silti innolla tulevaa, johon kuuluu toivottavasti muutto, ja ehkä joskus se väitöskirjatutkimuskin. “Kieli vaikuttaa kaikkialla ja siihen sisältyy niin paljon. Kaikki sisältyy kielentutkimukseen”, Hintsanen sanoo innoissaan. Uudet tuulet elämässä odottavat siis joka tapauksessa.

Voin itse samaistua Hintsasen gradumatkaan, ja niin samaistuu varmasti moni muukin. Aluksi tuntee painetta, koska kyseessä on iso työ. Mielenkiintoinen, merkittävä aihe ja rytmiin pääseminen helpottavat edistymistä kuitenkin huomattavasti. Hintsanen kertoo tyhjästä olosta, joka seurasi tutkielman palauttamista. “Siinäkö se nyt oli?” Viikkoja jännittänyt hetki päättyi muutamaan hiiren klikkaukseen. Seuraava tunne oli ylpeys ja euforia. “Jee, nyt se on julkaistu!” Odotan itsekin tuota tunnetta, ja saan jo maistiaisia siitä omaa tutkielmaa pala palalta edistäessäni. Oikeastaan en malta odottaa tutkimukseni julkaisemista, niin mielenkiintoinen ja tärkeä aihe mielestäni on. Tutkielmani käsittelee nuorten aikuisten kirjallisuuden ja käännösten vastaanottoa. Mutta mielenkiintoisuudestaan huolimatta sen edistäminen on välillä harmittavan hankalaa.

Yhteiskunta tarvitsee kieliasiantuntijoita

Hintsanen kertoo myös välillä verranneensa itseään muihin aloihin, etenkin luonnontieteisiin, miettien tekeekö tutkielmassaan “oikeasti mitään tieteellistä”. Uskoisin monen muunkin kielialaa opiskelevan joskus miettineen näin. Itsekin olen pohtinut omaa merkityksellisyyttä yhteiskunnassa ja omalla alalla. Kovien tieteenalojen näkyvyys tuntuu olevan niin paljon vahvempi kuin meidän alamme, että opiskellessa helposti alkaa miettiä omaa merkitystään akateemisesti. Valmistumisen häämöttäessä miettii herkästi hyödyllisyyttään ja tarpeellisuuttaan. Kuka palkkaisi humanistin? Vastaus kuuluu, että monikin.

Kieliasiantuntijan työ on todella tärkeää nykypäivän yhteiskunnassa, etenkin vallitsevassa tekoälymurroksessa sekä kielten jatkuvassa muutoksessa.

Sekä Hintsanen että minä haluamme muistuttaa humanistien tärkeydestä, kielialan tuoman kokemuksen ja näkökulman keskeisyydestä nykypäivänä. Kieliasiantuntijan työ on todella tärkeää nykypäivän yhteiskunnassa, etenkin vallitsevassa tekoälymurroksessa sekä kielten jatkuvassa muutoksessa.

Helmi Hartikainen

Hintsanen myös muistuttaa, ettei työttömäksi jääminen valmistumisen jälkeen ole mikään häpeä tai epäonnistuminen. Tämä on varmasti tärkeä muistutus kaikille valmistuville, eikä se koske pelkästään kielialaa. On hyvä muistaa, ettei ole yksin näiden vaihtelevien, epävarmojen mutta silti odottavien tunteiden kanssa. On tärkeää olla välittämättä ulkopuolisista paineista ja keskittyä omaan tekemiseen. Valmistuminen on iso muutos, ja matka siihen tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Etenkin kun esimerkiksi kevätflunssa ja muut odottamattomat yllätykset heittävät kapulaa rattaisiin kriittisiltä tuntuvissa hetkissä.

Aikaa gradun tekemiseen kuitenkin on. Toivonkin sekä itseni että muiden valmistuvien muistavan tämän niinä lukuisina känkkäränkkäkeskiviikkoina, jolloin mikään ei suju. Hengitä, anna olla ja kokeile uudelleen. Känkäränkkäkeskiviikkohan on vain kerran viikossa.

Kirjoittaja kuuluu Kiekaus-lehden toimituskuntaan. Hän valmistuu kesällä 2026 englannin kielen ja kääntämisen opintosuunnasta Itä-Suomen yliopistosta. Hän on kiinnostunut monipuolisesti kielialaan liittyvistä aiheista. Erityisen lähellä hänen sydäntään on (käännös)kirjallisuus.