Tiina Kinnusesta piti tulla juristi tai lääkäri. Juristin uran tavoittelu päättyi sanavalmiin nuoren lentäessä ulos valmennuskurssilta. Lääkärin uran tavoittelu lensi romukoppaan muuten vain. Kieletkin kiinnostivat, mutta filologia ei niinkään. Kinnunen mietti, mitähän sitä tekisi.

Sitten sattuma auttoi uravalinnassa. Kinnusen äiti luki lehdestä, että kieli-instituutit oli liitetty osaksi yliopistoja ja niissä pystyisi opiskelemaan yliopistotasoisen kääntäjätutkinnon. Kinnusen kiinnostus heräsi. Hän päätti mennä pääsykokeeseen Helsingin yliopistoon liitettyyn Kouvolan kääntäjänkoulutuslaitokseen, pääsi sisään, huomasi viihtyvänsä ja on nyt yli 30 vuotta jatkanut viihtymistään kääntämisen parissa.

Jossakin vaiheessa opintoja yksi kääntäjänkoulutuslaitoksen opettajista vinkkasi kääntäjän sijaisuudesta opetusministeriössä. Seuraavat kolme kuukautta Kinnunen käänsi lähinnä virkamiesten puheita englanniksi.  Tehtävät jatkuivat sijaisuuden jälkeen vielä vuoden. Sitten oli urakäänne taas sattuman käsissä.

- Istuin yliopistolla syömässä ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Juuri silloin tuli Kouvolan kääntäjänkoulutuslaitokselta puhelu, että Kanadan suurlähetystö Suomessa etsii kääntäjää, Kinnunen muistelee.

Kinnunen teki koekäännöksen kotonaan, kävi viemässä sen aamulla ja sai iltapäivällä tietää saaneensa paikan. Tehtävässään hän muun muassa vastaili opintoihin liittyviin kyselyihin, luki lehtijuttuja suurlähettiläälle ja auttoi päättämään, mitä lähetetään tiedoksi Kanadaan.

Tehtävät lähetystössä kiinnostivat aikansa, kunnes Kinnunen alkoi taas miettiä, mitä tekisi seuraavaksi. Verkostot tulivat jälleen apuun. Hänen tuttunsa huomasi lehdessä ilmoituksen puhtaaksikirjoittajan tehtävästä pienessä av-käännöstoimistossa. Kinnunen haki paikkaa ja sai sen. Sitten toinen tuttu, joka työskenteli A-studiossa, kertoi heidän tarvitsevan jonkun tekemään av-käännöksiä ulkomaan insertteihin. Kinnunen ryhtyi hommaan, vaikka kokemusta oli tasan yksi av-käännöskurssi.

80-luvulla alkaneen kääntäjän uransa aikana Kinnunen on ehtinyt nähdä työssään tekniikan huiman kehityksen.

Puhtaaksikirjoitus jäi ja Kinnunen alkoi tehdä av-käännöksiä Ylen asiaohjelmista kaapelikanavien sarjoihin. Av-käännöstoimiston kasvaessa Kinnunen eteni esihenkilötehtäviin ja vastasi koko tv-puolen toiminnasta. Kymmenen vuoden kuluttua hän totesi, että haluaa vastata vain omasta työstään, ja perusti oman yrityksen. Se taisi olla ensimmäinen urapäätös, jossa sattuma ei sanellut käänteitä. Ura av-alan käännösyrittäjänä on jatkunut aina tähän päivään asti.

Ajastuskopista mökkilatailuun

80-luvulla alkaneen kääntäjän uransa aikana Kinnunen on ehtinyt nähdä työssään tekniikan huiman kehityksen. Opetusministeriössä hän työskenteli sähkökirjoituskoneella, jossa oli 20 merkin muisti. Lähetystössä hän sai lainata kaupallisen osaston sihteerin tuliterää tekstinkäsittelylaitetta.

80–90-lukujen taitteessa tekstitykset valmisteltiin muualla ja vietiin Ylen konekirjoittajien kirjoitettavaksi. Itse tekstitys ”napitettiin” eli ajettiin ulos suorassa lähetyksessä. Korjauksia ei voinut tehdä, vaikka huomasikin virheen.

90-luvulla tulivat ensimmäiset ammattilaislaitteet ajastusten tekemiseen. Aluksi ne olivat kuitenkin niin kalliita, että kääntäjät valmistelivat käännöksen kotona ja toivat sen korpulla toimistolle, jossa ohjelma sitten ajastettiin valmiiksi.

- Jos teki virheen, piti miettiä, kehtaako lähteä kotiin muuten kuin paperikassi päässä. Nykyään voi vaikka mökillä ladata videotiedoston ja korjata virheen jopa ohjelman jo alettua, jos esitysaikaa on jäljellä suoratoistopalvelussa. Yhden työuran aikana on ollut valtava kehitys, Kinnunen pohtii.

Jatkuvaa oppimista

Teknologian haltuunotto onkin Kinnusen mielestä elinehto kääntäjän tehtävissä.

- Tällä alalla ei pärjää, jos lukitsee itsensä tiettyyn teknologian vaiheeseen. Silloin muuttuu dinosaurukseksi.

Omassa työssään hän kartoittaa aktiivisesti uusia teknisiä apuvälineitä. Esimerkiksi puheentunnistusteknologiasta voi olla apua repliikkien hahmottamisessa.

Hyvä kieliasiantuntija on Kinnusen mukaan sellainen, joka on laajasti kiinnostunut kaikesta, pysyy ajassa kiinni ja on aina valmis oppimaan uutta.

- Jos kiinnostaa vain kielet, voi ryhtyä kielitieteilijäksi. Jos haluaa toimia kielen ja viestinnän parissa, täytyy olla valmis perehtymään uusiin aiheisiin, Kinnunen sanoo.

Kirjoitus on osa Kieli kannattelee maailmaa -kampanjaa.