Olemassaolevat termit

Alla olen listannut tällä hetkellä löydettävissä olevat rajatun tarkastelun viittomat ja sukulaisten suomenkieliset määritelmät. Yksittäiset kiinteät viittomat merkitään yleensä isoilla kirjaimilla viittomakielen tutkimuksessa käytettävän glossausperiaatteen mukaisesti.

• APPI – aviopuolison isä
• ANOPPI – aviopuolison äiti
• PUOLISO (1), PUOLISO (2) (kaksi käsimuotovarianttia) – aviomies; vaimo
• VÄVY – lapsen aviomies
• Miniä– lapsen vaimo
• Lanko– aviopuolison veli
• Käly– aviopuolison sisko

Appia kuvaillaan pappaan tai ukkoon liittyvällä mielleyhtymällä, anoppia kävelysauvan käytöllä. Arkikielessä näistä henkilöistä käytetään muitakin viittomia. Ainoastaan vävylle löytyi viittomavastine, jossa tuotetaan sormiaakkonen v ja siihen lisätään sivuliike; muista puolestaan ei löydy.

Eräistä termeistä voi käyttää pitempää, kaksiosasta ja lyhyempää, yksiosaista viittomaa riippuen tilanteesta.Pitempää muotoa käytetään, kun kyseessä on virallinen selkeyttä vaativa tilanne tai uusi tuntematon keskustelukumppani. Lyhyempää muotoa taas käytetään arkikielessä ja kontekstin ollessa tuttu keskustelukumppanille. Lyhyempää muotoa voi käyttää myös, kun haluaa käyttää sukupuolineutraalia termiä. Esimerkit pitemmästä muodosta ovat MIES+PUOLISO (klikkaa aviomies) ja NAINEN+PUOLISO (klikkaa VAIMO_2).

Laitoin avoimen kysymyksen aiheesta Facebookin keskusteluryhmään Meidän kaunis, rakas viittomakielemme ja kulttuurimme! Liitin alla olevan kuvion kysymyksen pohjaksi. Harmittavasti en ole saanut tätä kautta kysymykseeni vastauksia, mutta olen keskustellut muutaman viittomakielisen kanssa kasvokkain ja pohdiskellut kysymystä. Palaan pohdiskelun tuloksiin tekstini lopussa.

Pohdiskelun tulos

On tilastollisesti todennäköistä, että viittomakielisen perheen (molempien vanhempien tai toisen vanhemman ollessa kuuro) appivanhemmat ja muut avioliiton kautta tulevat sukulaiset ovat useimmiten kuulevia eivätkä osaa viittomakieltä. Tämä voi vaikuttaa osaltaan siihen, että yllä esitellyt termit eivät ole vakiintuneet ydinviittomistoon. Vakiintuneiden viittomatermien puuttumisen sijasta sukulaisuussuhdetta voidaan kuvailla lyhyillä selostuksilla kuten POIKA/TYTÄR (OMA-2) VAIMO/MIES (poikani/tyttäreni vaimo/aviomies) tai VELI/SISKO (OMA-2) PUOLISO (veljeni/siskoni aviopuoliso). Omistusviittoma jää helposti pois kontekstin selkeyden vuoksi.

Koska viittomanimet ovat tärkeä osa kuurojen kieli- ja kulttuuriyhteisöä, viittomanimi annetaan myös henkilöille, jotka ovat kuurojen kanssa paljon tekemisissä mm. avioliiton, työn tai ystävyyden kautta. Siksi sukulaisuutta kuvailevan viittoman sijasta voidaankin viitata tiettyihin henkilöihin annetulla viittomanimellä. Näin keskustelu sujuvoituu ilman että joutuisi alin omaan sormittamaan nimiä.

Vävyn viittomassa hyödynnetään sormiaakkosta. Jantusen (2003) mukaan modifioidut sormiaakkoset ovat kirjoitetun kielen sanan alkukirjainta vastaavat sormiaakkoset, jotka ovat läpikäyneet yhden tai useamman seuraavista modifikaatioista: sormiaakkoseen on lisätty jonkinlainen liike, sormiaakkosen paikka on muuttunut, sormiaakkosen orientaatio on muuttunut tai sormiaakkonen on muuttunut kaksikätiseksi. Herääkin kysymys, onko periaatteessa mahdollista ja hyväksyttävää tuottaa muut vastaavat termit samallatavalla?

Koska viittomakieli vähemmistökielenä elää valtaväestön keskuudessa, tapahtuu jokapäiväisten kielikontaktien kautta lainautumisia kieleen. Tämän päivän verkkosanakirjat kehittyvät ja sisällöltään päivittyvät koko ajan.Jää siis nähtäväksi, muodostuuko termeille miniä, lanko ja käly viittomalisäykset, ja millaiset ne ovat.

Lähteet:

Jantunen, T. (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab.

Kuurojen liitto. Pieni Sanakirja.

Spreadthesign

Suomen Signbank

Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja

Svenskt teckenspråkslexikon

Wikimedia Commons

Kirjoittaja toimii lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutusohjelmassa.