Evenkit ovat alkuperäiskansa, joka elää valtavan kokoisella alueella Venäjän Siperiassa (38 000 henkilöä), Kiinassa (35 000 henkilöä) ja Mongoliassa (500-1000 henkilöä). Venäjän Jakutiassa elää eniten evenkejä, noin 20 000. Evenkien perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, metsästys ja kalastus sekä hevosten kasvatus. Mannermaan mukaan viimeisin arvio on, että ehkä 11 prosenttia evenkeistä puhuu omaa kieltään. Monet puhuvat sekaisin venäjää ja evenkiä.

- Kielenpuhujien määrä on nopeassa laskussa, eikä kukaan oikeasti tällä hetkellä tiedä puhujamäärää, Mannermaa kertoo.

Kieli elää erityisesti suullisessa perinteessä

Evenki kuuluu tunguusilaiseen kielikuntaan, ja sitä kirjoitetaan Venäjällä kyrillisin kirjaimin, Kiinassa perinteisin mongolin kirjaimin. Evenkin kielellä on olemassa jonkin verran vanhaa kirjallisuutta, esimerkiksi runoutta, ja käännöskirjallisuutta, kuten satuja.

Suullinen kertomusperinne on vahvaa, ja näitä kertomuksia on siirretty kirjalliseen muotoon. Nykykirjallisuutta on vain vähän, sillä nykykirjailijat kirjoittavat yleensä venäjäksi tai jakuutiksi. Uutta kirjallisuutta pyritään kuitenkin saamaan esimerkiksi opetustarkoituksiin, ja paikallislehdissä ilmestyy satunnaisesti evenkinkielisiä juttuja.

Lähialueilla puhutaan monia kieliä, joista alkuperäiskansojen kieliä ovat muun muassa tšuktši (tšuktšilais-kamtšatkalainen kielikunta) ja eveni, evenkin läheisin sukukieli. Evenki on näistä puhujamäärältään suurin. Muita alueellisia kieliä ovat burjaatti (mongolilainen kielikunta), sekä jakuutti (turkkilainen kielikunta). Kummallakin on satojatuhansia puhujia.

Alkuperäiskansojen kielten asema heikkenee suurten kielten paineessa

Evenki on vakavasti uhanalainen kieli. - Nuori polvi ei välttämättä puhu kotona evenkiä vaan venäjää, ja joillakin alueilla burjaattia tai jakuuttia. Kun vanhemman sukupolven edustajat poistuvat keskuudestamme, puhujamäärä vähenee. Alkuperäiskansan kieli väistyy muiden, suurempien kielten, paineessa. Sama tilanne tuntuu olevan muillakin alkuperäiskansojen kielillä. Kiinassa ilmeisesti tuetaan enemmän evenkin kieltä, Anu Mannermaa kertoo.

- Monet kokevat, että päästäkseen eteenpäin elämässä täytyy vaihtaa kieli. Kouluissa pyritään tarjoamaan oman kielen tunteja, mutta monet vanhemmat, tai lapset, eivät välttämättä osaa arvostaa omaa kieltään. He ajattelevat, että lapsen olisi tärkeämpää oppia vaikka englantia, Mannermaa harmittelee.

Kääntäminen yhteistyönä

Raamatunkäännöstyötä tehdään noin kymmenhenkisessä tiimissä. Pääkääntäjänä toimii Nadezhda Bulatova, Venäjän tiedeakatemian johtava tutkija ja Pietarin Herzenin yliopiston Pohjoisten kansojen laitoksen johtava tutkija. Tiimin muiden jäsenten koulutustausta vaihtelee, mutta he ovat äidinkielisiä evenkin puhujia, useat heistä evenkin kielen opettajia. Evenkin opettajilla on myös venäjän kielen opettajan koulutus, sillä se on Venäjällä usein pakollista oman äidinkielen opettajaksi opiskeleville.

- Kieltä äidinkielenään puhuvilla on avainrooli käännöstyössä, Mannermaa korostaa. - He tuntevat kielen arkikäytön ja puhekielen. Käännösryhmässä on todella monipuolinen osaaminen, ja tekstit paranevat, kun kääntäjiä on useita.

Mannermaa ja Bulatova työskentelevät Pietarissa ja muut kääntäjät Jakutiassa ja Amurilla. Välillä koko tiimi kokoontuu yhteiseen tapaamiseen seminaarin tai koulutuksen merkeissä, mutta enimmäkseen työskennellään verkkoyhteyksien varassa.

Käännöstyön vaiheet

Käännöstyö etenee siten, että ensiksi Mannermaa valmistaa kääntäjille materiaalit kääntämistä varten. Hankkeen teologisena neuvonantajana hänen tehtäviinsä kuuluu interlineaarin tekeminen.

Interlineaaritaulukossa on hepreankielinen alkuteksti, sen englanninkielinen ja venäjänkielinen käännös sekä mahdollisesti merkittynä kieliopillisia muotoja tai muuta olennaista tietoa. Lisäksi Mannermaa tekee taulukon, jossa on useampi eri venäjänkielinen versio samasta tekstistä.

- Itse joudun ratkaisemaan alkutekstin eri käsikirjoituksien erot ja ne versiot, mitkä valitaan. Tähän vertailuun käytän eri ohjelmia, mutta niissä on puutteita, ja ne ovat enimmäkseen englanninkielisiä, joten käännösryhmäläiset eivät pysty käyttämään niitä, Mannermaa kuvailee prosessia.

Käännösryhmäläiset eivät osaa Raamatun alkukieliä hepreaa tai kreikkaa eivätkä juuri englantiakaan, mutta hepreankielistä tekstiä voidaan käyttää taustamateriaalina, kun sama teksti on käytössä venäjäksi, ja hepreankielinen teksti on käännetty sana sanalta.

Etäisyys, resurssien puute ja tekniset haasteet mutkistavat käännösprosessia

Kääntäjät ryhtyvät työhön ja kääntävät omia osuuksiaan. Käännöksiä ja uusia versioita lähetellään edestakaisin enimmäkseen sähköpostitse, mutta käytännön ongelmia työssä on monenlaisia: Verkkoyhteydet ovat monin paikoin huonoja, varsinkin isojen kaupunkien ulkopuolella, eikä sähköpostinkaan perille menosta ole aina takeita. Joskus lähetetyt tiedostot eivät mene samanlaisina perille, tai kommentit eivät näy. Kaikilla kääntäjillä ei välttämättä myöskään ole tarvittavia välineitä. Esimerkiksi yhdelle kääntäjistä hankittiin juuri oma tietokone, jotta sille pystyy lataamaan raamatunkäännöstyössä tarvittavia ohjelmia.

Kaikki ohjelmat eivät ole Venäjällä saatavilla. Toisaalta ohjelmien käyttö voi myös olla kääntäjille haastavaa. Raamatunkäännösohjelma Paratext on hankkeessa käytössä toistaiseksi vain osalla kääntäjistä. Paratextin tietojenvaihtotoiminnon avulla käyttäjät voivat lähettää toisilleen päivitetyn version tekstistä.Jos kuitenkin jokin menee vikaan, tietojenvaihdossa voikin siirtyä vanha versio ja työtä mennä hukkaan.

Mannermaa ja pääkääntäjä Bulatova tarkistavat ja kommentoivat käännöksiä. Evenkiksi kääntämisen jälkeen kääntäjät tekevät vielä takaisinkäännökset eli kääntävät evenkinkielisen tekstin takaisin venäjäksi, jotta käännösten laatu voidaan varmistaa.

Projekti etenee – seuraavaksi työn alla Uusi testamentti

Tähän mennessä hankkeessa on saatu julkaisuvalmiiksi Vanhasta testamentista Psalmit ja rukoukset. Parhaillaan käännetään Sananlaskuja ja seuraavaksi aloitetaan koko Uuden testamentin kääntäminen. Aiemmin on käännetty Lastenraamattu, jossa on n. 250 kertomusta Vanhasta ja Uudesta testamentista.

Uuden testamentin kääntäminen aloitetaan Markuksen evankeliumista, sen jälkeen jatketaan muiden evankeliumien sekä muiden tekstien parissa. Mannermaan mukaan Psalmien kääntämisessä on jouduttu paljon pohtimaan abstrakteja käsitteitä ja niiden ilmaisemista evenkiksi.

- Uudessa testamentissa esimerkiksi Johanneksen evankeliumi tulee olemaan vaikeampi kääntää, koska siinä on enemmän abstraktimpaa sanastoa, ja sellaista sanastoa, jota joudutaan kehittämään itse, Mannermaa sanoo.

Valmiisiin käännöksiin tulee myös evenkitaiteilijan tekemä kuvitus.

Uusia ilmauksia syntyy

Projektissa syntyneitä käännöksiä käytetään lukemaan opettamisessa niin kouluissa lasten ja nuorten parissa kuin kaikenikäisten parissa tehtävässä lukutaitotyössä. Evenkinkielisen tekstin rinnalla on aina venäjänkielinen versio, koska venäjän kielen lukutaito on monilla parempi. Lopussa on yleensä sanasto. Hankkeessa tehdään myös audiomateriaalit kaikista käännöksistä.

Vaikka kielen puhujamäärä on laskussa, Mannermaan mukaan hankkeessa työskentelevillä kääntäjillä on selvä ajatus ja tavoite kielen kehittämisestä ja säilyttämisestä. He haluavat saada korkeatasoista kirjallista materiaalia omalle kielelleen – jotta uudetkin sukupolvet voivat löytää sen joskus tulevaisuudessa.

- Raamatunkäännöstyössä, kuten vaikka Agricolakin aikanaan, luodaan paljon uutta sanastoa kieleen. Samalla tavalla meillä syntyy uusia ilmauksia ja jotkin merkitykset siirtyvät: vanhastaan käytössä ollut sana saa raamatunkäännöksessä uuden merkityksen tai merkitysvivahteen, Mannermaa kertoo.

- Esimerkiksi sanaa armo ei sinänsä löydy evenkin kielestä, mutta sen vastineena käytetään sanaa mulan, jonka merkitys on ”sääli”. Eli vaikka puhumme sääli-armosta, sanan merkitys on Raamatun tekstien kontekstissa nimenomaan ”armo”.

Toinen esimerkki on evenkin kielen sana tedje (тэде), joka merkitsee uskoa ja totuutta, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. Sanakirjasta löytyy merkitys ”totuus”, mutta raamatunkäännöksessä sana saa myös merkityksen ”usko”.

Monet kääntäjistä lukevat Raamattua ensi kertaa

Mannermaan mukaan suurin osa käännöstiimiläisistä ei ole kristittyjä, mutta tekemänsä käännöstyön ohessa he kiinnostuvat myös itse Raamatusta ja sen hengellisestä sanomasta.

– On tosi mielenkiintoista, kuinka se vetää heitä puoleensa, Mannermaa hämmästelee.

- Monet heistä eivät ole koskaan lukeneet Raamattua. Vaikka venäjä on heille periaatteessa äidinkieli, niin siinä on jokin paljon syvempi hengellinen taso, kun he pääsevät tutustumaan Jumalaan omalla [evenkin] kielellään. Vaikutus on valtava. Luulen, että vaikka virallisesti puhutaan siitä, että tulee materiaalia kouluihin, niin tämä on se toinen taso, joka on heille myös merkittävä.

Koordinaattorina monenkeskisessä hankkeessa

Hanke on osa usean järjestön (mm. Wycliffe Raamatunkääntäjät, SIL Global ja Raamatunkäännösinstituutti) yhteistyötä. Projektikoordinaattorina Mannermaa pitää yhteyttä hankkeen tukijoihin sekä muihin vastaaviin hankkeisiin. Raamatunkäännöshankkeita on menossa myös monien muiden Venäjän pohjoisten kansojen parissa.

Mannermaan työhön kuuluu myös rahoituksen hakemista. Venäjältä ei tällä hetkellä saada rahoitusta, mutta vaikeaa rahoituksen saaminen on muutenkin.

- On huolestuttava tilanne, kun Venäjällä tapahtuvia projekteja ei tueta helposti, vaikka kyseessä olisi alkuperäiskansan parissa tehtävä työ. Evenkeillä itsellään olisi myös kiinnostusta laajentaa projektia Kiinan puolelle, mutta minä en saa matkustaa Kiinaan. Tällä pyritään suojelemaan paikallisia ihmisiä, Mannermaa kertoo.

Kutsumus löytyi raamatunkäännöstyöstä

Anu Mannermaa on koulutukseltaan englantilaisen filologian maisteri ja teologian maisteri, ja pian hän valmistuu myös venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Mannermaa näkee johdatusta olleen mukana siinä, että hän jo lukiossa päätyi opiskelemaan venäjää, kun ranskan opiskelu ei ollut mahdollista. Onhan venäjästä tullut hänelle sittemmin tärkeä työkieli.

Teologian opintoihin kuului Anun opiskeluaikaan latinan, muinaiskreikan ja heprean kieltä. Lisäksi hän opiskeli humanistisessa tiedekunnassa seemiläisten kielten puolella mm. nykyhepreaa ja arabiaa, ja evenkiä hän on opiskellut tämän työn myötä. Arabiaa hän ei ole juuri tarvinnut ja se on päässyt unohtumaan, mutta muut kielet ovat jatkuvasti käytössä.

– Tässä työssä niitä tarvitsee ihan koko ajan. Joudun myös kertaamaan kielioppeja aika ajoin; nyt on menossa Raamatun heprea. Ja evenkiä haluaisin vielä oppia kunnolla myös suullisesti, Mannermaa toteaa.

Mannermaa kävi jo 1990-luvulla ensimmäisen kerran Ison-Britannian Wycliffen kanssa keskusteluja, että hän voisi ehkä myöhemmin työskennellä raamatunkääntäjänä.

- Elin hengellistä murrosaikaa, ja minusta tuntui, että sain kutsumuksen raamatunkäännöstyöhön. Tiesin, että haluan palvella raamatunkäännöstyössä, mutta ulkoiset asiat loksahtivat paikoilleen vasta myöhemmin.

Lisää aiheesta

Raamatunkäännösinstituutin sivut (ibtrussia.org/Evenki/bible)

Lisää luettavaa evenkistä kiinnostuneille löytyy Helsingin yliopiston kirjaston Aasian kielten osastolta, sekä osoitteesta evenkiteka.ru.