Omista suomennoksistaan ottamiensa esimerkkien avulla Kesti Juva havainnollistaa suomen ilmaisuvoimaa ja ainutlaatuisuutta. Esillä on myös alkuteksti, joka on aina englanninkielinen. Nämä katkelmat ovat kirjassa muutakin kuin havainnollistavia esimerkkejä. Ne ovat saaneet pääroolin, ne ovat askeleet, joita pitkin matka suomeen kuljetaan.

Juva kääntelee ja vääntelee kieltä matkallaan, kurkkaa joka kannon koloon, pyörittelee kiviä ja kurkkii vastaavuuksien tiheisiin pensaikkoihin. ”Henkilökohtaisesti löytöretki on ollut yhtä ahaa-elämysten ilotulitusta”, Juva kirjoittaa. Sitä se on lukijallekin. Kirjan lukeminen on jatkuvaa hämmästelyä. Kuinka monipuolista suomi onkaan ja kuinka monin tavoin asiat voidaankaan ilmaista.

Monta tarinaa

Koska Juvan käännösesimerkit eivät ole niitä tyypillisimpiä, ei kielialan ammattilainenkaan pääse tylsistymään. Päin vastoin, kielemme pohjaton innoitus pääsee taas raikkaana valloilleen. Kieltenopiskelijakin saanee raikkaan tuulahduksen kaikkien kuivakkaiden tekstikirjojen lomaan.

Toisaalta on hyvä, että kirjassa on paljon esimerkkejä, toisaalta se rikkoo luentaa. Voisi olla myös sellainen painos, jossa esimerkit ovat viitteenä ja niitä voisi lukea sen mukaan, miten kulloisessakin kohdassa kiinnostaa syventyä aiheeseen. Voihan esimerkit tietysti hyppiä aina yli, mitä Juva esipuheessa ehdottaakin, mutta tämä tyyli ei ainakaan minua lukukokemuksena niin miellytä. Olisin myös kaivannut kattavamman hakemiston ja jäsennellymmän otsikoinnin.

Kersti Juva saa pienen pienillä sanan vaihdoksilla käännökseen hehkua. Kuva: Henry Söderlund

Kirja ei kuitenkaan ole mikään esimerkkikokoelma, vaan yhden kääntäjän tarina elämäntyöstään ja siihen liittyvistä ratkaisuistaan. Se on tarina kaikista oivalluksista ja kaikesta kääntämiseen liittyvästä ymmärryksestä, joka on kertynyt yhden uran aikana. Kirja on lopulta monta tarinaa samoissa kansissa: tarina suomen kielestä, tarina kääntämisestä, tarina Kersti Juvan työstä.

Tajuton kielitaju

Sanailoittelu on kirjassa pohjatonta. Mieleen muistutetaan monia hauskoja sanoja, kuten ”peräkaneetti”. Teksti myös vilisee ihastuttavia omintakeisia sanoja, jotka kertovat suomentajan kielitaituruudesta, kuten ”omavaloisa”. Kylmä hiki meinaa nousta paikoin otsalle. Näin suppeako oma kielitajuni on lopulta ollut? Oikein nolostuttaa, miten suoraviivaisesti olen käsitellyt esimerkiksi sanaa ”who”. Toisaalta ilahdun saadessani avarampaa näkökulmaa näin kieliasiantuntijakonkarinakin. Vain mestari pystyy sen aikaansaamaan.

On myös hauska lukea kieliopillisia selvennyksiä asioihin, joille suomea äidinkielenään puhuvan ei ole pahemmin tarvinnut määritellä selityksiä. Onhan se esimerkiksi kiva tietää, miksi asia tehdään niin tai näin, vaikka tekisi asian luonnostaan näin tai niin. Ainakin silloin, jos on utelias mielenlaatu ja ”miksi” on usein päässä toistuva kysymys. ”Miksi” on maailman ihmettelyä, tässä kielten universumeihin tähystelyä.

Kääntäjän universumi

Käännösratkaisujen pohdintaan kirja antaa paljon eväitä. Saa pohtia tulkinnan rajoja ja kääntäjän roolia alkutekstin tulkitsijana. Olisinko itse tehnyt samat valinnat? En joka kohdassa. Miten tulkinta linkittyy päämäärään? Jos lukija haluaa viihtyä hyvän tarinan parissa, onko liika tarkkuus työlästä? Kumpi on tärkeämpää, tarinan soljuminen vai epämääräisyyksien uskollinen välttäminen? Missä kohden alkuperäisen tekstin kirjoittaja ja kääntäjä paiskaavat kättä ja ensin mainittu antaa auton avaimet jälkimmäiselle? Tai kuten Juva kirjoittaa: ”Seuraavassa katkelmassa olen taas kerran ottanut lukijaa kädestä.” Se käsi ohjaa lempeästi, ei tyrki mihin suuntaan sattuu, kun suomentaja on ammattilainen.

Miten pienen pienillä sanan vaihdoksilla käännökseen saakaan hehkua. Kuin valo siivilöityisi retkellä puiden lomasta metsän lehtimattoon, polun poikki kulkevalle juurakolle, muurahaiskekoon. Näin englannin kääntämisen maisterikin havahtuu ihmettelemään, että tosiaan, tällainen ja tuollainenkin ero suomella ja englannilla on. Ja mitenpä yksi tutkinto ja ura kielialalla voisivat edes syväluodata kaikkien vastaavuuksien valtamerta, edes tuhat ihmiselämää. Yhdessä me katsomme syvyyksiin.

Perustelut ratkaisuille ovat hienoja, tarkkanäköisiä, asiantuntevia, oivalluksia herättäviä. Kirjaa ei ehkä ole tehty oppikirjaksi, kuten Juva painottaakin, mutta se opettaa silti paljon käännösratkaisujen tekemisestä. Kirja opastaa kääntämisen ainutlaatuisuuteen ja siihen, miksi se on asiantuntijatyötä. Vihkiytymättömälle kääntäminen saattaa olla sanojen vaihtelua toisiin. Kieliasiantuntijalle se on kokonainen universumi, jota Juva kuvaa näin: ”Virkettä laajempi yksikkö on kappale, sitä isompi luku, sitten on vuorossa teos, kirjailijan tuotanto ja vihoviimeisenä koko lähtökielen kulttuuri.”

Kersti Juvalta ilmestyi vuoden 2021 alussa myös toinen käännösaiheinen kirja, Tolkienin tulkkina (SKS Kirjat), jossa hän kuvaa Tolkien-suomennostensa tarinaa ja pohtii käännösratkaisujaan.