Maarit Koponen valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2005 pääaineenaan englantilainen filologia. Sivuaineenaan hän opiskeli monikielistä ammattiviestintää ja kieliteknologiaa, jota vielä hänen aloittaessaan opintonsa 1990-luvulla kutsuttiin tietokonelingvistiikaksi. Ennen yliopistoa hän oli opiskellut vuoden sihteeriopistossa, jossa oppi monia urallaan hyödyllisiä taitoja, kuten kymmensormijärjestelmän.

Valmistumisensa aikoihin hän oli muutaman vuoden töissä Suomen Standardisoimisliitto SFS:ssä, jossa pääsi yleisten toimistohommien ohella oikolukemaan standardeja ja myöhemmin myös kääntämään teknisiä tekstejä pääasiassa englannista suomeen ja jonkin verran myös suomesta englantiin.

Yliopistomaailma veti kuitenkin puoleensa. Koponen päätyi tekemään väitöskirjaa Helsingin yliopistoon ja vuodesta 2010 alkaen toimi myös opettajana. Aluksi opetusta oli vain kurssi vuodessa. Lopulta vuonna 2016 hänestä tuli yliopistonlehtori Turun yliopistossa, ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2019. Samana vuonna hän siirtyi tutkijaksi Helsingin yliopistoon, jossa toimi vuoteen 2020. Vuonna 2021 matka jatkui Itä-Suomen yliopistoon, jossa hän toimii nyt tutkijana ja käännöstieteen professorina erityisalanaan käännösteknologia. Tutkimuskohteina hänellä on konekääntäminen ja muu kääntämiseen liittyvä teknologia sekä sen käyttö käännöstilanteissa.

Käännöksiä ei Koponen enää tee, mutta opettaa kääntämiseen liittyviä teoreettisia kursseja ja käännösteknologiaa kurssilla, jossa opitaan käyttämään teknisiä apuvälineitä.

Kieliasiantuntijaa tarvitaan arvioimaan laatua ja osoittamaan, milloin teknologian tuottamassa kielessä on puutteita.

Opetuskin on tosin nykyisin vähäistä, sillä suurimman osan Koposen ajasta vievät erilaiset tutkimushankkeet. Yhdessä hankkeessa tarkastellaan, mitä kääntäjät tekevät kääntäessään tai editoidessaan konekäännöstä, toisessa selvitetään haastatteluilla ja kyselyillä, miten konekäännöstä käyttävät esimerkiksi journalistit työssään tai maahanmuuttajat arjessaan. Tutkimuksen lisäksi työ sisältää tutkimusraporttien laatimista ja artikkelien kirjoittamista tieteellisiin julkaisuihin. On myös paljon hallinnollista työtä kuten organisointia, koordinointia ja johtamista, hankkeen budjetista vastaamista ja hankintojen tekoa.

Koponen myös koordinoi kansainvälisen maisteriohjelman yhtenä vastuullisena esimerkiksi opiskelijavalintoja ja käännöstieteen vastuuopettajana opetuksen toteutusta. Hän on mukana myös muun muassa kääntäjien, tulkkien ja terminologien kansainvälisen järjestön FITin alaisessa työryhmässä, jossa pureudutaan käännösteknologiaan ja sen vaikutuksiin.

Häkellyttävää moninaisuutta

Kieliteknologian pariin voi päätyä niin kielitieteen ja käännöstieteen kuin tietojenkäsittelyn ja informaatioteknologian kautta. Koponen painottaakin, ettei ole koodari, vaikka onkin opiskellut aikoinaan jonkin verran myös ohjelmointia. Hänen mukaansa kielitaustaisellakin onkin hyvä olla jonkinlainen perusymmärrys ohjelmoinnista, jotta ymmärtää miten esimerkiksi neuroverkot toimivat. Teknologiataustaisilla taas on hyvä olla ymmärrystä siitä, miten kieli toimii.

Kieliteknologian tieteellinen moninaisuus voi tuntua häkellyttävältä, jos ei osaa ohjata omaa oppimistaan ja keskittyä omaan rajattuun osa-alueeseensa siitä. Toisaalta kun tuodaan yhteen ihmisiä eri taustoista, saadaan aikaan sellaista, mihin yksittäisen ihmisen osaaminen ei riittäisi.

Monet Koposen opiskelijoista miettivät, mitä annettavaa heillä kielialan ihmisinä on kieliteknologialle. Kieliasiantuntijoita tarvitaan esimerkiksi tekemään laatuarviointia, kehitystyössä kielikonsultointia, neuvomaan mitä välineitä kannattaa käyttää missäkin tilanteessa, miten monikielinen lokalisointiprojekti toimii tai mitä teknisiä välineitä kielipalvelualla tarvitaan ja käytetään.

Teknologia muuttuu nopeasti ja sen myötä myös kieliteknologia. Olennaista ei kuitenkaan ole perehtyä kaikkiin teknisiin välineitä läpikotaisin.

- Kun aloitin kieliteknologian opettajana, oli vain yksi käännösohjelma, jota suositella. Nykyään laadukkaita ohjelmia riittää ja käännösyrityksillä on myös omiaan, joita ei edes pääse opettelemaan etukäteen. Enää ei ole tärkeää osata käyttää yhtä tiettyä ohjelmaa, vaan osata käyttää edes jotakin niistä. Silloin ymmärtää periaatteet, kun annetaan käytettäväksi jokin muu ohjelma, Koponen pohtii.

Ylipäänsä kannattaa Koposen mukaan suhtautua myönteisesti teknologiaan ja kokeilla sitä rohkeasti, mutta samalla muistaa terve kritiikki, ettei sokeasti luota sen tarjoamiin ratkaisuihin. Kieliasiantuntijaa tarvitaan arvioimaan laatua ja osoittamaan, milloin teknologian tuottamassa kielessä on puutteita.

Kirjoitus on osa Kieli kannattelee maailmaa -kampanjaa.