Keskustelua veti Kääntäjämestarin kirjan puolesta Tiina Kinnunen. Panelisteina olivat Maris Multilingual ‑käännöstoimiston perustaja ja toimitusjohtaja Maarit Satukangas-Pohjola sekä EU-teksteihin erikoistunut asiatekstikääntäjä, yrittäjä Satu Leinonen. Keskustelussa käytiin läpi laadukasta yhteistyötä käännöstoimiston ja alihankkijakääntäjän välillä ja puhuttiin käännösalan pelisäännöistä.

Laadukkaan käännöstyön edellytykset

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, minkälaiset tekijät vaikuttavat sekä käännösprosessin laatuun että laadukkaaseen käännökseen. Käännöstoimisto hankkii sekä asiakkaat että tilaukset ja hoitaa kaikki työnteon edellytykset kääntäjälle valmiiksi. Silloin kääntäjällä on aloittaessaan käytettävissä oikeat työkalut ja hyvin valmisteltu materiaali sekä tarvittavat taustatiedot.

”Parhaimmillaan voimme vain ilmoittaa kääntäjälle, että kaikki on valmista, alapa tehdä”, Satukangas-Pohjola sanoi. ”Pyrimme kaikin tavoin auttamaan, jotta kääntäjä pääsee tavoitteeseen: mahdollisimman hyvään käännökseen.”

Satu Leinonen kertoi, kuinka freelancer-kääntäjän näkökulmasta työ kulkee helposti ja lopputuloskin on laadukas, kun jokainen toimija käännösketjussa tietää vastuunsa ja hoitaa oman tonttinsa. Tällöin kääntäjän ei tarvitse yhtäkkiä hypätä myyjän tai projektipäällikön saappaisiin, vaan jokainen saa tehdä sitä, minkä osaa parhaiten.

Aktiivisuus palkitaan

Leinonen myös muistutti, että jos laadukkaan tekemisen edellytykset eivät täyty, ei lopputulokseltakaan voi vaatia priimaa. Jos esimerkiksi alkuteksti on huonosti valmisteltu ja pakotetut rivinvaihdot sun muut tekevät materiaalista lähes lukukelvotonta käännösohjelmassa, on erinomainen lopputulos hankala saavuttaa.

Tällaisessa tapauksessa Leinonen piti tosin tärkeänä kääntäjän vastuuta: pitää olla aktiivinen ja vaatia omalle työlleen hyviä edellytyksiä. Edellä kuvatun laisessa tapauksessa kääntäjän kannattaa aina laittaa viesti projektipäällikölle, joka yleensä mielellään auttaa.

”Hyvä projektipäällikkö on kiinnostunut käännösalasta ja omasta työstään”, Leinonen sanoi. Hän kehui myös erityisesti kotimaisten käännöstoimistojen projektipäälliköiden korkeaa tietoteknistä osaamista.

Toinen silmäpari parantaa laatua

Keskusteluosuudessa nousi esiin myös kääntäjän ja kielentarkastajan roolit. Satu Leinonen arvostaa editoijien ja oikolukijoiden työtä: ”Kielentarkastaminen on erittäin tärkeä vaihe laadunvarmistuksessa.”

"Kielentarkastaminen on erittäin tärkeä vaihe laadunvarmistuksessa."

Käännöstoimistona Maris Multilingual tekee itse käännöksiä suorille asiakkaille, mutta toimii myös alihankkijana muille toimistoille. Toimitusjohtaja Maarit Satukangas-Pohjola kääntää hallinnollisten töiden lisäksi edelleen itsekin ja pitää myös kielentarkastamista tärkeänä vaiheena.

”Omasta tekstistään on vaikea huomata kömpelyyksiä, erityisesti kun kiinnittää kääntäessä paljon huomiota merkitysten selvittämiseen”, painotti Satukangas-Pohjola.

Kielentarkastaja panostaa siis erityisesti tekstin sujuvoittamiseen. Leinonen arvostaa myös sitä, että kielentarkistajan muutosehdotukset auttavat näkemään omat maneerit ja kyseenalaistamaan tulkinnat. Juuri tästä syystä on tärkeää, että kielentarkastajan kommentit tulevat vielä kääntäjälle tarkistettavaksi.

Tiina Kinnunen painotti vielä sitä, että virheet kuuluvat käännöstyöhön, sillä kääntäjätkin ovat vain ihmisiä. Ammattilaiset myöntävät virheensä, oppivat niistä eivätkä ihanteellisessa tapauksessa tee samaa virhettä enää uudestaan, ainakaan saman asiakkaan kanssa.

Enemmän arvostusta, enemmän liksaa

Asiakkaiden tietoisuuden lisääminen käännöstyöstä ja kääntämisen prosessista puhututti myös panelisteja sekä webinaarin osallistujia.

Aina on asiakkaita, jotka haluavat halvalla ja nopeasti hyvää, mutta Maarit Satukangas-Pohjola toivoi, että järjestöt ottaisivat kontolleen asiakkaiden kouluttamista ja julkaisisivat tietoa kääntämisestä ja asiakkaan odotuksista sekä laadukkaan käännöstyön edellytyksistä.

Tiina Kinnunen nosti esiin sanahinnoittelun ongelman. Hänen mukaansa asiakkaat voisivat olla halukkaampia maksamaan käännöstyöstä korkeampia palkkioita, jos sekä kääntäjät että käännöstoimistot osaisivat paremmin sanallistaa sen, kuinka paljon aikaa ja kuinka monen ihmisen työpanos vaaditaan yhden käännöksen tekemiseen. Kuten tiedämme, kyse ei ole mekaanisesta sanojen vaihtamisesta toisenkielisiin, vaan merkityksen välittämisestä.

Leinonen tiivisti ajatuksen näin: ”Kääntäjä ajattelee loppuasiakasta, mutta loppuasiakas harvoin ajattelee kääntäjää. Siksi arvostuksen lisääminen on tärkeää.”