Toiselle kustantamolle työskennellessään on kääntäjä sidottu siihen, mitä kustantamo päättää käännättää. Varsinkin isoja kustantamoja ajavat suuret myyntiluvut, mikä rajoittaa käännettävien teosten valikoimaa. Pienet kustantamot taas voivat keskittyä julkaisemaan rajatummalle yleisölle kulttuurillisesti merkittäviä teoksia. Useat kääntäjät ovatkin perustaneet oman kustantamon, jolle voivat kääntää ja jonka kautta voivat julkaista, mitä haluavat.

Kaija Anttonen, Mirja Hovila, Heikki Karjalainen ja Kimmo Pietiläinen ovat kaikki kääntäjiä, jotka ovat perustaneet kustantamon. Heikki Karjalaisen Moebius on julkaissut muun muassa Jin Yongin Kotkasoturit-sarjaa, Robert Cooverin teoksia ja Vladimir Nabokovin teoksen Väärin päin. Katja Anttosen Kieletär Inari taas julkaisee saamelaiskirjallisuutta suomeksi ja Mirja Hovilan Paperiporo latvialaiskirjallisuutta suomeksi. Kimmo Pietiläisen Terra Cognitan valikoimasta löytyy laajasti tietokirjallisuutta erityisesti luonnontieteistä.

Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2023 järjestetyssä pienkustantamopaneelissa nelikko pohti eri näkökulmista kokemuksiaan kääntäjinä ja kustantajina.

Omia tilaisuuksia luomassa

Kääntäjä ja tulkki Kaija Anttosen tie kustantajaksi alkoi, kun hän oli kääntänyt apurahalla saamelaista kirjallisuutta, muttei löytänytkään käännökselleen kustantajaa. Hän päätti perustaa oman kustantamon, Kieletär Inarin. Sen ensimmäinen julkaisu, saamelaisen runouden antologia En laske, en koskaan ilmestyi vuonna 2015.

Anttosen johtoajatus kustantajana on, että koululaiset saisivat lukea muutakin saamelaisiin liittyvää kuin pienen infolaatikon verran koulun oppikirjasta ja että saamelaiset saisivat lisää tunnettuutta kirjojen kautta.

Suomentaja Mirja Hovilan kimmoke kustantamon perustamiselle on hyvin samanlainen kuin Anttosella. Hän yritti tarjota latvialaisen kirjallisuuden käännöksiä suomalaisille kustantamoille aikansa, muttei saanut vastakaikua.

Lopulta hän perusti kustantamonsa Paperiporon vuonna 2016. Rakkaus Latviaa kohtaan oli syttynyt Latvian matkalla, ja sama rakkaus synnytti kustantamon. Latvian ulkoministeri on myöntänyt Hovilalle vuonna 2020 kunniakirjan Latvian tunnetuksi tekemisestä.

Vapaudesta kääntämiseen

Heikki Karjalainen on kääntänyt englanninkielistä kaunokirjallisuutta vuodesta 1989. Kun hänen piti miettiä sopivaa hissipuhetta kustantamoa perustaessaan, oli se nopeasti valmiina.

- Käänsin 30 vuotta mitä muut haluavat ja nyt käännän, mitä itse haluan, Karjalainen sanoo.

Karjalaisen kustantamo Moebius onkin voinut julkaista kokeilevampaa kirjallisuutta, jollaisesta isommat kustantamot tuskin kiinnostuisivat rajatun lukijakunnan takia. Kustantamon ensimmäinen kirja, Robert Cooverin Pinokkio Venetsiassa, ilmestyi vuonna 2016.

Kimmo Pietiläinen on päätynyt kääntäjä-kustantajaksi sattumalta. Sysäyksenä uudelle uralle toimi 90-luvun lama, jolloin Paavo Haavikon kanssa yhdessä perustetun viestintätoimiston työt loppuivat kuin seinään. Oli keksittävä muuta tekemistä.

70-luvulla teoreettista fysiikkaa Helsingin yliopistossa lukenut Pietiläinen työskenteli aluksi Haavikon Art House -kustantamossa luonnontieteellisten ja teknisten kirjojen parissa. Hän halusi kuitenkin enemmän vapautta kirjojen julkaisussa ja perusti vuonna 1997 oman kustantamon, Terra Cognitan, jossa julkaisi etenkin huonosti suomeksi saatavilla olevaa kansainvälistä luonnontieteellistä kirjallisuutta.

Aluksi Pietiläinen palkkasi muita tekemään käännöksiä, muttei ollut tyytyväinen ja alkoi kääntää itse. Kustantamon 150. kirja julkaistiin syksyllä 2021.

Valintoja, valintoja

Anttonen on siitä hyvässä asemassa, että siinä missä muut Helsingin kirjamessuille paneelikeskusteluun kokoontuneet kääntäjä-kustantajat joutuvat kahlaamaan läpi valtavaa valikoimaa lähtökielillään ilmestyvää kirjallisuutta, Anttonen ehtii lukea kaikki saamenkieliset kirjat, jotka vuosittain ilmestyvät. Niistä hän valitsee suomennettavaksi kirjoja eri kriteerein.

Runoantologian julkaisemiseen vaikutti se, ettei saamenkielisten runojen antologiaa ollut vielä ilmestynyt suomeksi. Lastenkirjoihin hän taas keskittyi opettajien otettua häneen yhteyttä.

- Opettajat kyselivät, että kun on saamelaisten kansallispäivä tulossa, niin mitä voisimme lukea lapsille, kun olemme jo lukeneet jo kaiken, mitä kirjastossa on, Anttonen muistelee.

Hovila nauttii kustantajana toimimisen vapaudesta. Hän ei ota valikoimiinsa mitään uutuuksia, toisin kuin suuret kustantamot. Hänen kustantamonsa Paperiporo julkaisee niin lasten kuin aikuisten kirjoja, niin proosaa kuin runoja.

- Runoantologiaan sain vapaat kädet. Sain valita mitä runoja haluan. Jos en ymmärtänyt runoa, jätin sen vain pois. Sain valita sellaisen valikoiman, jonka haluan, Hovila sanoo.

Näkymätön pienkustantamo

Karjalainen maksoi kääntäjä-kustantajan vapaudesta sillä, ettei elä toiminnallaan, vaan tekee lisäksi muun muassa luottamustoimia. Haasteena on kirjavalikoiman marginaalisuuden lisäksi myös se, että pienkustantamoiden saama näkyvyys on valovuosien päässä siitä, mitä se on isoilla kustantamoilla.

- Pienkustantamot ovat niin näkymättömiä, etteivät lukijat yksinkertaisesti tiedä niistä.

Anttonen on huomannut saman näkymättömyyden. Kouluihin pitäisi saada lisää pienkustantamojen kirjoja, ja pienkustantamoiden julkaisemien kirjojen kritiikkejä pitäisi saada lisää maan päälehtiin.

Myös Hovila tunnistaa ongelman. Kirjan kysyntä tuntuu pomppaavan heti, kun esimerkiksi Helsingin sanomissa on ilmestynyt kritiikki siitä. Myös kirjakauppojen myyntiluvuissa näkyvyyden voi huomata.

Karjalaisella onkin tärkeä pyyntö pienkustantamojen ja niiden kääntäjien kulttuurillisesti arvokkaan työn tukemiseksi:

- Ostakaa meidän kirjoja ja kertokaa niistä kavereille.

Kirjamessujen paneelin lisäksi lähteenä jutussa on käytetty seuraavia:

Espoon Fantasia: Vieraskynä : Moebius

Moebius

Paperiporo / Meistä

Kimmo Pietiläinen: 150 tietokirjasuomennosta – poimintoja

Anu-Elina Lehti: Suomen kielen soturi

Juha Riihimäki: Fakta homma