Siirry sisältöön

Kaikki etänä! – Kokemuksia etätulkkauksesta

Anne-Mari Jaamalainen ja Juha Manunen / 5.5.2020

Koronatilanteen myötä niin työt, ihmiset ja tulkkaukset ovat siirtyneet näytölle ja ruuduille. Etätulkkauksesta koituu hyötyjä ja haasteita. Kerromme kokemuksiamme ja havaintojamme etäpalavereista ja etätulkkauksesta viittomakielisen kuuron ja huonokuuloisen työntekijän näkökulmasta.

etätulkkauksesta
Kuva: Kerttu Penttilä

Etätulkkauksella tarkoitamme tässä suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen tai viitotun puheen välistä tulkkausta etäyhteyden mahdollistavien ohjelmistojen kautta. Etätulkkaus onnistuu myös kirjoitustulkkauksena, mutta siitä meillä ei ole vielä kokemusta tätä artikkelia kirjoittaessa. Etätulkkausta tarvitaan esimerkiksi palavereissa, luennoilla ja opetuksissa tarpeen mukaan.

Suomessa kuulo- ja puhevammaisten tulkkauspalvelut ovat olleet Kelan valtakunnallisella vastuulla vuodesta 2010. Tulkkausta voi käyttää missä tilanteessa tahansa, niin vapaa-aikana, työssä kuin opiskelussa. Ennen koronapandemiaa Kela ei tarjonnut etätulkkausta palveluvalikoimassaan, mutta nyt se on mahdollista näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Etätulkkauksessa on hyötyjä niin asiakkaiden kuin ammattitulkkien näkökulmasta, mutta tekniikan saatavuus ja toimivuus tuovat mukanaan myös haasteita. Uusia onnistuneita kokemuksia ja oivalluksiakin kenties syntyy!

Etätulkkauksen hyödyt

Etätulkkaus laajentaa huomattavasti osallisuusmahdollisuuksia. Se mahdollistaa erilaisen spontaanimman työskentelytavan. Kun tulkkaustilanne on lyhyt ja helppo hoitaa, etätulkkaus säästää asiakkailta ja ammattitulkeilta aikaa, vaivaa ja siirtymistä paikasta toiseen. Myös pidemmät työpalaverit, opetukset ja ohjaukset vaikuttavat onnistuvan suhteellisen hyvin etätulkkauksena.

Yhdenvertaisuus voi toteutua hyvin etätulkkauksen ansiosta. Haastavat tilanteet, joissa tarvitaan aitoja kohtaamisia ja kaikkien läsnäoloa, ovat sitten eri asia. Joitakin vuosia sitten oli lehdessä juttu, jossa viittomakielinen kuuro kertoi kokemuksistaan, kuinka joutui kolariin ja hänen oli vaikea naputella viestiä hätäkeskukselle kertoakseen tarkemmin tilanteesta, koska kolari ymmärrettävistä syistä aiheutti säikähdyksen ja vapinan.

Vähän vastaavanlainen tilanne voi tulla myös huonokuuloiselle henkilölle, jonka kuulolaitteet ovat rikkoutuneet tai hävinneet onnettomuuden yhteydessä. Viestintä voi olla vain tekstiviestityksen varassa, tällöin etätulkkaus nopeuttaisi tilannetta.

Normaalikuuloiset voivat soittaa yhteen numeroon ja keskustella äidinkielellään, vaikka olisi miten järkyttynyt ja peloissaan. Etätulkkaus olisi tämänkaltaisessa tilanteessa viittomakielisillä ja huonokuuloisilla oiva tapa hoitaa asioitaan esteettömästi ja tasa-arvoisesti normaalikuuloisten kanssa.

Etätulkkauksen haasteet

Etätulkkauksessa ennen kaikkea tekniikan on toimittava hyvin ja jokaisen tulee huolehtia siitä. Koneessa riittää virta, nettiyhteys toimii, mikki toimii ja kamera toimii. Nettiyhteyden kautta tapahtuva etätulkkaus tuo toisenlaisia haasteita kuin lähitulkkaus.

Kaksikielinen etänä tulkattu palaveri vaatii kaikilta läsnä olevilta kärsivällisyyttä ja valmiutta. Tulkkauspalvelun käyttäjän tai ammattitulkin tulee varautua toistamaan viittomansa tai sanomansa ja pyytää toistamaan, jos jokin asia meni ohi. Tulkkien on hyvä harjaantua ja tottua näkemään viittomakieltä näyttöruudulta. Paritulkkaus auttaa tässä asiassa, tulkit voivat tukea toinen toistaan ja vaihtaa tulkkausvuoroja.

Asiakkaan tulee huolehtia, että ehtii ilmoittaa aiheet ja lähettää etukäteismateriaalit hyvissä ajoin, jotta tulkit ehtivät valmistautua. Kun palaverissa on enemmän osallistujia, voi näyttöruudussa näkyä varsin monta pientä kasvoruutua, joten kaikille voi vaikea seurata, kenellä on menossa puheenvuoro tai kuka on nyt pyytämässä puheenvuoroa. Tällöin on hyvä sopia pelisäännöt etukäteen. Kun jaetaan materiaalit kaikkien nähtäväksi, tämä voi aiheuttaa sen, että kasvoruutuja näkyy vähemmän.

Muutama esimerkkitapaus etätulkkauksen toimivuudesta

Tapaus 1: Kuuluuko?

Kuuluuko? Ei kuulu…kiertää, uuuh! Mikit kiinni! Huulet liikkuvat, mutta ei kuulu, laitatko mikin auki.

Kokouksissa, joissa käytetään puhuttua kieltä yhtenä kielenä, kuuluvuus on lähtökohta vuorovaikutuksen onnistumiseksi. Mihin lähiosallistujat, etäosallistujat (= tietokone) ja tulkit sijoittuvat, jotta kaikki kuulevat toisensa?

Kuuluvuuden kannalta on tärkeää, että kokouksessa on hyvälaatuinen mikrofoni, ja siinä hyvälaatuinen kaiutintoiminto. Osallistujat voivat helpottaa kuuluvuutta puolin ja toisin sijoittumalla lähelle mikrofonia ja kaiutinta, vaikkapa konferenssimikkikameran ympärille.

Nyrkkisääntö siis, mitä lähempänä osallistujat, myös tulkit, ovat toisiaan, sitä paremmin ääniaallot saavuttavat vastaanottajan. Näin etäoloissa jokainen osallistuja helpottaa kuulemistaan ja kuulluksi tulemistaan, kun hän sijoittuu lähelle näyttöruutua, käyttää sankakuulokkeita ja madonnamikkiä. Kuin studiossa olisi! Huonokuuloisen korvissa ero on kuin päivällä ja yöllä.

Taustahälyn, tilan akustiikan ja valaistuksen tarkistamiseen on hyvä käyttää hetki. Istualtaan puhujan puhe kuulostaa selkeämmältä kuin selällään loikoilevan ja huuliokin näkyy. Jos puhujan kasvoja ei ole näkyvissä, huonokuuloisena voi tuntua kuin heikoilla jäillä kävelisi, koko ajan varuillaan. Puheen havaitseminen on moniaistista ja huulioluku helpottaa puheen havaitsemista ja ymmärtämistä.

Tapaus 2: Näkyykö?

Näkyykö? Hyvä, mutta sinä et näy… Jos ei näe, ketä on paikalla kokouksessa, tuntuu, että aloittaa kokouksen vähän huteralta pohjalta. Joko kokous alkaa? -  eeih, ensin pitää orientoitua näköaistilla osallistujiin. Voi rekisteröidä, missä kukin on ja ketä muita (koira?) on samassa tilassa ja miltä kukin näyttää tänään. Jos kaikkien osallistujien kasvot eivät näy ruuduissa, voi jäädä siihen uskoon, että Ellu ja Eero eivät olleet läsnä, tai olivat ehkä puhelimessa, vaikka olivatkin unohtaneet vain avata kameran!

Taustallakin on väliä. Mallusta näkyy vain silmät, otsa ja leuka, kun auringonsäde taittaa huulion alleen. Onpa Jukalla hieno keittiön kaapisto ja Kaisalla kaunis tapetti!  Entä jos kokouksen alussa olisi “katseluhetki”, niin tuntuisi kuin oltaisiin melkein kuin ennen “kaikki etänä” aikaa? Ehkä tämä korvaisi etäpalavereista poisjäävän small-talkin?

Kun näkyvyyttä ei ole tai siinä on puutteita, vuorovaikutuksessa tuntuu olevan jotain häiritsevää. Mitä näkyvyys oikeastaan tarkoittaa? Mitä vuorovaikutuskumppanista on nähtävä, jotta vuorovaikutus tuntuu hyvin onnistuneelta? Riittääkö kasvokuva kaulasta ylöspäin?

Kehollisuus on osa verkkovuorovaikutusta. Kameran etäisyydellä voi säätää kehollisuutta. Etäisyys kamerasta voi mahdollistaa tai estää kehollisuuden läsnäolon ja tulkitsemisen. Viitotussa etätulkkauksessa tulkin optimaalinen etäisyys kamerasta on edellytys vuorovaikutuksen onnistumiselle. Minimivaatimus on, että pää ja yläraajat näkyvät kokonaisina.

Kameran etäisyyden lisäksi on hyvä tarkastella myös tulkin tai tulkkiparin etäisyyttä suhteessa toisiinsa sekä ruudun rajoihin. Tulkkien kokoerot vaikuttavat ruutuun sijoittumiseen. Tulkkien sijoittuminen keskelle ruutua niin, että pään yläpuolelle ja kehon viereen jää tyhjää tilaa tasaisesti, vaikuttaa visuaalisesti toimivalta. Symmetria tuntuu miellyttävältä.

Kamera on hyvä sijoittaa tulkin silmien tasolle, niin että katse suuntautuu luontevasti vuorovaikutuskumppania kohti, ei alas eikä ylös. Tällöin tulkki näyttää istuvan luontevasti eikä takakenossa. Sohva istuimena ei ehkä ole paras mahdollinen, jos joustoa on paljon, tulkki voi vaikuttaa uppoavan.

Taustan tarkistus ja valaistuksen kohdennus vielä kohdilleen, niin on jo melkein valmista. Pienillä yhteistuumin tehdyillä säädöillä rauha palautuu mieleen, nyt on oikein hyvä!

Tapaus 3: Kuka puhuu?

Kokous siis alkaa (= siis on jo meneillään). Jaahas, kuka puhuu nyt ja mistä?

Kun osallistujia on vaikkapa 15, ja näin poikkeusoloissa kaikki omissa oloissaan, niin näytöllähän on 15 osallistujaruutua. Kuka puhuu? Sitäpä miettii viittomakielinen ja huonokuuloinen sekä tulkit.

Kukaan meistä ei tunnista puhujaa automaattisesti. Näytössä näkyy ehkä vain muutaman osallistujan ruutu, joten nuolinäppäilyä eestaas ja ehkä löytyy kasvo, jonka huulet liikkuvat! Löytyi! Sitten pinnataan hänet isommaksi, jotta kasvot näkyvät hyvin. Ahaa, vaihtuikin ilmeisesti puhuja ja samat toiminnot uudelleen, ja samalla tulkit tulkkaavat minkä ehtivät, joskus puhujankin nimen.

Katse tulkkiruudussa ja puhujaruudussa vuoron perään ja muitakin pitää välillä katsastaa. Palasiahan siitä tulee, mutta kyllä sillä on merkitystä, kuka sanoi mitäkin. Jos jokin puheenvuoro tai kommentti jäi erityisesti mieleen, eikä puheenvuoron käyttäjästä tietoa, niin jälkipuinti kollegan kanssa voi auttaa.

Entä jos kokeilisi keskustelua niin, että jokainen puheenvuoron käyttäjä sanoo nimensä alkuun, jolloin ongelma ehkä ratkeaa! Tai jos tukitulkilla olisi näytöllä osallistujien kuvagalleria, josta osoittaisi kulloistakin puhujaa tai viittojaa. Pysyttäisiin näin samassa ruudussa ja ruutuhyppelyä voi harrastaa pihalla.

Tapaus 4: Monessa ruudussa

Sway, Powerpoint tai mikä tahansa esitys valtaa näytön ja kasvoruudut pienenevät. Missä tulkki?  Esitysruutu, tulkkiruutu, puhujaruutu/viittojaruutu ja chattiboxi katsottavana ja puhujan ääni ja jonkun kommentit kuultavana. Chattiboxissa teksti vilisee, ajatuksia, kommentteja ja linkkivinkkejä riittää. Monikanavaista, kyllä! Ooh... mitä, mihin tuo liittyi, nyt erätauko, aivot ei jaksa prosessoida näin paljoa!

Joskus monikanavaisuus kuormittaa ja keskittyminen herpaantuu. Pitää valita mitä kanavaa seuraa ja sulkea muut kanavat vaan pois, kunnes taas tiedonkäsittelyprosessi herää ja voi palata kanaville. Monikanavaisessa etävuorovaikutuksessa tauotus on kultaa!  Tauolla voi laittaa silmät ja korvat lepotilaan hetkeksi.

Tapaus 5: Opetustuokio

Huomenta kaikki! Näettekö minut hyvin, että saatte selvää viittomisestani? Hyvä juttu. Nettiyhteys näyttää ainakin toimivan.

Aloitetaan tänään aiheella klassifikaattorit, joka on tärkeä osa viitottujen kielten rakennetta. Universaalinen merkittävä piirre. Jaaha, jotkut eivät ehtineet syödä aamupalansa, mutta päivä aloitetaankin aina kunnon aamupuurolla. Muistatteko, kun vähän käsittelin klassifikaattoreita viime syksynä? Ahaa, sinulla näyttää yhteys toimivan huonosti, mutta kaikillahan muilla kunnossa. Hmm, kokeilepa kirjautua uudestaan sisään, niin jospa auttaisi?

Niin, muistatteko sen yhden lyhyen videon, jossa viittoja kuvailee huonekaluja klassifikaattoreiden avulla? Oi, suloinen musta kissa siellä hyppi sohvalle, varmaankin kiinnostunut tästä aiheesta. Joo, mikä olisi esimerkiksi kellon klassifikaattori, tai maton tai vaikkapa kirjapinon? Voisitko näyttää esimerkkisi uudestaan istuen, kun maaten hankala saada selvää? Aivan oikein, hyvä!

Klassifikaattorin avulla voidaan antaa lisätietoa kohteen sijainnista ja… Hei, miksi teillä kahdella on yhtäkkiä musta ruutu, eikä chatissa ilmoitusta? Kaikilla pitäisi olla kasvoruutu auki, kiitos! Siis sijainnin lisäksi lukumäärä ja liiketapa. Hyvä, nyt annan teille tehtävän, eli jokainen hetken katselee ympäristöään ja keksii muutaman esimerkin. Palataan kymmenen minuutin päästä. Ymmärsittekö tehtävänannon vai? Ok, muistattehan, että viittomakieliseen kulttuuriin kuuluu aina pieni nyökkäys vuorovaikutuksellisena signaalina tai jos jokin ei tunnu selvältä, niin aina pitää rohkaista kysymään. Ahaa, joistakin teistä ei tunnu täysin selvältä, hetki kirjoitan saman asian suomeksi chattiin kaiken varalta. Mutta nyt kaikilla tehtävänanto selvä? Jes! *peukut*

 

Kirjoittajat työskentelevät Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion kampuksella Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutuksen lehtoreina ja käyttävät usein tulkkauspalvelua työelämässä.