Natasha Vilokkisen teos Tiedontuojat – Opas tietokirjan suomentajalle (Vastapaino 2017) johdattaa tietosuomentamisen maailmaan kääntäjäopiskelijat ja eri alojen asiantuntijat, joita kiinnostaa tietokirjan kääntäminen.

Tiedontuojat on teoksena ennen kaikkea käytännönläheinen ja hyvin jäsennelty, joten se sopii hyvin myös suomennostyön konkreettiseksi työkaluksi. Opas etenee loogisesti kohderyhmänsä huomioon ottaen, ja Vilokkinen aloittaakin aivan perusteista: siitä, mitä kääntäminen on ja mitä se ei ole.

Oppaan alkupuolella käydään läpi, kuinka tietokirjan kääntäminen etenee työn aloittamisesta aina viimeistelyyn saakka. Eniten sijaa saavat kuitenkin tietokirjasuomentajan käytännön käännösratkaisut, suomen kielen erityispiirteet ja käännössuomen koukerot.

Suomennostyöhön Vilokkinen on perehtynyt kääntäessään sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Hän on sekä voittanut parhaasta tietokirjasuomennoksesta jaettavan J. A. Hollo ‑palkinnon että toiminut palkintoraadissa tuomarina.

Omat suomennokset esimerkkinä

Vilokkinen käyttää oppaan alusta loppuun hienosti esimerkkinä omaa haastavaa suomennostyötään, joka herätti ajatuksen oppaan kirjoittamisesta. Teoksessa on paljon esimerkkejä kirjoittajan omista raakakäännöksistä ja viilatuista ratkaisuista, jotka herättävät henkiin Vilokkisen muotoilemat säännöt ja suositukset hyvälle tietokirjasuomennokselle.

Kaikessa käytännönläheisyydessään Tiedontuojissa on yksi puute: hinnoittelusta siinä ei puhuta. On tietysti ymmärrettävää, että tarkkoja summia ei ole mielekästä painaa kirjaan, mutta ainakin tekstissä voisi mainita tahoja tai tekijöitä, joilta hinnoittelusta voi kysyä. Raha on aloittelevalle tekijälle iso kysymys, joka on paljon mielessä suomennostyötä suunnitellessa tai siitä haaveillessa.

Mitä eroa on kääntämisellä ja suomentamisella?

Vilokkisella on mielenkiintoinen ajatus siitä, että kääntäminen on prosessin ensimmäinen vaihe, jossa kaivetaan esiin ajatus lähtökielestä ja tuodaan se kohdekielelle. Suomentaminen taas on hänen mielestään kääntämistä seuraava vaihe. Siinä ilmaisua muokataan niin, että muoto vastaa paremmin kohdekieltä: interferenssiä siivotaan ja keskitytään parhaiden mahdollisten kohdekielisten ilmaisujen löytämiseen.

Jos on tottunut käyttämään kääntämistä ja suomentamista samanarvoisina termeinä, ensin jaottelu saattaa nostaa karvat pystyyn. Vilokkinen ei kuitenkaan tarkoita jakoa arvottavaksi: hän vain kuvaa prosessin eri vaiheita eri termeillä.

Käännöskieli on arvokasta

Kertoessaan käännöskielen ominaispiirteistä Vilokkinen muistuttaa, että käännöskieli on aina omanlaisensa tuotos. Loppujen lopuksi on ehkä mahdotonta tuottaa käännös, joka kuulostaisi täysin samalta kuin suomeksi kirjoitettu teksti (vaikka toki kääntäjät tähän mahdottomalta tuntuvaan tavoitteeseen pyrkivät).

Käännökset tuovat erityisesti Suomen kaltaiselle pienelle kielialueelle ajatuksia ja ilmaisuja, joita meillä ei muuten olisi. Siinä on myös kaikkien kääntäjien, niin ammattilaisten kuin amatöörienkin, vastuu: me olemme kielen uudistajia, niin hyvässä kuin pahassakin.