Kun kääntäjä kertoo maallikolle työstään, ensimmäisenä usein kysytään, mistä kielistä käännät ja suomennatko televisio-ohjelmia tai kirjoja. Oma ymmärrykseni kääntämisestä ei ollut merkittävästi suurempi ennen pääsykoekirjojen avaamista. Kääntämisen laaja työkenttä ja käännöstieteen opintojen antamat taidot ja tiedot avautuivat toden teolla vasta työelämässä.

Tulevaisuuden haaveita ja uhkakuvia

Laura Liimatainen innostuu työssään eniten uuden oppimisesta. Kuva: Mertta Hätinen.

Kun aloitin englannin käännöstieteen opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2007, haaveilin kirjallisuuden kääntämisestä. Erikoistuin audiovisuaaliseen ja kaunokirjalliseen kääntämiseen, mutta pidin silti kaiken aikaa kaunokirjallisuuden kääntämistä haihattelevana kaukaisena toiveena ja haihatteluna – en todellisena uravaihtoehtona.

Alhainen palkkiotaso ei innostanut edes pyrkimään kohti kustannusalaa. Toisaalta av-käännösalan muuttuessa 2010-luvun paikkeilla puhuttanut pakkoyrittäjyys ei tehnyt tekstittämisestäkään houkuttelevaa uravaihtoehtoa.

Opiskeluaikojani leimasi työllistymisen suhteen lähinnä ahdistus siitä, etten koskaan saisi vakituista työpaikkaa enkä järkevää palkkaa. Myöhemmissä keskusteluissa opiskelukavereiden kanssa on käynyt ilmi, etten ollut yksin pelkoni kanssa. Yrittäjyys kuulosti kammottavalta ja oman alan vakityöpaikat yhtä todellisilta kuin yksisarviset.

Muuttuvat tavoitteet

Taru Markkula

Samaan aikaan kanssani opinnot aloittanut Taru Markkula suunnitteli uraa lain ja hallinnon käännösten parissa. Hän haaveili kääntäjän työstä valtionhallinnossa tai uutiskäännösten maailmassa. Sen vuoksi Taru valitsi suuntautui käännöstieteen opinnoissaan lain ja hallinnon kääntämiseen ja valitsi sivuaineekseen tiedotusoppia ja journalistiikkaa.

‒ Kumpikaan haave ei toteutunut, mutta opinnoista on ollut valtavasti hyötyä kaikessa, mitä olen tehnyt, Taru summaa.

Eri näkökulmia käännösteollisuuteen

Taru ehti jo opiskeluaikana käydä Brysselissä tutustumassa Euroopan komission käännöstoimintaan harjoittelijana. Opintojen loppuvaiheessa ja valmistumisen jälkeen hän hankki kannuksensa käännösalalla ja työskenteli eri mittaisia pätkiä eri käännöstoimistoissa niin kääntäjänä kuin projektipäällikkönäkin.

Sitten Taru päätti hyödyntää teknisen viestinnän sivuainekokonaisuuttaan ja hypätä tekniseksi kirjoittajaksi, ensimmäistä kertaa vakituiseen työsuhteeseen.

‒ Kolmisen vuotta olin teknisenä kirjoittajana ja konsulttina isoissa teollisuuden yrityksissä. Tavallisesti olin osaston ainoa, joka oli viestinnän ja kielten kanssa tekemisissä, ja siitä syystä päätin lopulta suunnata taas töihin käännöstoimistoon, Taru kertoo.

Tarina ei kerro koko totuutta

Käännöstoimiston kautta Taru päätyi nykyiseen työpaikkaansa Suunnolle, jossa hän vastaa käännösprosessista ja tuotetiedoista tittelinään Product Information and Translation Specialist.

‒ Työssä yhdistyvät aiemmissa töissä kerryttämäni kokemus, opintoni sekä tekninen viestintä mielenkiintoisella tavalla. Lisäksi on sekä palkitsevaa että haastavaa työskennellä yhden organisaation tuotteiden parissa toisin kuin käännöstoimistossa, jossa asiakkaita on useita, Taru kertoo.

Vaikka kaikki Tarun tekemät valinnat näyttävät siltä, että ne ovat johtaneet suunnitelmallisesti juuri tähän hetkeen ja tähän työhön, matkalla on ollut hankaliakin vaiheita. Siksi hän haluaa muistuttaa, että harvan meistä ura näyttää alkuvaiheessa portailta, joita noustaan systemaattisesti ajan kuluessa.

Menneitä muistellessa on helppo tehdä omasta urasta tarina, mutta usein sattumalla on sormensa pelissä. Joskus jumitetaan askelmien välissä pitkään, ja joskus pitää vaihtaa koko portaikkoa.

Käännöskysymysten parista numeronisseksi

Merja Koski-Sipilä on hyötynyt käännöstieteen tutkinnon opeista myös taloushallinnon töissä. Kuva: Sami Koskimäki.

Turussa englannin kääntämisen ja tulkkauksen opinnot vuonna 2005 aloittanut ja vuonna 2008 Tampereen yliopistoon vaihtanut Merja Koski-Sipilä ounasteli jo opiskeluaikana, ettei kääntämisestä tulisi hänelle ammattia. Hän pohti soveltuvansa paremmin esimerkiksi projektipäälliköksi käännöstoimistoon, mutta päätyikin opiskelemaan lisää heti valmistumisen jälkeen.

‒ Viimeisenä opintovuotena liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuudessa laskentatoimi vaikutti mielenkiintoiselta. Valmistumisen jälkeen en löytänyt töitä, joten päätin hakea Tampereen yliopistoon opiskelemaan laskentatoimea ja pääsin sisään, Merja kertoo.

Kääntäjänkoulutuksen opit käytössä

Merja työskenteli laskentatoimen opintojen ohella tilitoimistossa ja sai kielitaitonsa ansiosta hoidettavaksi kaikki yrityksen kansainväliset asiakkaat. Harjoittelun kautta opintojen loppuvaiheilla avautui ura Metsolla, josta Merja vaihtoi Fiskarsille taloushallinnon töihin vuonna 2018. Vaikka ura ei vienyt käännösalalle, Merja ei missään nimessä ajattele opintojen menneen hukkaan.

‒ Yliopisto kehitti kriittistä ajattelua, josta on hyötyä aina. Lisäksi viestinnällä on merkittävä rooli nykyisessä työssäni, ja se on erityinen vahvuuteni, Merja summaa.

Pienen oppiaineen hienoudet

Vaikka polut ovat vieneet eri suuntiin, pidämme edelleen opiskeluporukalla yhteyttä. Muistelemme usein lämpimästi yhteisiä juhlia ja opintojamme, Kate Mooren pitämää ensimmäisen vuoden kielioppikurssia – lempinimeltään Grammar Hell – ja Roger Luken heittäytyvää luonnetta.

‒ Lisäksi Tytti Suojanen oli innostava teknisen viestinnän opettaja, Taru kertoo.

Pienessä oppiaineessa kaikki tunsivat toisensa, eikä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä ollut korkeita raja-aitoja.

‒ Opiskeluaika oli yhteisöllistä. Myös opettajat halusivat olla mukana yhteisössä aktiivisesti, ja olen miettinyt, johtuuko se osin käännöstieteen laitoksen henkilökunnan kansainvälisestä taustasta, Merja pohtii.

Kuinkas sitten kävikään?

Mitä minulle sitten kävi? Kaikesta työelämäahdistuksesta huolimatta oikein hyvin. Vuoden päästä valmistumisestani nappasin yksisarvisen eli oman alan vakituisen työpaikan. Se oli erinomainen käytännön koulu käännösalalle, mutta päätin kuitenkin kokeilla siipiäni yrittäjänä vuonna 2018. Siitä lähtien olen ollut oma pomoni, ja viime vuonna julkaistiin ensimmäinen kaunokirjasuomennokseni.

Kenties tämä olisi sopiva paikka lainata presidentti Mauno Koiviston sanoja: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”