Kirja-arvostelu: Maukan ja Väykän matkakirja
Oili Heimonen / 20.3.2021
Timo Parvela on yksi suosituimmista suomalaisista lasten ja nuorten kirjailijoista, eikä syyttä. Parvelan luomat eläinystävykset Maukka ja Väykkä ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikoina. Monipuolinen kirjailija on myös suosittujen Ella ja Pate - sekä Kepler 62 -kirjojen takana. Parvelan kirjat ovat suosittuja yli kielirajojen, ja niitä on käännetty lukuisille kielille, muuan muassa tanskaksi, ranskaksi ja koreaksi.
Jos yleissivistyksessäsi on Maukan ja Väykän mentävä aukko, kieliasiantuntijan valinta on vuonna 2015 julkaistu Maukan ja Väykän matkakirja. Kirja tarjoaa hauskoja lukuhetkiä kaikenikäisille ja tarkastelee kielten - ja ihmisten - erilaisuutta oivaltavasti. Meillä yhteinen lukukokemus käynnisti joukon kiinnostavia keskusteluja ja parhaita paloja siteerattiin naurun säestämänä vielä pitkään. Digiajan avaruushirviöihin kyllästynyt aikuinen ilahtuu myös siitä, kuinka ajattomista aineksista saa edelleen erinomaista lastenkirjallisuutta.
Mainio matkakertomus alkaa siitä, kun boheemi taiteilijakissa Maukka kampeaa kotioloissa viihtyvän luppakorvaystävänsä puoliväkisin ulkomaille. Seikkailun alkuvaiheissa Maukka hullaantuu uudesta ja erilaisesta, Väykkä puolestaan potee koti-ikävää ja keskittyy murehtimaan (mahdollisesti) auki jättämäänsä kellarin ovea. Loppua kohti seikkailu saa toinen toistaan yllättävämpiä juonenkäänteitä ja aluksi itsestäänselviltä tuntuneet roolit kääntyvät nekin lopulta päälaelleen.
Maukan ja Väykän viisautta kaiken ikäisille
Parvela on parhaimmillaan nerokas tarinankertoja, joka hallitsee niin hienovaraisen herkkyyden kuin hulvattoman hyperbolankin. Hahmojen kuvauskaan ei selkeästä lähtöasetelmasta huolimatta jumitu stereotypioihin: ahkeruutta ja vaatimattomuutta ei arvoteta rivien välissä sen korkeammalle kuin korkealentoista taiteellisuutta tai mukavuudenhaluakaan. Maukan ja Väykän maailmassa kukin saa olla sellainen kuin on.
Kirjan syvä viisaus on siinä, että ystävyys on mahdollista erilaisuudesta ja erilaisista mielipiteistä huolimatta. Sen tärkein ainesosa on keskinäinen kunnioitus ja sen tunnistaminen, ettei toinen ajattele ja toimi eri tavalla pahuuttaan, vaan koska hän on hän ja minä olen minä. Pätee muuten myös parisuhteeseen ja miksei työelämäänkin!