Asioimistulkkausta eri kanteilta tarkastelevista artikkeleista koostuvan teoksen ovat toimittaneet Kaisa Koskinen, Jaana Vuori ja Anni-Kaisa Leminen. Teoksen kirjoitukset tekevät konkreettisten esimerkkien kautta näkyväksi sitä, kuinka asioimistulkkaus vaatii tulkilta paitsi kielitaitoa, myös pettämätöntä tilannetajua, taitoa tunnistaa keskustelijoiden tunteita ja säädellä omiaan, kykyä tulkita keskustelijoiden ilmeitä ja kehonkieltä, sekä jatkuvaa arviointia sen suhteen, millainen tulkkaus edistää vuorovaikutusta kuitenkaan sen suuntaan vaikuttamatta.

Kasvoton asioimistulkki – vaiko sittenkin monikasvoinen?

Asioimistulkkiin kohdistuu samanaikaisesti monia ristiriitaisiakin odotuksia. Yhtäältä asioimistulkin ammattisäännöstö vaatii tulkkia pysyttelemään tilanteessa ulkopuolisena ja pitämään omat tunteensa aisoissa. Anu Viljanmaan asioimistulkkauksen tunnepuolta käsittelevässä artikkelissa pohditaan tulkin roolia osin vastakkaisesta näkökulmasta ”viestintämyönteisen tunneilmapiirin” luojana: tulkin välitön, empaattinen suhtautuminen voi toimia keskustelun etenemisen kannalta olennaisena rohkaisuna asiakkaalle, joka hoitaa viranomaisasioita itselleen vieraassa kieliympäristössä. Etäinen, asiakkaan tunnepurkauksiin reagoimaton tulkki taas saattaa näyttäytyä kylmänä tai ylimielisenä, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti luottamuksellisen keskusteluilmapiirin syntymiseen.

Pekka Snellman taas käsittelee artikkelissaan sotilasoperaatioiden tulkkausta ja sitä, kenen ”puolella” tulkki on ja mikä on tämän rooli operaation rauhanomaisen edistämisen ja jännitteiden purkamisen kannalta. Svetlana Probirskajan artikkeli puolestaan pohtii ammattitulkin roolia ja vastuita yllättävissä kriisitilanteissa, joissa tulkkausta tarvitaan äkillisesti ilman mahdollisuutta valmistautumiseen.

Samassa tilassa vai puhelinlangoilla

Fyysisen tilan ja läsnäolon merkitys asioimistulkkauksessa saa teoksessa oman lukunsa Tuija Kinnusen artikkelissa. Jaetulla fyysisellä tilalla ja keskustelun osallistujien sijoittumisella tilaan on merkitystä paitsi tulkkausprosessin sujumisen kannalta, myös tulkin puolueettomuuden vaikutelman suhteen.

Niin ikään Jenny Paanasen lääkärin vastaanotolla tapahtuvaa asioimistulkkausta käsittelevässä artikkelissa nostetaan esille asioimistulkkauksen fyysinen ulottuvuus, jolla voidaan rakentaa myös viestintämyönteistä tunneilmapiiriä: millainen merkitys on vaikkapa sillä, että tulkki toistaa tulkatessaan myös puhujan tekemiä liikkeitä, joiden tuella potilas kuvailee oireitaan tai lääkäri testaa potilaan kehon liikkuvuutta? Entä miten tunneilmapiirin syntymiseen vaikuttaa se, kun yhteistä tilaa ei ole, vaan tulkkaus suoritetaan puhelimitse, kuten Simo Määtän artikkelissa analysoiduissa tilanteissa?

Tulkkauksen etiketti on joskus veteen piirretty viiva

Tulkkaustilanteiden yleistyessä ja monipuolistuessa myös tulkkauksen käyttäjien tietoisuus ja odotukset kasvavat. On ymmärrettävää, että viranomaisen ja siviiliasioitaan hoitavan vieraskielisen asiakkaan odotukset esimerkiksi tulkin roolista viestintätilanteen mahdollistajana eroavat.

Jo osapuolten erilainen ymmärryksen taso viranomaisrakenteen toimintaperiaatteista voi luoda jännitettä: siinä missä viranomainen edellyttää tulkilta etäistä ja asiapitoista viestintätapaa, jossa esimerkiksi tila avata viranomaiskäsitteitä asiakkaalle jää ahtaaksi, itselleen vieraassa kulttuurissa toimiva maahanmuuttaja-asiakas saattaa toivoa tulkilta nimenomaan myötäelävää läsnäoloa tulkkaustilanteessa.

Vaikka ammattimaisen tulkin toimintaa ohjaavat tietyt normit ja eettiset periaatteet, artikkelikokoelman kirjoitukset osoittavat, että viestintätilannetta parhaiten tukeva lähestymistapa ei aina ole oppikirjan mukainen. Toisaalta ulkoa säädellyt normit voivat tietyissä tilanteissa tarjota tulkille tarpeellisen suojakilven kohtuuttomia odotuksia ja psyykkistä kuormitusta vastaan.

Näkökulmia tulkkaavalle ja tulkattavalle

Teos on ensimmäinen suomenkielinen asioimistulkkauksen kokonaiskatsaus ja konkreettinen läpileikkaus asioimistulkkausalan kentästä. Se tarjoaa pureksittavaa niin alaa vasta tunnustelevalle opiskelijalle, käännöskenttään vihkiytyneelle kielityöläiselle kuin tulkkauksen eri muotojen parissa tiiviisti työskentelevälle ammattilaisellekin.

Asioimistulkin ensisijaisena asiakkaana on perinteisesti pidetty yksinomaan viranomaisella asioivaa siviilihenkilöä. Teos havahduttaa kuitenkin pohtimaan, kuinka yhtä lailla olisi keskeistä kääntää katse tulkkia hyödyntävän viranomaisen rooliin ja kokemukseen tulkin käytöstä. Sujuva tulkkaus vahvistaa myös viranomaisen kokemusta asian etenemisestä ja kohtaamisen merkityksellisyydestä. Tässä viranomaisen taidolla hyödyntää tulkkia oikein ja nähdä tulkki puolueettomana (tai paremminkin molempien osapuolten puolia pitävänä sanallisen ja sanattoman viestinnän tulkitsijana ja välittäjänä) on ratkaiseva merkitys.

Erityisen lämpimästi suosittelisin teosta moniammatillisen yhteistyön työkaluksi ja keskustelunavaukseksi tulkkausta hyödyntäville suomalaisille viranomaisille. Teos avaa keskeisiä näkökulmia siihen, miten tulkkauksen laatua voidaan hahmottaa, millaisia edellytyksiä sujuvalla tulkkauksella on sekä millaisista lähtökohdista ammattimainen tulkki tekee ratkaisuja tulkatessaan viranomaisviestintää. Ennen kaikkea teos tekee mallikkaalla tavalla näkyväksi sitä omistautumista ja paneutumista, jota ammattimainen, kaikkia osapuolia tasaveroisesti palveleva tulkkaus vaatii.