Tiedän, että minulla on valmiudet toimia ammattitaitoisena kääntäjänä koulutukseni pohjalta. Minulla on hallussa kääntämisen teoria ja ymmärrän, että kääntämisessä on kyse muustakin kuin vain sanojen korvaamisesta kohdekielen vastaavilla. Olen lisäksi opintojeni yhteydessä harjoitellut kääntämistä käytännössä viiden vuoden ajan, sillä opintoihini kuului lukuisia harjoituskäännöksiä, joita tehtiin jatkuvalla syötöllä viikosta toiseen. Tietojen ja taitojen pitäisi siis olla hallussa ja vieläpä hiottu sellaiselle tasolle, että minun pitäisi kyetä vastaanottamaan käännöstoimeksiantoja.

Kaikesta tästä huolimatta todellinen elämä on osoittanut olevansa vaativampaa kuin mitä yksikään harjoituskäännös on koskaan ollutkaan. Olen joutunut jo useamman toimeksiannon kohdalla sanomaan asiakkaalle, etten voi ottaa työtä vastaan. Kääntäjän ammattitaitoonhan kuuluu myös olennaisena osana se, ettei ota vastaan itselleen liian vaativia töitä. Käännettävät tekstit ovat sisältäneet niin paljon minulle tuntematonta erikoisalasanastoa, etten ole voinut taata käännöksen laatua. Lisäksi usein asiakkaan toivoma aikataulu on minulle – toistaiseksi vielä varsin kokemattomalle kääntäjälle – aivan liian tiukka ja suorastaan utopistinen.

Miten pitäisi aloittelevan kääntäjän yrittää sitten saada sitä kullanarvoista kokemusta tullakseen jonkin tietyn alan asiantuntijaksi, kun tarjolla ei ole mitään muuta kuin vaativia erikoisalasanastoja sisältäviä tekstejä? Asiantuntijaksi ei nimittäin kasveta yhdessä yössä. Onko ainoa vaihtoehtoni uran aloittamiseen ja asiantuntijuuden kehittämiseen ottaa vastaan toimeksiantoja, jotka ovat selvästi kokemattomalle kääntäjälle liian vaativia tai sitten yksinkertaisesti hyväksyä tappio ja hylätä haaveet kääntäjän urasta? Liian vaativien käännösten ottamisessa on riskinä, että kääntäjä pahimmassa tapauksessa pilaa oman uransa ja maineensa ennen kuin se ehtii alkaakaan, jos laatu ei vastaa asiakkaan tarpeita.

Menisin mielelläni mukavuusalueeni ulkopuolelle, jos se ei tarkoittaisi sitä, että minut heitetään kerrasta syvään päähän ja katsotaan, osaanko räpiköidä edes auttavasti pintaan.

Asiaa ei myöskään helpota, että kääntäjä on usein aivan yksin ongelmiensa kanssa. Jos kohtaan tekstissä minulle tuntemattoman termin, minulla ei ole ketään, keneltä kysyä apua. Usein on niin, että loppuasiakas on liian kaukana ja aikataulut ovat niin tiukkoja, ettei kysyminen asiakkaalta ole mahdollista. Minulle ei myöskään ole vielä kokemuksen puutteesta johtuen mitään olemassa olevaa rutiinia, mistä lähteä tätä asiaa selvittämään sellaisessa tilanteessa, kun asianmukainen tiedonhaku ei tuota yhtään tulosta. Useilla työpaikoilla kokeneemmat työkaverit perehdyttävät uudet tulokkaat työtehtäviin. Jos tällaiseen ei ole mahdollisuutta, niin toinen vaihtoehto on oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Kääntäjänä ei kuitenkaan ole varaa oppia edes tekemällä virheitä, sillä kääntäjä ei saa tehdä virheitä.

Menisin mielelläni mukavuusalueeni ulkopuolelle, jos se ei tarkoittaisi sitä, että minut heitetään kerrasta syvään päähän ja katsotaan, osaanko räpiköidä edes auttavasti pintaan. Hallittu riskinottokaan ei tunnu olevan vaihtoehto. Täydellisessä maailmassa saisin toimeksiannoksi käännöstyön, jossa minulla olisi lisäksi yhteistyökumppanina alan asiantuntija, jonka kanssa voisimme keskustella terminologiasta. Valitettavasti vain nykymaailmassa kenelläkään ei tunnu olevan aikaa tällaiseen perusteelliseen ja hyvään työhön.

Olen siis jumissa limbossa, jossa koen, että minun pitäisi osata enemmän toimiakseni koulutustani vastaavassa ammatissa, mutta minulla ei ole mitään konkreettisia keinoja oppia tai harjoitella lisää. Mikäli joku on keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun ja osaa neuvoa minua eteenpäin, otan mielelläni vastaan kaikki vinkit. Haluan vastaisuudessa myös kyetä tuntemaan itseni huijarin sijaan ammattikääntäjäksi ja kieliasiantuntijaksi.