Siirry sisältöön

Neljän seinän sisällä

Tanja Gavrilov / 23.11.2020

Koronapandemian aiheuttama poikkeustila vauhditti teknologiavälitteisen tulkkauksen käyttöönottoa. Kevättalvella 2020 Suomeen rantautunut koronapandemia vähensi Kelan tulkkauspalvelun kautta välitettäviä viittomakielen tulkkaustilauksia sekä puhevammaisten tulkkaustilauksia, sillä tapahtumat ja tapaamiset peruttiin monilta osin. Tulkkausten peruuntumisiin oli myös muita syitä. Rajuimman alkuvaiheen jälkeen tilauksia alkoi vähitellen tulla, mutta moni tulkkauksista toteutui nyt verkkovälitteisesti.

Kieliteknologia

Koronapandemia vaikutti Kelan aiempiin etätulkkausohjeisiin muun muassa niin, että asiakkailla ja tulkeilla oli mahdollisuus sopia etätulkkauksen käytänteistä monilta osin keskenään. Ennen pandemiaa etätulkkaus ei ollut käytössä tässä mittakaavassa ja samanlaisin käytäntein. Tulkit alkoivat poikkeustilanteen seurauksena työskennellä yhä enemmän etänä, kuten suuri osa muustakin työväestöstä. Sen lisäksi, että tulkit siirtyivät neljän seinän sisälle, siirtyivät tulkit myös ruutuun — pandemiaan liittyvässä valtakunnallisessa tiedotuksessa nähtiin ensimäistä kertaa tässä mittakaavassa viittomakielen tulkkausta.

Etänä kotona

Tulkkausten siirtyminen kotistudioihin toi mukanaan muutoksia tulkin arkeen. Monessa osassa Suomea välimatkat ovat pitkiä, ja matkustamiseen menee toisinaan paljon aikaa. Aiemmin matkustamisiin ja siirtymisiin käytetty aika vapautui nyt tulkkausten tekemiseen. Etätulkkauskokeilut erilaisissa tilanteissa mahdollistivat tulkin työskentelyn yhdessä paikassa ja keskittymisen ”vain” tulkkauksiin. Matka-aikojen poistuminen ja etätulkkauksen yleistyminen lisäsivät tulkkauksen saatavuutta: Pieneen tunnin aikaikkunaan mahtui nyt lyhyt tulkkaus, joka ei aiemmin olisi mahtunut kenenkään kalenteriin, ja jonne kukaan tulkki ei olisi välttämättä ehtinyt.

Etätulkkaukseen siirtyminen vaati yksittäiseltä tulkilta melkoisesti käytännön järjestelyjä, kuten poikkeuksellisen työrauhan järjestämisen. Tulkin salassapitovelvollisuuden vuoksi rauhallisen työtilan järjestämisen eteen tuli nähdä vaivaa aivan uudella tavalla, sillä tulkkaukset äänet kantautuvat joskus hyvinkin kauas, eikä kaikilla tulkeilla ole erillistä työhuonetta käytössään. Osa tulkeista sai tulkkaustilat työnantajaltaan ja osa tulkeista työskenteli kotoa käsin. Sopivan työtilan lisäksi etätulkkaus vaati tulkilta asianmukaisten laitteiden ja ohjelmien hankkimista, jos niitä ei ollut valmiina tai jos niitä ei saatu työnantajalta. Pandemia synnytti Suomeen etästudioverkoston, johon olisi kiva tutustua tarkemminkin.

Tulkki ruudussa

Koronapandemia siirsi monien tulkkien työntekemisen koteihin ja studioihin. Se siirsi viittomakielen tulkit yhä useammin myös television tulkkiruutuun, meidän kaikkien onneksi. Ruudussa tapahtuva tulkkaus palvelee viittomakielisten henkilöiden lisäksi myös meitä tulkkeja monin tavoin.

Viittomakielen tulkki Kati Lakner kertoi haastattelussaan (Radio Suomi Helsinki, 18.8.2020) Valtionneuvoston kanslian tiedotustilaisuuksien tulkkauksista. Tulkkausten valmisteluissa perataan käytettävää kieltä niin tulkkien kesken kuin Kuurojen Liiton kielineuvonnankin kanssa. Hyvin valmistellut ja huolella toteutetut tulkkaukset jakavat reaaliajassa meille kaikille tulkeille kielellisiä ratkaisuja koronapandemiasta käytävään viittomakieliseen keskusteluun. Tulkatut tiedotustilaisuudet yhdessä Viittomakielisten Uutisten kanssa levittävät myös tiedon yksittäisistä viittomista nopeasti ja valtakunnallisesti.

Televisiotulkkaus haastaa tulkin, kuten Outi Huusko Ylen haastattelussa (8.4.2020) osuvasti mainitsee. Huuskon sanoin, tässä poikkeustilanteessa tulkkauksissa on ollut myös koronalisä. Jokainen tulkki tietää, että tällainen tulkkaustilanteen erityinen psyykkinen kuormitus lisää tulkkauksen haastavuutta. Tulkkaaminen kentällä on myös tuonut työhömme koronalisän, joka onkin oiva termi kuvaamaan tämän erikoisen ajan työtä. Koronalisä muodostuu kentällä monista asioista, kuten itsensä suojaamisesta. Television tulkatut tiedotustilaisuudet ja pandemian aikana televisiossa työskennelleet tulkit ovat myötävaikuttaneet alamme tunnettuuteen, ja viittomakielen tulkkaus mediassa on alkanut arkipäiväistyä.

Tulkkiruutu televisiossa on kuitenkin edelleen alisteinen päälähetyksen kanssa. Englanninkielisessä kirjallisuudessa ruutu nimetään termillä prisoner in the bubble*, jolla viitataan muun muassa viittomakielen ilmaisuvoiman rajoittamiseen. Suomen kielessä termi on sävyltään positiivisempi, mikä on linjassa sen kanssa, että tulkkiruutumme on kasvanut ja televisiotulkkausten määrä on kasvanut meillä vuosien aikana. Toisinaan näemme lähetyksissä jo nyt tulkkiruudun, joka on päälähetyksen kanssa yhtä korkea. Ehkä pandemian jälkeen tulkki sijoittuu yhä useammin suoraan päälähetykseen?

Tasa-arvoinen teknologia?

Vammaisten tulkkauspalvelu on lakiin perustuva subjektiivinen oikeus sitä tarvitseville. Teknologian mahdollisuudet lisäävät parhaassa tapauksessa tulkkauspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Etätulkkaus mahdollistaa parhaassa tapauksessa viittomakielen tulkkauksen myös heille, jotka asuvat seuduilla, jonne tulkkia on vaikea saada. Etätulkkaus säästää myös matkakustannuksia, sekä lisää tulkkien käytettävyyttä. Lisäksi viittomakielelle tulkatut tilaisuudet joukkoviestimissä tasa-arvoistavat kansalaisia.

Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että etätulkkausjärjestelmä sekä kansalaisia koskeva tiedotus saataisiin valjastettua käyttöön myös kommunikointia tukevia menetelmiä käyttäville tulkkauspalvelun asiakkaille. Puhevammaisten osallistuminen ja osallisuus estyivät monilta osin viime kevään aikana, koska tulkit eivät voineet mennä palvelutaloihin ja asumispalveluyksiköihin, ja koska nykyiset etätulkkauskäytänteet eivät tukeneet heidän kommunikointitapojaan. Muun muassa YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista painottaa yhdenvertaisuutta kaiken viestinnän äärellä. Tätä samaa seikkaa painottaa osaltaan myös syyskuussa 2020 voimaantullut saavutettavuusdirektiivi. Nämä viranomaisia ja meitä kaikkia varten laaditut suuntaviivat velvoittavat selkeästi myös kommunikointia tukevien menetelmien aktiivisempaan käyttöön niin, että myös puhevammaisten tulkkauspalvelun asiakkailla olisi paremmat mahdollisuudet etätulkkauksen käyttöön sekä tiedonsaantiin joukkoviestinnän äärellä.

Korona vei tulkit neljän seinän sisälle — niin koteihin ja toimistoihin kuin television tulkkiruutuihinkin. Maailma ei aukea vielä pieneen hetkeen, ja sen vuoksi meillä kaikilla on nyt hyvä tilaisuus kehittää tulkkauspalvelua. Teknologiavälitteisyys tulee jatkossakin olemaan tulkkauksessa arkipäivää. Toivon, että etätulkkauksen käytänteet kehittyvät pian palvelemaan kaikkia tulkkauspalvelun asiakkaita. Toivon myös, että tulevaisuudessa viittomakielen tulkkauksen rinnalle television ja verkon yhdensuuntaiseen viestintään aukeaisi väylä myös kommunikointia tukeville menetelmille. 

*Schmitt, Pierre 2017. Representations of Sign Language, Deaf People, and Interpreters in the Arts and the Media. Sign Language Studies Volume 18, Number 1, Fall 2017, 130–147. Washington DC: Gallaudet University Press.

 Kirjoittaja työskentelee tulkkauksen lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja viittomakielen tulkkina itäisessä Suomessa.