Erinomainen esimerkki eri tieteiden väliset rajat ylittävästä kielentutkijasta on Tampereen yliopistossa työskentelevä Maija Hirvonen, joka on saksan kielen, kulttuurin ja kääntämisen tenure track -professori, kieli- ja käännöstieteilijä ja tutkija-opettaja.

Saksan käännöstieteestä maisteritutkinnon tehnyt Hirvonen kutsuttiin suoraan maisteriopinnoista jatko-opintoihin, ja vuonna 2014 hän väitteli kuvailutulkkauksesta eli visuaalisen informaation kielentämisestä näkövammaisille. Sen myötä akateeminen ura vei mukanaan. Nykyään hän tekee moni- ja poikkitieteistä tutkimusta kielitieteen, käännöstieteen, saavutettavuuden ja ihmislähtöisen koneoppimisen aloilla.

- Tieteen tekemisessä yksi hienoimpia asioita on se, kun voi tehdä löytöjä. Omassa tutkimuksessani olen huomannut, miten aluksi marginaalisena näyttäytyvä ilmiö voikin hyödyttää koko yhteiskuntaa, Hirvonen kertoo.

Kielentutkimuksen alalla tarkastellaan ihmisyyttä, älykkyyttä ja sosiaalisuutta monista eri näkökulmista. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Tampereen yliopiston MULTI-tutkimusryhmä ja TACCU-yksikkö, joiden johtoryhmissä Hirvonen toimii.

MULTI-ryhmä keskittyy tutkimaan multimodaalisuutta eli esimerkiksi kuvan ja sanan tai puheen ja kehollisuuden yhdistymistä käännös- ja tulkkaustilanteissa. TACCU-yksikkö taas on Tampereen korkeakouluyhteisön sisäinen elin, joka tekee saavutettavuuteen liittyvää tutkimusta ja koulutusta.

Kielentutkimuksen merkitys, asema ja arvostus tulevat vahvistumaan tekoälyn noustessa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi haasteeksi.

Vaikka Hirvosella on ansioluettelossaan jo useampi titteli, intoa uusiin pesteihin löytyy edelleen. Ensi vuodesta alkaen Hirvosella on myös uudenlaiset saappaat täytettävänään kielentutkimuksen tohtorikoulutusverkosto Langnetin johtajana.

Palo tieteen ja tutkimuksen edistämiseen on suurta myös akateemisen maailman ulkopuolella, jossa Hirvonen toimii alansa edistäjänä. Hän on esimerkiksi pitkäaikainen jäsen Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n kuvailutulkkaustoimikunnassa, jossa hän – väitöskirjansa tematiikkaa myötäillen – kehittää yhdessä muiden kanssa kuvailutulkkausta Suomessa.

Kielentutkija äänessä

Monessa yhteydessä ihmisiä puhuttavat tekoäly ja koneoppiminen työllistävät kielentutkijoita. Yksi tutkimuksen kuumista aiheista on esimerkiksi se, kuinka erilaiset kuvien, äänten ja videoiden kuvaustekstit ja kysymys-vastaus-järjestelmät ”opettavat” tekoälyjärjestelmiä ”älykkäämmiksi”.

- Suhtaudun tekoälyyn kriittisesti, mutta kielentutkijoiden ja käännöstieteilijöiden on syytä olla mukana tutkimassa sitä.

Tekoäly osaa jo esittää ihmistä jokseenkin vakuuttavasti, ja pahimmillaan sitä voidaan käyttää siihen, että ihmisten ajatuksia ja käsityksiä manipuloidaan. Tarvitaan syvempää ymmärrystä kielestä tutkimuskohteena, jotta tällainen voidaan estää. Tekoäly perustuu lisäksi suuriin kielimalleihin, joten rinnalle tarvitaan asiansa ja erikoisalansa tuntevia kielentutkijoita vielä pitkään.

Hirvonen ei kuitenkaan uskalla ottaa valistunutta kantaa siihen, miten yhteiskunnassamme yleisesti tällä hetkellä suhtaudutaan kielentutkijoihin; hän odottaa pääsevänsä tässä suhteessa näköalapaikalle Langnetin johtajana. Toiveikkuutta hänellä kuitenkin on.

- On hyvä, että kielentutkijat ovat esillä esimerkiksi aktiivisina keskustelijoina.

Tällä Hirvonen viittaa siihen, kuinka esimerkiksi kielitieteilijä Janne Saarikivi on vakiinnuttanut paikkansa Yle aamun Jälkiviisaat-ohjelmassa. Viime aikoina esillä olleet korkeakoulujen kielipoliittiset kysymykset ovat myös muistuttaneet niin päättäjiä kuin tavallisia kansalaisiakin siitä, ettei kieltä voi pitää itsestäänselvyytenä.

Tutkimuksessa havaittu marginaalinen ilmiö voi hyödyttää koko yhteiskuntaa.

- Odotan, että kielentutkimuksen merkitys, asema ja arvostus tulevat vahvistumaan tekoälyn noustessa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi haasteeksi, Hirvonen toteaa.

Hirvonen arvelee, että myös monikielisyyskehitys yhteiskunnissa ohjaa tarkastelemaan asioita entistä useammin kielen ja sen ilmiöiden kautta. Ehkäpä kielentutkijoiden ansiosta ihmisten erilaisuutta ja kykyjä aletaan ymmärtää paremmin.

- Niin tieteessä kuin elämässä muutenkin, erilaisuus on resurssi, Hirvonen summaa.

Kirjoitus on osa Kieli kannattelee maailmaa -kampanjaa.