Riina Vuokko suomentaa kirjallisuutta kiinasta ja englannista. Ensimmäisenä työnään hän suomensi kiinalaisen nobelistin Gao Xingjianin teoksia ja sen jälkeen hän on päässyt sukeltamaan muun muassa viihdekirjallisuuden maailmaan brittikirjailija Jojo Moyesin parissa.

Kirjallisuuden suomentaminen kiinnosti jo teini-ikäistä Riinaa, mutta kiinnostus kiinan ja japanin kieliin vei kuitenkin opiskelemaan käännöstieteen sijasta Itä-Aasian tutkimusta. Kiinassa vietetyn vaihto-opiskeluvuoden jälkeen hän alkoi tehdä asiatekstien käännöstöitä kiinasta suomeen, ja haave kaunokirjallisuuden suomentamisesta heräsi taas henkiin.

- Soitin Otavalle ja sain ohjeet näytekäännöksen tekemiseen. Se jäi silloin tekemättä, mutta sitten Gao Xingjian sai Nobelin palkinnon, ja Otavalta oltiinkin minuun yhteydessä.

Siitä alkoi ura suomentajana.

Kirjallisuus tarjoaa elämyksiä

Riina on suomentanut kirjallisuutta jo 23 vuotta, muttei ole koko aikaa toiminut päätoimisena suomentajana. Aluksi hän suomensi vain kiinasta, eikä töitä ollut tasaisesti tarjolla, vaikka hän ehdotteli kiinnostavia kirjoja kustantamoille. Usein kustantamojen kiinnostus heräsi vasta sitten, kun kiinalainen kirjailija sai merkittävän kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon.

Suomentamisen ohella Riina on muun muassa opettanut kiinaa ja pyörittänyt suklaakauppaa. Nelisen vuotta hän on toiminut päätoimisena suomentajana ja kääntää nyt useimmiten englannista.

Motivoivinta työssä Riinalle ovat kirjat itsessään. Hänestä on innostavaa, kun saa olla mukana saattamassa merkittävää teosta suomen kielelle.

- Enkä tarkoita merkittävyydellä pelkästään Nobel-palkittuja kirjailijoita. Se, että tuo lukijalle hyvää mieltä, on itse asiassa jo paljon. En tykkää kirjojen jaottelusta ’hyviin’ ja ’bulkkiin’, sillä suomentajalla ei missään tilanteessa ole varaa suhtautua populaarimpaan kirjaan asenteella, että huitaisenpa tämän tästä äkkiä.

Riinan näkemyksen mukaan sekä taideproosa että viihdekirjallisuus tarjoavat lukijoille elämyksiä, mutta usein taideproosan kohdalla lukijajoukko on pienempi. Sen vuoksi paljon luettavan kirjallisuuden laadukkaisiin suomennoksiin tulisi jo kielen elävyyden ja oikeakielisyyden edistämisen vuoksi kiinnittää huomiota.

Tekoäly tuonee turbulenssia

Riinan mielestä suomentajan tärkein taito on ”mystiseltäkin kuulostava kirjallisuuden ymmärtäminen ja hahmottaminen”. Sillä hän tarkoittaa kykyä katsoa teosta kokonaisuutena ja intuitiivisesti ymmärtää esimerkiksi tyylikysymyksiä. Tällaisia asioita hän mietti jo käännettävää kirjaa lukiessaan.

- En usko, että suomentajan työ muuttuu pelkäksi konekäännösten muokkaamiseksi, koska siinä lähdetään väärästä päästä liikkeelle.

Vaikka käytännön käännöstyö on tietenkin sanatason valintoja – mikä pronomini tähän ja tuleeko tuohon lauseenvastike – tärkein työ tehdään aina teoksen tasolla.

Riina ei siis usko tekoälyn korvaavan suomentajia, mutta hän uskoo sen voivan kuitenkin hankaloittaa työtä kustannus- ja tehokkuuspaineiden puristuksessa.

Hän nostaa esiin myös tekoälyn käyttämiseen liittyvät ansaintalogiikan muutokset:

- Tällä hetkellä suomentaja saa tekijänoikeuskorvausta, sillä kyseessä on taitelija-ammatti. Siihen perustuu oikeus lainauskorvauksiin ja apurahoihin. Jos siirryttäisiin konekäännöksen jälkieditointiin, ansaintamalli olisi mietittävä kokonaan uusiksi.

- Uskon, että ihminen on paras kääntämään ihmisen kirjoittamia kirjoja, mutta jonkinlaista turbulenssia tekoälysovellukset varmasti aiheuttavat.

”Jos suomentajat kilpailevat keskenään, kaikki häviävät”

Ansaintamalliin liittyvät Riinan mielestä ammatin suurimmat haasteet. Suomentajat toimivat yksittäisinä freelancereina, mutta neuvottelujen vastapuolena on kokonainen kustantamo. Neuvotteluasema on siis epäsuhtainen.

Myös epävarmuus esimerkiksi apurahojen ja lainauskorvausten suhteen tuo työhön omat haasteensa, samoin kuin itsensä johtamiseen liittyvät kysymykset. Tärkeä taito on tunnistaa, milloin työn jälki on riittävän hyvää, ettei viilaamiselle uhraa vapaapäiviään – tai yöuniaan.

Suomentajan työn epävarmaan asemaan Riina tarjoaa yhdeksi ratkaisuksi kollektiivista neuvotteluoikeutta. Sen turvin suomentajat voisivat sopia esimerkiksi minimipalkkioista, palkkioiden nousemisesta yleisen kustannustason mukaan ja käännöstyön yleisistä ehdoista. Kustantamolle neuvottelujen vastapuoleksi saataisiinkin suomentajien yhteenliittymä – ei ainoastaan yksittäinen suomentaja.

Kirjoitus on osa Kieli kannattelee maailmaa -kampanjaa.