Silloin kun omakielinen palvelu ei ole mahdollista, seuraavaksi paras vaihtoehto on sama palvelu, mutta tulkattuna – ammattiin koulutetun tulkin välityksellä. Tähän tulemaan päätyvät tulkit Anni-Kaisa Leminen ja Anitta Malmberg. Molemmista huokuu haastattelun aikana ammatissakin tarvittavat ominaisuudet; rikas kielellinen ilmaisu, ihmisistä ja ilmiöistä kiinnostuminen, välittömyys ja toisaalta valmius asioiden pohtimiseen monelta kantilta.

Leminen valmistui englannin kielen kääntämisen ja tulkkauksen maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 2008. Tulkkausta ei silloin voinut opiskella kuin sivuaineen verran, mutta Leminen tunsi löytäneensä alansa:

– Tiesin jo ensimmäisenä opiskeluvuotena, että tulkkaus on mun juttu. Ihmisten kanssa toimiminen tuntui omalta.

Rakkaus tulkkaamiseen

Jonkin aikaa muulla alalla työskenneltyään Leminen alkoi kaivata tulkkausta, ja kun hän päätyi aloittamaan jatko-opinnot tulkkauksen tutkimuksen alalta, oli aika kokeilla free-uraa asioimistulkkina. Koska pelkällä tulkkaustyöllä ja väitöstutkimuksen tekemisellä ei leipä ollut kovin leveä, hän päätyi myös opettajaksi, ensin ammattikouluun ja sittemmin Tampereen yliopiston kääntäjien ja tulkkien koulutukseen.

Malmberg puolestaan on keskittynyt vain ja ainoastaan tulkkaukseen ja on tehnyt sitä 23 vuotta päätoimisesti. Jopa silloin, kun vaihtoehtoja olisi ollut, on valinta ollut selvä.

– Jos tekisin jotain muuta, se olisi pois tulkkauksesta.

Malmbergin työkielet ovat suomi ja suomalainen viittomakieli. Viittomakielen tulkkauksen koulutus on kehittynyt varsin omaa polkuaan, lyhytkursseista opistotason kautta ammattikorkeakoulututkinnoksi. Malmberg on kulkenut polkua hyvän tovin: vuoden 2000 opistokoulutuksen hän päivitti amk-tutkintoon vuonna 2003 ja suoritti kymmenen vuotta myöhemmin vielä tulkkausalan yamk-tutkinnon.

Sekä Malmberg että Leminen ovat käyneet oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutuksen sekä Barnahus-koulutuksen. Malmberg toteaa, että kaikesta koulutuksesta – siis ihan kaikesta – on kuitenkin hyötyä tulkin työssä.

Tulkin työkenttä on käsittämättömän laaja

Kielialan sekatyöläinen ja kokopäiväinen viittomakielen tulkki ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ovathan he vuorovaikutuksen asiantuntijoita samalla alalla.

– Oli tosi hyvä, että oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutuksessa oli sekä puhuttujen että viittomakielten tulkkeja, Leminen toteaa. Se lähensi aiemmin jotenkin erillisinä pidettyjä ammatteja.

Toki erojakin on, mutta ne eivät liity suoraan tulkkaukseen, vaan esimerkiksi siihen, millaisissa ympäristöissä tulkataan. Englannin kielen asioimistulkin keikat ovat pääosin eri viranomaistahojen tilauksia. Viittomakielen tulkin toimenkuvasta viranomaiskeikat muodostavat vain pienen siivun. Lisäksi on tulkkausta opiskelu- ja työpaikoilla, harrastuksissa, ulkomaanmatkoilla, tv-lähetyksissä, teatteriesityksissä, kokouksissa, seminaareissa… Kaikki tämä vaatii käsittämättömän määrän perehtymistä ja tietoa.

Tulkkausta pidetään kalliina, mutta on vaikea mitata sen arvoa, että yksilö saa mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan toimintaan. Erityisesti työelämätulkkauksen osalta Malmberg kehottaa vertaamaan tulkkauskuluja työttömyyden yhteiskunnalle aiheuttamiin kuluihin, jotka ovat yhden työttömän osalta noin 15 000 € vuodessa. Jokaisen pitkäaikaistyöttömän taas on arvioitu kokonaisuudessaan kustantavan valtiolle jopa 600 000 €.

– Tulkkaamiseen saa käyttää aika monta tuntia, ennen kuin se tulee kalliimmaksi kuin työttömyyden aiheuttamat kulut.

Millaisen tulkin haluaisit, jos olisit tulkkauksen varassa?

Valtaväestöön kuuluvan henkilön voi olla vaikea hahmottaa tulkkauksen merkitystä ja vaikutusta. Leminen pitää tärkeänä, että ainakin jokainen tulkiksi aikova saisi itse kokeilla, miltä tulkkauksen varassa oleminen tuntuu. Se on usein silmiä avaavaa. Lääkärikäynnin yhteydessä voi kuka tahansa miettiä, miltä tuntuisi käydä keskustelu tulkin välityksellä – ja miten tärkeää tilanteessa olisi tulkin osaaminen.

Usein tulkkauksen tavoite on olla lyhytaikaista, ratkaisu siihen saakka, kunnes henkilö oppii valtaväestön kieltä riittävästi. Kuurojen osalta tilanne on toisenlainen – heidän ei odoteta ryhtyvän yhtäkkiä jossain kohtaa kuulemalla ymmärtämään ympäristön kieltä. Leminen muistuttaa, ettei kaikilla maahanmuuttajilla todellisuudessa ole samoja mahdollisuuksia:

– Voiko iäkkäältä maahanmuuttajalta vaatia, että tämän tulisi oppia uusi kieli nopeasti traumaattisen kokemuksen jälkeen? Jotkut eivät pääse koskaan uuden kielen kanssa riittävälle tasolle voidakseen vaikkapa käydä terapiassa sillä kielellä.

Annetaan vielä molempien vastata yhteen kysymykseen.

Anni-Kaisa Leminen, miten merkitsevää tulkkaus on sinulle itsellesi?

– Jos voittaisin lotossa niin en tekisi enää mitään muuta kuin tulkkaisin! Ja tutkisin – tulkkausta.

Anitta Malmberg, mikä on mieleenpainuvinta urallasi?

– Se on jäänyt aika pinnalle, kun 24. helmikuuta 2022 tuli aamulla soitto, että sota on alkanut, tuletko tulkkaamaan.

Kirjoitus on osa Kieli kannattelee maailmaa -kampanjaa.