”Vielä joskus minä käännän ne romaanit”
Julia Haataja-Kälviäinen / 13.9.2021
Maisterivaiheen opintojaan aloitteleva Eva Laakso tähtää kaunokirjallisuuden kääntämisen pariin. Kun tie on vienyt usean eri alan haltuun ottamisen jälkeen yliopistoon, suunnitelmat ovat selkeät.

Eva Laakso aloitti opinnot pohjoismaisten kielten tutkinto-ohjelmassa vuonna 2018. Tampereen yliopistossa kandidaattiohjelma on kaikille samaa kieltä opiskeleville yhteinen, ja mahdollinen käännösalalle erikoistuminen tapahtuu vasta maisterivaiheessa. Evalle käännösalalle suuntautuminen on ollut selvä valinta opintojen alusta saakka. Myös ammatillinen tähtäin on ollut kirkas jo pitkään: mielessä siintää vahvana ajatus työstä kaunokirjallisuuden kääntämisen parissa.
– Rakkauteni kaunokirjallisuuteen juontuu kauas historiaan. Se ajoi minut aikanaan esimerkiksi kirjastoalallekin, Eva avaa taustaansa.
Kirjastoalalla Eva työskenteli ennen yliopistomaailmaan astumista muutaman vuoden suoritettuaan kirjastovirkailijan tutkinnon. Ennen kirjastouraansa hän on ehtinyt opiskella ja työskennellä myös logistiikan parissa ja suutarina.
Tukea omille valinnoille

- Tunne siitä, että suuntautuminen kaunokirjallisuuden kääntämiseen on ”se oma juttu”, on opintojen edetessä vahvistunut, sanoo Eva Laakso. Kuva: Eva Laakso
Siinä missä monet opiskelukaverit ovat valinneet sivuaineikseen esimerkiksi muita kieliä ja pedagogisia opintoja, Eva on suorittanut kirjallisuustieteen opintoja. Tunne siitä, että suuntautuminen kaunokirjallisuuden kääntämiseen on ”se oma juttu”, on opintojen edetessä vahvistunut, vaikka epävarmuudenkin hetkiä on koettu.
– Erityisesti se, mitä alan arvostuksesta ja palkkauksesta saa kuulla monesta eri suunnasta, on toisinaan saanut minut epäröimään valinnoissani ja pohtimaan, olisiko sittenkin järkevää suuntautua johonkin ”varmempaan” kääntämisen osa-alueeseen. Niissä hetkissä ohjaavat opettajani ovat kuitenkin kannustaneet minua pysymään valitsemallani tiellä, koska olen niin vahvasti suuntautunut kaunokirjallisuuteen, Eva kertoo.
Suunnitelmallisesti kohti tavoitteita
Evan opintopolun rakenne on sekin omannäköisensä. Käännösalan opinnot keskittyvät konkreettiseen tekemiseen, kääntämisen harjoitteluun ja työelämään valmistautumiseen, mikä ei kaikilta osin palvele vahvasti kaunokirjallisuuden pariin tähtäävän tarpeita. Lisäksi tilaa valinnaisille opinnoille on maisterivaiheessa rajallisesti. Näistä syistä Eva on saanut opettajiltaan tukea räätälöidyn opintokokonaisuuden muodostamiseen.
Opinnoissa eteneminen toivottuun suuntaan on vaatinut määrätietoisuutta, jota Evalla tuntuu riittävän. Opintosuoritusten suunniteltua rytmiä on täytynyt pohtia uusiksi, kun toiveet vaihdosta Brasiliassa oli koronan vuoksi jäädytettävä tulevalta keväältä. Toive matkasta elää kuitenkin edelleen ja siirtyi keväälle 2023. Samaan lukuvuoteen ajoittuisi myös graduseminaari, jonka Eva toivoo voivansa suorittaa osittain etänä.
– Olen aina ajatellut, että jos joskus lähtisin yliopistoon, suunnitelman olisi oltava selkeä: mihin pyrin ja mitä teen sen eteen. Verrattuna suoraan lukiosta tuleviin opiskelijoihin minulla on toki myös jo sellaista elämänkokemusta ja työelämätaustaa, joka tukee omaa käsitystäni toiveistani yliopiston suhteen, Eva pohtii.
Koronakurimus
Monilla opiskelijoilla oli tekemistä motivaation ja toimivien työskentelytapojen hakemisen kanssa, kun korona pakotti yliopiston ovet kiinni. Eva kokee, että hänen opiskelutapoihinsa tilanne ei varsinaisesti vaikuttanut, sillä hänen asenteensa opintoihin oli jo valmiiksi itsenäinen ja määrätietoinen. Se, että samalla kertaa sulkeutuivat myös käytännössä kaikki elämän muut osa-alueet, veti kuitenkin mielen matalaksi.
– Ehdin jo viime talvena päättää, että pitäisin välivuoden opinnoista, koska koin kokonaistilanteeni ja kotiin jumittumisen kuormittavaksi. Kun maailma sitten alkoi kuitenkin taas edes hiukan avautua, sain uutta voimaa pakertaa opintojenkin parissa.
Sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä
Tulevaisuuteen Eva katsoo luottavaisin mielin.
– Jo pitkään on puhuttu siitä, että ruotsin kääntäjille tulee olemaan entistä enemmän kysyntää aktiivisen kääntäjäpolven lähestyessä eläkeikää. Siinä mielessä koen, että oma tilanteeni on melko turvattu verrattuna monien muiden kieliparien kääntäjiin, Eva pohtii.
Tutkijan ura on sekin pyörinyt toisinaan mielessä. Se, kuinka intensiivisesti Eva haluaisi tutkimusta tehdä ja millaisia käännösalan töitä tutkimuksen rinnalle ehkä sopisi, on vielä auki. Yksi toive on kuitenkin kirkas:
– Karin Boyen tuotanto on lähellä sydäntäni. Hän oli monipuolinen kirjailija, joka kirjoitti niin runoja, novelleja kuin romaanejakin. Hänen romaaneistaan on suomennettu vain yksi. Vielä jonain päivänä minä kyllä käännän ne loputkin, Eva suunnittelee hymyillen.