Kielitietoisuus on kieleen ja sen käyttöön liittyvien tilanteiden, piirteiden ja tekstien tiedostamista. Kielitietoinen ihminen suhtautuu kieliin ja kielimuotoihin arvostavasti ja ymmärtävästi ja osaa arvioida ja muokata kielellisiä valintojaan tilanteen mukaan.

Koulussa kielitietoisuuden avulla varmistetaan opiskelijoiden osallisuus ja kieleen liittyvä identiteetin ilmaisu. Kielitietoisella työpaikalla mukautetaan kieltä esimerkiksi perehdyttämällä työyhteisö kielen merkitykseen työpaikalla ja toimintatavoissa. Laajemmin yhteiskunnassa kielitietoisuus on ymmärrystä siitä, miten keskeinen osa kieli on kaikessa yhteiskunnan toiminnassa.

Käännöstieteellisestä näkökulmasta kielitietoisuus on kykyä nähdä kulttuurin monikielisyys. Tekstejä, joita pystymme lukemaan vain, koska ne on käännetty kielellemme, on kaikkialla.

- Kieli ei ole ongelmaton asia, joka on vain olemassa, vaan kielten käyttö täytyy jollakin tavalla järjestää, pohtii Turun yliopiston monikielisen käännösviestinnän professori Kristiina Taivalkoski-Shilov.

Kieliasiantuntijatyön arvostaminen on Taivalkoski-Shilovin mukaan tänä päivänä erityisen tärkeää, kun puhutaan kieli- ja käännösteknologiasta. Konekääntimet vaikuttavat arjessa, mutta on tärkeää hahmottaa, missä tilanteissa kieliasiantuntijan tulisi varmistaa, ettei tieto vääristy matkalla.

- Ammattimainen kääntäminen ei ole sanakirjavastineiden vaan viestintätilanteeseen sopivien vastineiden etsimistä. Joskus kääntäjä voi joutua muuttamaan numeroitakin välittääkseen alkuperäisen merkityksen. Suomessa rakennuksissa ei esimerkiksi ole pohjakerrosta, joten ranskankielisen tekstin kuudes kerros voikin olla suomen seitsemäs. Joskus taas kääntäjän on syytä muuttaa lähtötekstin viikonpäivää, koska esimerkiksi pahan onnen 13. päivä on joissain kulttuureissa perjantain sijaan tiistai.

Taivalkoski-Shilov pitää kielitietoisuuden vahvistamista käännöstieteen näkökulmasta tärkeänä. Hän pitää huolestuttavana, että koulutusalan rahoitusleikkaukset heikentävät mahdollisuuksia opiskella kieliä. Hän kannustaakin kaikkia kieliasiantuntijoita pitämään teemaa esillä ja osoittamaan omalla esimerkillään monipuolisen kielitaidon merkityksen yhteiskunnassa.

Vaihtelevaa ymmärrystä kääntämisestä

Huhtikuun lopulla 2024 ilmestyneessä Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti Mikaelin numerossa 17:1 on artikkeli ”Kääntämistietoisuus koronakäännöksiä koskevissa laatukäsityksissä”.

Sen kirjoittajat, Päivi Kuusi, Tuija Kinnunen, Simo Määttä ja Svetlana Probirskaja ovat tutkineet kääntämisen roolia maahanmuuttajien tiedonsaannissa kahdessa tutkimushankkeessa. Hanketta "Improving communication with migrants for crisis preparedness: Lessons learned from Covid-19" (2021–2022) rahoitti Itämeren maiden neuvosto, hanketta "Kääntäminen, maahanmuutto ja demokratia" (2022–2025) taas Koneen säätiö.

Artikkelissa kirjoittajat kuvaavat koronaviestintään liittyvää tutkimustaan ja pohtivat sitä, miten koronaviestinnästä vastuussa olleiden näkemykset koronakäännösten laadusta heijastelivat heidän käsityksiään kääntämisestä ja käännöksistä. Näitä käsityksiä tutkimusryhmä kutsuu kääntämistietoisuudeksi. Tiivistettynä kyse on eri toimijoiden tietoisuudesta kääntämisestä ja sen roolista yhteiskunnassa.

Kuusi muistaa, kuinka haastatteluissa alkoi nousta esiin viitteitä siitä, ettei organisaatioissa aina ymmärretty riittävästi kääntämisen luonnetta tai siihen liittyviä tarpeita. Nämä havainnot yhdistyivät käännöstutkimuksen aiempiin havaintoihin tilanteista, esimerkiksi kriisiviestinnässä tai asioimistulkkauksessa, joissa monikielinen viestintä sakkaa. Tutkijat havaitsivat, että kääntämistietoisuuden käsitteellä voidaan yhdistää näiden erilaisissa konteksteissa havaittujen ongelmien tarkastelu.

- Käsitteen avulla voidaan tutkia, minkälaista ymmärrystä ennen kaikkea käännösalan ulkopuolella on käännöksistä ja kääntämisprosessista ja havainnollistaa, minkälainen merkitys kääntämisellä on yhteiskunnassa ja sosiaalisessa toiminnassa, Kuusi sanoo.

Uudenlainen ilmiökenttä

Tutkimusryhmä koki, että kielitietoisuuden rinnalle tarvitaan uusi käsite, joka ottaa paremmin huomioon kääntämisen merkityksen kielellisessä vuorovaikutuksessa.

- Jos esimerkiksi koronaviestinnän ongelmien ratkaisuksi tarjotaan kielitietoisuutta, ei se ole tarpeeksi tarkka käsite, sillä on kiinnitettävä huomiota kääntämisen prosesseihin, Kuusi sanoo ja jatkaa:

- Tutkimushankkeessamme emme lähteneet liikkeelle kääntämistietoisuudesta, vaan tutkimme maahanmuuttajien tiedonsaantia ja sitä, mikä rooli kääntämisellä on siinä. Kääntämistietoisuus on havainto, joka on tehty prosessin aikana. Koko ajan havaitsemme uusia asioita, joissa sitä voisi tarkastella.

Ei ollut alusta asti selvää, että tutkimusryhmän havaitsemasta ilmiöstä aletaan käyttää termiä kääntämistietoisuus. Kun Kuusi, Kinnunen, Määttä ja Probirskaja valmistautuivat pitämään vuoden 2023 kääntämisen ja tulkkauksen KäTu-symposiumissa esityksen otsikolla ”Kääntämistietoisuus ja käännösten laatu: havaintoja monikielisestä koronaviestinnästä”, he pohtivat vielä eri vaihtoehtoja, kuten käännösosaaminen, kääntämisosaaminen, käännöstieto, kääntämistieto ja ymmärrys käännösprosesseista.

- Menimme KäTuun tosi raakileen kanssa. Ajatuksenamme oli kysyä esityksessä, onko käsitteelle tarvetta ja onko sille valittu nimitys hyvä. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta termi kuvasi yleisön mukaan hyvin esittelemäämme ilmiötä, jonka olivat itsekin kohdanneet, Kuusi muistelee.

Soihdunkantajat

Yleisön joukossa oli myös Itä-Suomen yliopistossa englannin kieltä ja kääntämistä opettava lehtori Juho Suokas. Esitystä kuunnellessaan hän havahtui siihen, että termi kuvaa juuri sitä ilmiötä, johon hänkin oli törmännyt oman työryhmänsä kanssa. Heilläkään ei ollut sille vielä nimeä.

Suokas muodostaa yhdessä Helka Riionheimon, Juha Långin, Erja Vottosen sekä Esa Penttilän kanssa ReTra-työryhmän, jonka hanke ”Monikielisyys ja kääntäminen muuttuvassa tutkijan työssä: käytännöllisiä ja tieteenfilosofisia näkökulmia” on saanut Koneen säätiön rahoituksen vuosille 2024–2027. Hankkeessa tuodaan näkyväksi tiedeyhteisön monikielisyyttä ja kääntämisen keskeistä roolia siinä ja tarkastellaan tutkijan suhdetta kääntämiseen.

Kääntämistietoisuus ilmiönä oli ReTra-työryhmän aiheena jo kauan ennen Koneen säätiön rahoituskautta.

- Vuonna 2018 aloimme pitää tutkijoille kurssia kääntämisestä. He joutuvat jatkuvasti tekemisiin monikielisyyden kanssa ja tarvitsevat kääntäjän taitoa työssään, mutta kukaan ei opeta sitä heille. Kurssillamme käydään läpi kääntämistä tutkimuksen näkökulmasta, Suokas sanoo.

Kurssin aikana tutkijoiden kääntämistietoisuus kasvaa. He alkavat kiinnittää huomiota siihen, miten kääntäminen vaikuttaa tutkimusaineiston omaksumiseen, rahoitushakemuksien kirjoittamiseen, rahoittajille raportoimiseen, sisäiseen ja ulkoiseen viestintään, julkaisujen kirjoittamiseen ja niin edelleen. Myös kouluttajille on tullut oivalluksia matkan varrella.

- Luulimme, että olemme jo herkistyneet kaikelle kääntämiseen liittyvälle, mutta havahduimmekin siihen, että kääntämistähän on ihan joka puolella, Suokas sanoo.

Lähteet jutussa mainittujen lisäksi

kieliverkosto.fi, koneensaatio.fi, kotoutuminen.fi, oph.fi, ttl.fi

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kiekaus-lehden vuosijulkaisussa joulukuussa 2024.