Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain (133/2010, tulkkauspalvelulaki) tarkoitus on edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ja turvata hänen kielellisiä oikeuksiaan. Tulkkauspalvelua vamman vuoksi tarvitseva voi käyttää sitä työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Tulkkauspalvelulaki on tarkoitettu keskeisesti yhdenvertaisen osallistumisen ja osallisuuden turvaamiseen.

Kelalle kirjelmöineet järjestöt ovat huolissaan siitä, että Kelan uusi linjaus rikkoo hallintolain (434/2003) hyvään hallintoon kuuluvia periaatteita, mutta ennen kaikkea vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Linjaus rajoittaa tulkkauspalvelulaissa annettua yksilön subjektiivista oikeutta käyttää tulkkauspalvelua yksilöllisiin tarpeisiinsa. Lain mukaan tulkkauspalvelun asiakkaalla on oikeus itse määritellä mihin ja missä hän käyttää tulkkia.

Uusi linjaus ei kohtele kaikkia Kelan tulkkauspalvelun asiakkaita yhdenvertaisesti, sillä linjauksesta kärsivät eniten kuurosokeat, kuulonäkövammaiset sekä puhevammaiset. Lisäksi suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävät sekä ruotsinkieliset tulkkauspalvelun asiakkaat joutuvat huonompaan asemaan, sillä ohjelmien tekstitykset ovat tavallisimmin vain suomeksi eikä viitottuja osuuksia ole saatavilla suomenruotsalaisella viittomakielellä.

Linjaus myös syrjii sellaisia vammaisia henkilöitä, joiden työnantajat eivät järjestä webinaareja viittomakielisinä. Digipalvelulain mukaisesti kaikkien työnantajien ei ole pakko tekstittää webinaareja, elleivät tallenteet jää verkkoon nähtäville yli kahdeksi viikoksi. Suoria video- ja äänilähetyksiä ei ole pakko tekstittää.

Linjaus perustuu kapeille määrittelyille

Linjauksellaan Kela määrittelee mm. tulkkauksen ja vuorovaikutuksen käsitteet eri tavalla kuin yleisesti on tapana.

Tulkkauksen Kela määrittelee linjauksellaan varsin kapeasti. Tulkkaus on perinteisesti määritelty kahden kielen ja kulttuurin välillä tapahtuvaksi viestin välittämiseksi tai kielen sisäiseksi tulkkaukseksi (kuten kirjoitustulkkauksessa). Tavanomaisesti ei ole nähty tarpeelliseksi määrittää, millaisia nämä tilanteet voivat olla, vaikka tulkkauspalvelulaissa näitä kuvauksia onkin.

Tulkkauspalvelulaki tai sen esityöt (HE 220/2009 vp) eivät sisällä vaatimusta siitä, että tulkkauksen tulisi aina olla kaksisuuntaista eli keskustelua luonnollisen henkilön kanssa vaan todetaan, että viestintävälineiden välittämän tiedon saavutettavuus voi edellyttää tulkkausta.

"Vuorovaikutus ulottuu myös ajan yli, esimerkiksi tallenteiden välityksellä ja niihin liittyvinä verkkokeskusteluina. Vuorovaikutus ei ole vain kielellistä vaan sitä ilmenee myös ihmisen ja ympäristön välillä. Esimerkiksi kirjoitustulkki kirjoittaa myös ympäristön muita ääniä (esim. poraaminen, kolahdukset, palohälytys, käytävän meteli), ei vain puhujan viestiä. Kuurosokean tulkki kuvailee myös ympäristöä opastaessaan kuulonäkövammaista (esim. opasteet, julisteet, varotoimiin liittyvät merkit ja laitteet). Ilman kuvailua kuulonäkövammainen ei pysty tekemään itseään koskevia ja oikeaan tietoon perustuvia valintoja (vaikkapa vaalijulisteet ja mainoskyltit kadulla). Ne viittomakielen tulkit, jotka ovat erikoistuneet kuurosokeille tulkkauksen menetelmiin, ovat opastukseen ja kuvailuun koulutettuja ammattihenkilöitä. On kustannustehokasta ja tärkeää, että tulkki saa tehdä työnsä kaikilta osin, sillä mikään muu ammattiryhmä ei sekä tulkkaa että opasta ja kuvaile. Ilman tätä tulkkauksen ulottuvuutta kuurosokea henkilö ei voi olla yhdenvertainen ja osallinen yhteiskunnassa.", järjestöt toteavat kirjelmässään Kelalle.

Kirjelmän Kelalle lähettivät Aivoliitto, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Finlandssvenska Teckenspråkiga, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Kehitysvammaliitto, Kieliasiantuntijat, Kuuloliitto, Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto, Kuurojen Liitto, Kuurojen Palvelusäätiö, Kynnys, Leijonaemot, Puhevammaisten Vertaistukiyhdistys, Suomen CP-liitto, Suomen Kirjoitustulkit, Suomen Kuurosokeat, Suomen Puhevammaisten Tulkit, Svenska hörselförbundet, Vammaisfoorumi, Viittomakielialan Tulkkauspalvelun Tuottajat TUPA.

Lue koko kannanotto tästä

Kannanotto Kelan uuteen linjaukseen 25032024

Mitä Kelan uusi linjaus tarkoittaa käytännössä?

Webinaarien tulkkaus

Webinaareihin osallistuminen oikea-aikaisesti ei aina ole asiakkaalle mahdollista, etenkään jos Kela ei ole pystynyt järjestämään tulkkia webinaariin. Vaikka webinaarin järjestäjä olisi tekstittänyt webinaaritallenteen saavutettavuusvaatimusten mukaisesti, sillä kaikki tulkkauspalvelun käyttäjät eivät pysty seuraamaan tallenteiden tekstitystä vammansa vuoksi. Jos tulkkausta ei järjestetä, kuulonäkövammaiset, kuurosokeat ja puhevammaiset asetetaan heikompaan asemaan kuin ne tulkkauspalvelun asiakkaat, jotka hyötyvät tekstityksestä. Tekstitys harvoin on saatavilla ruotsiksi, jolloin ruotsinkieliset ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävät tulkkauspalvelun asiakkaat jäävät tiedonsaannin ulkopuolelle ilman tulkkausta.

Webinaarien tallenteissa on äärimmäisen harvoin jälkikäteen lisätty viittomakielen tulkkaus, joten tallenteet eivät palvele viittomakielisiä tulkkauspalvelun käyttäjiä. Webinaaritekstitys on suomeksi eikä näin ollen viittomakielisen äidinkielellä, jolloin osa olennaisesta informaatiosta voi jäädä ymmärtämättä. Vaikka webinaaritallenne olisikin tekstitetty, taktiiliviittomista käyttävät kuurosokeat eivät silti pysty yhdenvertaisesti seuraamaan tallennetta vaan tarvitsevat tulkin.

Työelämässä pysyminen ja työuralla eteneminen vaikeutuvat huomattavasti, jos tulkkauspalvelua käyttävän henkilön pitää odottaa määrittelemätön aika, että webinaaritallenteen tekstitetty versio julkaistaan. Kaikkia webinaaritallenteita ei myöskään tekstitetä, vaan tallenne poistuu verkosta kokonaan kahden viikon sisällä saavutettavuussäännöksiä noudattaen.

Tv- ja radio-ohjelmien tulkkaus

Tulkkauspalvelua on voinut tähän asti käyttää esimerkiksi lastenohjelmien, ajankohtaisohjelmien ja urheilutapahtumien seuraamiseen, mikä on edistänyt tulkkauspalvelua käyttävien kuulovammaisten, kuulonäkövammaisten, kuurosokeiden ja puhevammaisten yhdenvertaista osallisuutta ja tiedonsaantia. Erityisen tärkeää tämä on ollut tulkkauspalveluun oikeutetuille lapsille, sillä ohjelmatekstitys ei palvele lapsia, joilla ei vielä ole toimivaa ja nopeaa lukutaitoa. Ohjelmien tulkkaus on tarjonnut yhdenvertaisen pääsyn tietoon niissä tapauksissa, kun ohjelmatekstitys on puuttunut.

Yleisradio palvelee erityisryhmiä tekstityksen lisäksi osassa ohjelmistoaan järjestämällä näkövammaisille äänitekstityksen sekä viittomakielisille viittomakielen tulkkauksen lähetyksiinsä. Kuulonäkövammaiset, joilla on kuuloa vielä jäljellä, eivät välttämättä jaksa pitkäkestoisesti seurata äänitekstitystä. TV-ohjelmassa oleva viittomakielen tulkkaus on tavallisimmin pienenä erillisruutuna kuvan alalaidassa, jota näkövammaisen on näönvaraisesti raskas seurata kuvan koon vuoksi. TV-tekstityskään ei välttämättä palvele kuulonäkövammaista: sitä voi olla liian raskasta seurata tai siinä käytetty kieli olla liian vaikeaa. Monet näkövammaiset henkilöt ovat elämänsä aikana tottuneet seuraamaan radiolähetyksiä ja kuuntelemaan äänilehtiä. Jos näkövammaisen henkilön kuulo heikkenee (esim. iän myötä), radio-ohjelman tai äänilehden kuuntelemiseen voi tarvita tulkkausta.

Kansalaiset osallistetaan radio- ja TV-ohjelmien kommentointiin ja kehittämiseen. Kuuntelijat ja katselijat voivat osallistua ohjelmaan painamalla älytelevision kaukosäätimestä tiettyjä nappeja, kirjoittamalla chatiin, soittamalla annettuun puhelinnumeroon tai lähettämällä tekstiviestin tai WhatsApp -viestin. Myös tulkkauspalvelua käyttävillä henkilöiillä pitäisi olla mahdollisuus tähän vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen yleensä. Rajaamalla tulkkauspalvelusta ääni- ja videotallenteet pois rajoitetaan tulkkauspalvelua käyttävien henkilöiden mahdollisuutta käyttää yhdenvertaisesti kaikille kansalaisille tarkoitettua palvelua ja asetetaan yhdenvertaisuuslain vastaisesti vammaiset henkilöt heikompaan asemaan. Ylessä on myös laaja ja kasvava arkisto (Yle Elävä arkisto ja Yle Soiva arkisto), jotka ovat yleisön käytössä. Suuressa osassa arkistomateriaalia ei ole tekstityksiä. Tämäkin aineisto pitäisi olla tulkkauspalvelua käyttävien henkilöiden saavutettavissa. Onhan se osa myös heidän historiaansa, ja Yle-verot peritään myös heiltä.

Ohjelmatekstitykset harvoin palvelevat ruotsinkielisiä, sillä tekstitys on tavallisimmin tarjolla vain suomenkielisenä tekstinä. Ohjelmatekstitykset eivät palvele myöskään niitä puhevammaisia asiakkaita, joilla ei ole lukutaitoa tai jotka ovat menettäneet lukutaitonsa. Myös ne, joilla on haasteita puhutun tai kirjoitetun kielen vastaanottamisessa tai joille ohjelmatekstityksen tahti on liian nopea, tarvitsevat tulkkia selkoistamaan ohjelmasisältöä.

Vammaisten päivätoimintayksiköissä Selkokielisten uutisten kuunteleminen ja katsominen kuuluu usein toimintaryhmien päivittäiseen rutiiniin. Kieltämällä tämän tallenteen tulkkaamisen Kela vakavasti rajoittaa puhevammaisten asiakkaiden osallisuutta päivätoimintaryhmässä ja laajemmin yhteiskunnassa.

Lehdenluku sallitaan tiedonsaannin nimissä kuten tulkkauspalvelulain mukaan onkin oikein. Nykymuotoisena lehti ei ole vain fyysinen paperilehti vaan voi olla myös verkkolehti. Verkkolehdissä on usein olennainen osa tietosisällöstä videomuotoisena.

Podcastit ovat todella suosittuja ja niitä on hyvin monenlaisia. Niissä myös saatetaan käsitellä ja taustoittaa hyvin ajankohtaisia asioita. Jos tulkkauspalvelua käyttävän henkilön ei ole mahdollista päästä tutustumaan haluamiinsa ääni- ja kuvatallenteisiin, hän ei pysty suorittamaan kaikkia työhönsä tai opintoihinsa liittyviä tehtäviä.

Asialla on myös sosiaalinen ulottuvuus: henkilö ei pysty tietämään, mistä hänen opiskelu- tai työkaverinsa tai ystävänsä keskustelevat. Myös elokuvat ovat usein tärkeä keskustelun aihe. Jos ei ole mahdollista käydä niitä katsomassa, tulkkauspalvelua käyttävät henkilöt jätetään muille ihmisille yhteisen kulttuurin ja taidemuodon ulkopuolelle.

Henkilö saattaa saada lapsenlapsensa tai ystävänsä tekemän ääni- tai kuvatallenteen tervehdyksenä, tai sukututkija on jakanut verkkosyötteenä ääni- ja videoaineistoja koko suvun saataville. Jos ei ole mahdollista käyttää tulkkauspalvelua, ei tulkkauspalvelua käyttävällä henkilöllä ole mahdollisuutta päästä tutustumaan tällaisiinkaan hänelle merkityksellisiin asioihin.

Kielto ulottuu myös matkustamiseen, sillä saavutettavuusvelvoitteet ovat tuoneet mm. juniin tekstinäytöt, joihin vakiokuulutukset näkyvät tekstinä. Poikkeustilanteiden kuulutukset (esim. juna odottaa vastaantulevaa junaa tai vaihtoyhteyden laituri on muuttunut) tulevat vain äänenä, eivät tekstinä. Kuulutuksen kanssa ei ole kommunikaatiota, joten tiukimmillaan tulkittuna tulkki ei saa tätä poikkeustietoa tulkata, ja matkustaminen voi vaikeutua merkittävästi aiheuttaen mahdollisesti tarpeettomia lisäkuluja.

Opiskeluihin liittyvät luentotallenteet

Oppilaitoksilla on oma velvollisuutensa edistää esteettömyyden ja saavutettavuuden toteutumista. Usein osa opinnoista suoritetaan verkkokursseina ja jopa kokonaan luentotallenteisiin perustuvina kokonaisuuksina. Mikäli myönnettyä opiskelutulkkausta ei saa käyttää kaikkiin opintokokonaisuuksiin, Kela tosiasiassa estää tulkkauspalveluun oikeutetun valmistumisen ja viime kädessä mahdollisuuden työllistyä. Tulkkauspalvelulaki ei määrittele, millaista tai minkä muotoista opiskelutulkkauksen tulee olla. Päinvastoin, opiskelutulkkaukseen kuuluvien osien luettelo on hallituksen esityksessä varsin kattava kuten edellä on todettu.

Jo nyt on tapahtunut niin, että kun kesken oppituntia katsotaan jokin opetettavaan aiheeseen liittyvä video, tulkit lopettavat tulkkaamisen. Opintoja ei voi suorittaa ilman, että niihin myönnetty opiskelutulkkaus toimii kaikilta osin. Palveluntuottajat ovat tulkinneet tilannetta myös toisistaan poikkeavasti, joka asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan keskenään sen perusteella, mikä palveluntuottaja heille opiskelutulkkausta tuottaa. Tämä lisää osaltaan opiskelijan kuormitusta ja stressiä, joka voi pidentää opiskeluaikaa.

Kaikessa opiskelussa, mutta etenkin erityistä tukea tarjoavissa oppilaitoksissa verkosta löytyvät materiaalit ja tallenteet ovat olennainen osa opiskelumateriaalia. Opiskeluissa tai työtoiminnassa työohjeet saattavat olla videotallenteen muodossa. Jos niiden tulkkaaminen rajataan tulkkauspalvelun ulkopuolelle, rajataan asiakkaiden yhdenvertaista osallisuutta yhteiskunnassa ja pääsyä tietoon.

Taktiilitulkkausta tarvitsevilla asiakkailla tulee edelleen olla yhdenvertainen oikeus opiskella. Oppilaitos ei voi taata saavutettavia mediasisältöjä heille eivätkä saavutettavuussäännökset sitä edes edellytä. Tulkkauspalvelulaki takaa heille tämän saavutettavuuden.