Nuorten vankien yhdenvertaisen osallisuuden tukeminen kielellisten vaikeuksien tunnistamisen ja kuntoutuksen kautta -hanke (NuorVOKK-hanke) pyrkii hyödyntämään sarjakuvaa ja visuaalista kerrontaa hankkeessa tuotettavassa verkkokoulutusympäristössä. Koulutus suunnataan vankilahenkilöstölle, ja sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta kehityksellisestä kielihäiriöstä ja lisätä rikosseuraamusalan ammattilaisten vuorovaikutusosaamista. NuorVOKK-hanke on Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Logopedian osaston, Helsinki Brain & Mindin ja Humanistisen ammattikorkeakoulun hanke, joka on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama.

Visuaalisen kerronnan juuret ovat kaukana historiassa

Visuaalisen kerronnan ja sarjakuvien historian voidaan katsoa ulottuvan aina luolamaalauksiin asti. Tästä esimerkkinä kuuluisat Lascaux´n luolamaalaukset 17 000 vuoden takaa. Nämä maalaukset kertovat metsästyksestä ja elämäntavoista, mutta vain kuvin. Kuvien rinnalla ei ollut tekstiä, sillä kirjoitustaito kehittyi vasta tuhansia vuosia myöhemmin.

Myös kirkoilla ja seurakuntaelämällä on ollut merkittävä rooli kuvakerronnan historiassa. Keskiaikaisiin kirkkoihin on maalattu ajallisesti ja tilallisesti eteneviä kohtauksia, joiden voidaan ajatella olevan eräänlaista sarjakuvallista kerrontaa. Saarnojen yhteydessä papit viittasivat esillä oleviin kuviin ja liittivät näin kuvat osaksi puhuttua kieltä. Myös köyhäinraamatut keskiajalla palvelivat lukutaidottomia, sillä niissä Raamatun kertomuksia esitettiin kuvallisessa muodossa. Kuvat opettivat kirkkokansaa uskosta ja hyvästä elämästä.

Luolamaalaukset ja kirkkojen kuvat antavat hyvän näkymän siihen, kuinka suuri merkitys visuaalisella kerronnalla on ollut ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, tarinan kerronnassa ja viestinnässä. Näitä medioita ei tule kuitenkaan verrata suoraan nykysarjakuvaan, sillä niillä on voinut ollut erilainen käyttötarkoitus kuin sarjakuvilla nykyisin. Kuvittamisen ja sarjakuvan historian katsotaan alkavan vasta, kun kuva ja teksti yhdistyivät tarkoituksellisesti kertomaan tarinaa tai välittämään tietoa.

Modernin sarjakuvan muotoutuminen alkoi varsinaisesti vasta 1800-luvulla, kun painotekniikka kehittyi. Sarjakuvia alettiin julkaista sanomalehdissä, ja ne nähtiin pitkään vain viihteenä.

Kuva, sana ja efektit muodostavat sarjakuvan kielen

Tänä päivänä sarjakuvat ovat löytäneet paikkansa myös taiteessa, kirjallisuudessa, tieteessä, tutkimuksessa ja journalismissa. Sarjakuvan omalaatuista kieltä on alettu viime aikoina hyödyntää esimerkiksi erilaisissa asiakirjoissa, sopimuksissa ja palvelukuvauksissa. Sarjakuva on valittu mediaksi siitä syystä, että sen on katsottu edistävän tiedon saavutettavuutta.

Sarjakuvan kielen muodostavat kolme eri merkkijärjestelmää, joita ovat kuva, sana ja efektit. Kuva ja sana ovat niistä ensisijaisia. Yksi yleisesti tunnetuista efekteistä on puhekupla, jonka muotoa muuttamalla voidaan viestiä muun muassa erilaisista tavoista puhua. Nämä kolme merkkijärjestelmää tarjoavat monia mahdollisuuksia erilaisten viestinnällisten tarpeiden toteuttamisessa.

Kuvan ja sanan yhdistämisen edut tunnistetaan ja tunnustetaan laajalti. Kuvat tukevat esimerkiksi kirjoitetun tekstin ymmärtämistä ja auttavat muistamaan asioita. Mutta sarjakuvan kaltaisella visuaalisella ilmaisutavalla on myös haasteensa. Esimerkiksi ihmisen neutraali esittäminen visuaalisessa muodossa voi olla haastavampaa kuin sanallinen henkilön kuvaaminen, sillä ihmisen visuaalinen kuvaaminen voi johtaa kuin huomaamatta ei-toivottujen representaatioiden syntymiseen.

Haasteena sarjakuvamuotoisella kerronnalla voi olla myös on sarjakuvan lukutaidon puutteet kohderyhmien keskuudessa.

Sarjakuva-asiakirja on selkoilmaisua

Sarjakuvalla on useampi genre. Perinteisempänä pidettyjen lajityyppien, kuten seikkailufantasiasarjakuva, lisäksi lajityyppejä ovat sarjakuvasopimus sekä sarjakuva-asiakirja, jotka molemmat ovat hyviä esimerkkejä sarjakuvan ilmaisuvoimasta. Sarjakuvasopimuksessa kirjalliset sopimusasiakirjat käännetään pääosin kuvalliseen muotoon. Creative Contracts -yritys kuvaa sivuillaan tätä sarjakuvasopimuksen tekoprosessia.

Sarjakuva-asiakirjassa tavoitteena on laatia ymmärrettäviä asiakirjoja, jotka hyödyttävät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Ketola ja Pitkäsalo (2024) käsittelevät artikkelissaan sarjakuva-asiakirjaa ja kielellistä saavutettavuutta. He näkevät sarjakuva-asiakirjat esimerkkinä selkoilmaisusta, jonka he nimeävät kattotermiksi sellaisille viestinnän ratkaisuille, jotka ovat suunnattuja selkokieltä tarvitseville. Suomessa on noin 800 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Tässä joukossa on niin kielenoppijoita, kielellisiä haasteita omaavia henkilöitä kuin vaikkapa muistisairaitakin.

Monitieteinen Sarjis-tutkimusryhmä, jossa myös Ketola ja Pitkäsalo ovat mukana, on tutkinut hankkeissaan sarjakuvia saavutettavan viestinnän välineenä. Oikeutta sarjakuvan keinoin -hankkeessa laadittiin sarjakuvamuotoisia palvelukuvauksia ikäihmisten turva- ja ateriapalveluista, ja Sanasta kuvaksi -hankkeessa sarjakuva-asiakirjoja valvotun tapaamisen säännöistä.

Sarjakuvan kieli tekee kielelliset haasteet näkyviksi

NuorVOKK-hankkeen yhtenä toimenpiteenä on tuottaa vankilahenkilöstölle kohdennettu verkkokoulutusympäristö, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta erilaisista puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista, ja lisätä rikosseuraamusalan ammattilaisten vuorovaikutusosaamista. Hankkeen koulutukselle on tarve, sillä jopa yli 60 %:lla nuorista rikoksentekijöistä on kehityksellinen kielihäiriö. Kielihäiriö ilmenee monella tavalla, kuten puheen tuoton ja ymmärtämisen, kerronnan ja keskustelun sekä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksina. Kielihäiriö hankaloittaa rikoksentekijää rikosseuraamusprosessin eri vaiheissa, ja kielihäiriötä on vaikea nähdä ulospäin.

Hankkeessa tuotettavassa verkkokoulutusympäristössä on tarkoitus hyödyntää sarjakuvaa kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on se, että verkkoalustalla kuvataan sarjakuvan periaatteita hyödyntäen erilaisia kommunikoinnin haasteita ja kommunikoinnin ristiriitatilanteita, joita nuoret voivat kohdata kielihäiriönsä vuoksi. Tällaiset haasteet saattavat johtaa erilaisissa tilanteissa väärinymmärryksiin, ja niiden seurauksena jopa rikoksen tekemiseen. Tämän lisäksi kielihäiriöt voivat haitata nuoren pärjäämistä rikoksen teosta seuranneissa kuulusteluissa ja oikeusprosessissa. Sarjakuvan tehtävänä on auttaa näiden edellä mainittujen haasteiden näkyväksi tekemistä rikosseuraamusalan ammattilaisten keskuudessa.

Toinen tapa hyödyntää sarjakuvallisia periaatteita on kouluttaa rikosseuraamusalan työntekijöitä visuaalisten keinojen käyttöön erilaisissa kohtaamisissa nuorten vankien kanssa. Visuaaliset keinot, kuten kuvien ja piirtämisen hyödyntäminen keskustelutilanteissa, voivat tukea puhutun tai kirjoitetun kielen ymmärtämistä. Kun ammattilainen käyttää kuvia esimerkiksi viikko-ohjelman laatimisessa tai tulevan oikeusprosessin kuvaamisessa, voi se osaltaan auttaa nuorta hahmottamaan tulevia tapahtumia. Ammattilaisten malli kuvien käyttämisessä voi kannustaa myös nuorta ilmaisemaan itseään kuvien avulla, sillä kuvan osoittaminen voi joskus olla helpompaa kuin saman asian ilmaiseminen puheella. Myös rikostapahtumien kuvaaminen esimerkiksi piirtäen kuvallisena jatkumona voi antaa nuorelle uusia keinoja kertoa, mitä rikoksen tekemisen aikana todella tapahtui.

Kirjoittajat

Tanja Gavrilov, Humanistinen ammattikorkeakoulu. Lehtori FM (kulttuurintutkimus), viittomakielen tulkki AMK, medianomi AMK (graafinen viestintä).

Seija Pekkala, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Logopedian osasto. Dosentti, FT, vanhempi yliopistonlehtori, puheterapeutti.

Lähteet

Herkman, J. (1998). Sarjakuvan kieli ja mieli.

Hänninen, V. (Toim.) (2024). Sarjakuvan paikka. Nykysarjakuva suomalaisen taiteen kentällä. Kutikuti ry.

Kalliomaan-Puha, L., Ketola, A. & Pitkäsalo, E. (2023). Sarjakuva, sosiaalihuolto ja saavutettavuus. Teoksessa Paananen, J., Lindeman, M., Lindholm, C. & Luodonpää-Manni, M. (Toim.), Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvuus (ss. 226–244). Gaudeamus.

Ketola, A., & Pitkäsalo, E. (2024). Sarjakuva selkoilmaisun muotona: Sarjakuva-asiakirjat ja kielellinen saavutettavuus. Puhe Ja Kieli, 44(4), 129–144. https://doi.org/10.23997/pk.156642

Mielikäinen, S. (2007). Uskon lyhyt oppimäärä. Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen kalkkimaalausten välittämä raamattukuva. [Pro Gradu, Helsingin yliopisto].

Mikkonen, K. (2005). Kuva ja sana — Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä. Gaudeamus.

Nummelin, J. (2018). Sarjakuvan lyhyt historia. Avain.

Pekkala, S., Urrio, L., & Rainò, P. (2022). Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 59(3), 294–312. https://doi.org/10.23990/sa.102603

Pitkänen, E., Haavisto, V. & Kalliomaa-Puha, L. (2025). Sarjakuva translatorisen toiminnan välineenä. Marja Kivilehto, Laura Ivaska, Olli Lautenbacher, Minna Ruokonen & Lena Segler-Heikkilä (toim.) 2025. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen aikakauslehti, 18(1), 38–57.