”Miltä susta Senja tuntuu, kun et ole koulutustasi vastaavassa työssä?”, kysyi esihenkilöni minulta vastikään. En heti tiennyt, mitä vastata. Olen nimittäin jo pitkään iloinnut siitä, että olen vihdoin löytänyt työn, jossa voin hyödyntää kieliasiantuntijan koulutuksessa oppimaani täysimääräisesti.
Julkaisuasiantuntijana työnkuvani on laaja ja moninainen. Koulutan kirjoittamaan, autan löytämään tekstistä punaisen langan, viilaan pilkkua, opastan julkaisujen tekijänoikeusasioissa ja teen monenlaista muuta, missä oppimastani on hyötyä. Kaiken keskiössä on teksti, jota pitää työstää johonkin suuntaan.

Kieliasiantuntijan koulutus voi yllättää

Valmistuin muutama vuosi sitten Tampereen yliopistosta monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelmasta. Koulutuksen pitkä nimi, saati sitten filosofian maisterin titteli, ei sano juuri kenellekään mitään. Kun taas kerron opiskelleeni erityisesti saksan kääntämistä, monella on mielikuva, että olen saksan kääntäjä. Toki olen sitäkin, mutta samalla en kuitenkaan.

Vieraiden kielten koulutus on sisällöltään monipuolisempi kuin äkkiseltään uskoisi. Yliopistossa opintoni eivät keskittyneet ainoastaan kieliopin pänttäämiseen tai saksalaiseen klassikkokirjallisuuteen sukeltamiseen – mikä oli minulle suoraan sanottuna iloinen yllätys. Tarjolla oli kurssikokonaisuuksia muun muassa editoinnista, kaunokirjallisesta kääntämisestä ja oikeustulkkaamisesta. Opinnot kehittivät tekstilajien ja diskurssien tuntemusta, tarjosivat eväitä eettiseen ajatteluun ja harjoittivat esiintymistaitoja ja projektinhallintaa.

On useita tutkinto-ohjelmia, joista valmistuvat voivat identifioida itsensä kieliasiantuntijoiksi. Suorittamani monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma on vain yksi näistä: monet suomalaiset korkeakoulut tarjoavat vastaavan kaltaisia koulutuksia profiiliinsa sopivalla sisällöllä. Opiskelija voi erikoistua esimeriksi kieliteknologiaan, terminologiaan, saavutettavuuteen tai tekniseen viestintään.

Toisaalta kieliasiantuntijoina työskentelee lukuisia ihmisiä, joilla on jokin muu kuin kieliasiantuntijan koulutus. Esimerkiksi käännösalalla on paljon sellaisia, joilla ei ole mitään kielialan koulutusta, vaan vaikkapa ”vain” intohimo kirjallisuutta kohtaan ja käytännössä kerätty kieli- ja kääntämistaito. Ei siis voi sanoa, että vain tietyn koulutuksen käyneet ovat kieliasiantuntijoita, vaan moninaiseen joukkoon tulee laskea myös ne, jotka käytännön kokemus ja mielenkiinto ovat ohjanneet alalle.

Kieliasiantuntijan identiteetti ei näy tittelissä

Kieliasiantuntijoita on kaikkialla. Meitä löytyy niin pienistä kuin isoista yrityksistä, järjestöistä ja tutkimuslaitoksista, kunnilta ja valtiolta. Valtava määrä kieliasiantuntijoita työskentelee myös yksinyrittäjinä.

Kieliasiantuntijat voivat työskennellä tietysti kääntäjinä ja tulkkeina, mutta myös tutkimusyksikön johtajina, opintosuunnittelijoina, kouluttajina, projektipäälliköinä, vendor managereina, konsultteina, selkomukauttajina, kustannustoimittajina, suomi toisena kielenä -opettajina, logistiikka-assistentteina, palvelumuotoilijoina, teknisinä kirjoittajina ja niin edelleen. Lista on pitkä ja värikäs.

Siksi työtehtävämme paljastavat kieliasiantuntijuutemme nimikettä paremmin.

Kieliasiantuntijoilla ei ole yhtä tiettyä kaikille yhteistä työnkuvaa, mutta meitä yhdistävät kiinnostus kieliin ja erittäin vahva kielitaito yhdessä tai useammassa kielessä. Työtehtäviin voi kuulua esimerkiksi kielenhuoltoa, terminologiatyötä, sisällöntuotantoa, kansainvälisten asiakkuuksien hoitoa, viestintäprojektien hallintaa tai monikielistä asiakirjahallintaa. Oikeastaan mitä vain, mihin liittyy millä tahansa kielellä kommunikointi merkittävissä määrin.

Varsinkin pienten organisaatioiden kieliasiantuntijoilla voi myös olla vastuullaan muitakin kuin kieleen liittyviä tehtäviä. Itse työskentelin opiskeluaikoinani osa-aikaisesti kieliasiantuntijana pienessä yrityksessä, ja työnkuvaani kuuluivat kääntämisen ja kielenhuollon lisäksi myös toimistoassistentin töitä, markkinointia, kevyttä kuvien muokkausta ja asiakaspalvelua. Koska työtehtävät voivat olla hyvinkin vaihtelevia, kaikki kieliasiantuntijan tehtävissä työskentelevätkään eivät välttämättä miellä itseään kieliasiantuntijoiksi. Ja toisaalta: kieliasiantuntijuus voi olla varsinaisen tittelin sijaan identiteetti siinä missä vaikkapa lehtorin tai johtajan identiteetti.

Esimerkiksi saksan kääntäjä

Koska kieliasiantuntijuus ei ole meille kieliasiantuntijoillekaan mikään itsestäänselvyys, miten se voisi olla sitä muille? Kieliasiantuntijuus on monelle ulkopuoliselle niin abstrakti käsite, että ainakin itse sorrun selittämään helpoimman kautta. Kun joku kysyy koulutuksestani, selitän ensin pitkästi, mutta kun kuulijan hämmentyneet kasvot eivät kirkastu ymmärryksestä, totean usein olevani ”esimerkiksi saksan kääntäjä”.

Mitä vastasin esihenkilölleni? Sanoin, että tässä julkaisuasiantuntijan työssä on kaikki ne elementit, joihin koulutus minut valmisti. Olen oppinut käsittelemään tekstiä kriittisesti monesta eri näkökulmasta. Olen oppinut kysymään oikeita kysymyksiä lukiessani tekstiä. Olen oppinut tunnistamaan erilaiset kielelliset vivahteet ja mukauttamaan niitä lukijalle sopivaksi.

Olen päättänyt, että kun esittelen itseni seuraavan kerran, en kerro tutkinnostani tai sen sisällöstä. Sen sijaan kerron olevani kieliasiantuntija.

Kirjoittaja on Kieliasiantuntijat ry:n aktiivitoimijoita. Hän työskentelee julkaisuasiantuntijana Hämeen ammattikorkeakoulussa, jossa hän pyrkii tuomaan esille kieliasiantuntijuutta muun muassa tieteen yleistajuistamisen ja vastuullisen kielenkäytön kautta.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kieliasiantuntijoiden Kiekaus-lehden vuosijulkaisussa joulukuussa 2024.