Siirry sisältöön

Tutkimus paljastaa: kielipalveluyritykset eivät hyödynnä tärkeää kilpailuvalttia

Suvi Seikkula / 17.6.2024

Kieliasiantuntijoiden työn arvostus on niin alhaisella tasolla, että monet harkitsevat alan vaihtoa ja alalle jäävätkin kokevat turhautumista vallitsevaa tilannetta kohtaan. Kielipalveluyrityksillä on nyt tuhannen taalan paikka nähdä osaaminen ja kokemus valtteina, joiden avulla voi vahvistaa omia asemiaan kiihtyvässä kilpailussa asiantuntijoista.

Kielipalveluyrityksissä työskennellään monissa eri tehtävissä.
Kielipalveluyrityksissä työskennellään monissa eri tehtävissä.

Kysyimme maalis-huhtikuussa 2024 kielipalveluyrityksissä työskenteleviltä heidän palkkauksestaan, työtehtävistään ja työn tekemisen ehdoista. Kyselyyn vastasi noin 80 kielipalvelualalla työskentelevää. Vastaajista 78 % on jäseniämme. Raportoimme kyselyn tuloksista tarkemmin toukokuun lopulla ilmestyneessä jutussamme. Nyt syvennymme pohtimaan, mitä näistä tuloksista voi oikeastaan päätellä.

Ammatillinen kehittyminen tuuliajoilla

Suurin osa vastanneista kokee pärjäävänsä työssään. Heillä on mielestään työhönsä tarvittavat taidot ja monet heistä haluavat myös kehittää osaamistaan. Tälle ammatilliselle kehittämiselle ei vain aina saa tukea. Itse asiassa 40 % vastasi, ettei saa työnantajiltaan tukea ammatilliseen kehittymiseen. 38 % koki, ettei työssä ole kehittymismahdollisuuksia. Kysymykseen siitä, huolehtiiko työnantaja osaamisen kehittämisestä ylipäänsä, vain 9 % vastasi myöntävästi. Jos työnantaja ei tarjoa työntekijöilleen mahdollisuutta kehittyä entistä paremmaksi, niin kuka sitten? Mikään osaaminen ei pysy ajan tasalla, kun maailma ympärillä muuttuu, eikä rutiinilla rakenneta työmotivaatiota. Työnantaja heittää hukkaan työntekijöidensä potentiaalia, jos intoon oppia ei tartuta.

Jos työnantaja ei tarjoa työntekijöilleen mahdollisuutta kehittyä entistä paremmaksi, niin kuka sitten?

Vaikka työnantaja olisi myötämielinen osaamisen kehittämiselle työaikana, ei se riitä, jos kiire ja suuret työmäärät syövät kaiken käytettävissä olevan ajan. Kyselyssä kysyttiin muun muassa, mihin asioihin vastaajat ovat tyytymättömiä työssään. Vastauksissaan vastaajat mainitsivat asioita kuten työn hektisyys, stressi, paine, sirpaleisuus, keskeytykset, yksitoikkoisuus, vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työoloihin ja uran huonot kehitysnäkymät. Näistä rakennuspalikoista voi olla haastavaa lähteä omatoimisesti kehittämään osaamisprofiiliaan.

Osaaminen ei ole kriittistä vain työntekijöiden motivaation kannalta. Osaamisella myös erotutaan kilpailijoista ja pysytään mukana kehityksessä. Saavatko työntekijät riittävästi perehdytystä esimerkiksi kieliteknologian kehityksen vaikutukseen työssään? Vaikka vastaajat kokevatkin pärjäävänsä työssään, on muutaman vuoden takaiseen vastaavaan kyselyyn verrattuna niiden vastaajien määrä laskenut, jotka kokevat, että heidän osaamisensa on riittävä heidän nykyiseen tehtäväänsä. Jos kehitys kulkee ohitse eikä työnantaja anna edellytyksiä osaamisen kehittämiseen, käyrä voi lähteä vielä jyrkkäänkin laskusuuntaan.

Arvon mekin ansaitsemme

Arvostuksen puute ei näy vain kysymyksessä, joka koski kehittymismahdollisuuksia. Se näkyy kauttaaltaan koko tutkimuksessa. Se nostetaan esiin tyytymättömyyttä herättävänä tekijänä ja se paistaa esimerkiksi huonona palkkauksena. Miksi vastauksista kuultaa, ettei pitkää kokemusta tai alan huippuosaamista palkita eikä onnistumisia huomioida?

Tämä arvostuksen puute turhauttaa vastaajia siinä määrin, että monet harkitsevat jopa alan vaihtoa. He törmäävät todellisuuteen, jossa vastaavalla osaamisella saisi monelta muulta alalta huomattavasti korkeampaa palkkaa.

Työnantajat ovat kriittisessä roolissa alan arvostuksen kasvattamisessa.

Työnantajat ovat kriittisessä roolissa alan arvostuksen kasvattamisessa. He käärivät palvelun kauniiseen pakettiin ja myyvät sen asiakkaille. Jos tässä kohden ei nähdä työn arvoa vaan taistellaan ainoastaan halvimman tarjoajan tittelistä, ei työntekijöille voida turvata kohtuullista palkkaa.

Paatti vuotaa eikä tulpasta ole tietoa

Kyselyn vastauksista paistaa myös se, että kun alallamme on työehtosopimuksia vain viittomakielen tulkeille ja harvoille av-kääntäjille, valtaosa ei saa palkankorotuksia, jotka olisivat monilla aloilla itsestään selviä. Monilla kielipalvelualan asiantuntijoilla reaalipalkka käytännössä putoaa vuodesta toiseen varsinkin inflaation myötä.

Jos palkankorotuksen saa todennäköisimmin vaihtamalla työnantajaa, pitäisi työnantajien hälytyskellojen soida. Sen lisäksi, että kilpailuun osaavasta työvoimasta kuluu yrityksen resursseja, kuluu niitä myös osaajien pitämiseen yrityksessä. Jokainen yrityksestä poistuva työntekijä vie mukanaan hiljaista tietoa, joka on samalla pois yrityksen palvelujen laadusta.

Tekijöitä riittää aina, mutta minkä tasoista on laatu, jos kielipalvelualan työt nähdään hanttihommina?

Kansainvälisissä arvioissa kielipalveluala nähdään kasvualana. Esimerkiksi Nimdzin raportissa ennustetaan miljardien tasaista kasvua tuleville vuosille. Kasvualasta ei voida kuin haaveilla Suomessa, jos potentiaali hukataan ja pahimmassa tapauksessa ajetaan pois alalta. Kun työtä ei nähdä houkuttelevana ja huono palkkaus saa osaajien katseet kääntymään muille työapajille, voidaan sanoa hyvästit kielipalvelualan menestykselle.

Tekijöitä riittää aina, mutta minkä tasoista on laatu, jos kielipalvelualan työt nähdään hanttihommina, joista saa palkkioksi vain vähän pähkinöitä vahvemman korvauksen? Kyselyyn vastanneista peräti 73 % miettii alan vaihtoa ainakin joskus ja 33 % usein. Tämä on kylmäävä tulos koko alallemme.

Hihat heilumaan

Yli puolet kyselyyn vastanneista on melko uusia alalla. Millaisen kuvan alastamme työnantajat heille antavat? Millaista tulevaisuuden työvoimaa on kielipalvelualallamme, jos työnantajat eivät anna eväitä osaamisen kehittämiseen, palkkataso on matala, eikä työtä muutenkaan arvosteta? Turhautumisesta kertoo jotain sekin, että peräti 80 % vastaajista haluaisi, että kielipalveluyrityksille määriteltäisiin yhteiset työntekemisen ja palkkauksen vähimmäisehdot.

Vielä ei ole liian myöhäistä. Kyselyn vastauksista voi poimia useita vinkkejä siihen, mihin suuntaan asioita kannattaa lähteä kehittämään. Perusta on hyvä, sillä suurin osa pitää itse työstä, jota tekee. Tälle pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan. Jos työnantaja panostaa hyvään johtamiseen ja työpaikan houkuttelevuuteen, hänellä on todellinen valttikortti kädessään. Osaajien vähetessä ja kehityksen kiihtyessä se valttikortti voi nousta arvoon arvaamattomaan.