Kun olen työttömänä, voin palkansaajana saada työttömyysturvaa palkansaajien työttömyyskassasta. Pienimuotoista yritystoimintaa voin palkansaajanakin tehdä muiden töiden tai työnhaun ohella, mutta jos työtä ei katsota sivutoimiseksi, voin menettää oikeuteni palkansaajan työttömyysturvaan. Minut katsotaan yrittäjäksi, vaikkei minulla olisi pienintäkään aietta perustaa yritystä.

Työttömyysturvalaki ottaa määritelmänsä yrittäjälle yrittäjän eläkelaista, jossa taas määritellään, että ”yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa”. Yrittäjä voi saada työttömyysturvaa yrittäjien työttömyyskassasta. Sitä saadakseen on täytettävä niin sanottu yrittäjän työssäoloehto, eli olla toiminut yrittäjänä vähintään 15 kuukautta työttömyyttä edeltäneen 48 kuukauden aikana ja ansainnut yrittäjänä työtuloa vähintään 14 088 e vuoden sisällä.

Minut voidaan katsoa yrittäjäksi, vaikken minulla olisi pienintäkään aietta perustaa yritystä.

Koska en haluaisi tehdä töitä selkeästi palkansaajana tai yrittäjänä, vaan freelancerina, joka kerryttää tulojaan vaihtelevasti niin työ- kuin toimeksiantosuhteissa, putoan sosiaaliturvan osalta mustaan kuiluun kahden työnteon muodon välissä. Ongelmaa ei olisi, jos en ajoittain tarvitsisi töiden vähyyden takia ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. En voi kuulua sekä palkansaajan että yrittäjän työttömyyskassaan tai vaihdella näiden välillä tilanteen mukaan. Minun on oltava joko tai ja niin pitkän aikaa, että täytän ehdot työttömyyskorvauksen saamiselle.

Työn suorittajia rokotetaan

Tein pitkän uran palkansaajana kielipalvelualalla. Saatoin tehdä joitakin pieniä toimeksiantoja päivätyöni ohessa, mutta muuten tein töitä yhdelle työnantajalle kerrallaan, ja sain yhden palkkakuitin kerran kuussa. Ihanan selkeää. Kaikki muuttui, kun päätin irrottautua tästä yhden kokopäiväisen työn mallista ja tehdä töitä useille eri työ- ja toimeksiantajille mielenkiintoisissa projekteissa.

Olen uudella urallani voinut hyödyntää monipuolisesti kartuttamaani kokemusta. Voin edelleen tehdä kieliasiantuntijuutta vaativaa työtä kuten käännöksiä ja kielentarkistuksia. Lisäksi teen ja koulutan palvelumuotoilua, josta minulla on ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Käyn puhumassa eri tilaisuuksissa osaamisalueisiini liittyvistä teemoista. Pitkän luottamustoimintakokemukseni ansiosta voin tehdä järjestöjen johdon konsultointityötä. Kirjoitan myös artikkeleita lehtiin. Ja mitä milloinkin. Voin vapaasti tarjota osaamistani monipuolisissa tehtävissä eri organisaatioissa ja organisaatioille eripituisissa projekteissa.

Kuvittelisi, että olen unelmatilanteessa: voin sopia asiakkaiden kanssa projekteista itsenäisesti ja he maksavat minulle tehtävistä palkan tai palkkion. Olisihan se toki ihanteellista, jos ei olisi niin suurta määrää byrokratiaa kahlattavana. Puhumattakaan siitä epävarmuudesta, joka seuraa, kun ei voi olla täysin varma, minkä päätöksen viranomaiset mistäkin työkeikastani tekevät sen perusteella, olenko saanut työstä korvauksen palkkana työsuhteessa vai palkkiona toimeksiantosuhteessa.

Tulkinnanvaraiset ansiot

Kun haen työttömyyskorvausta, edellyttää se, että TE-toimisto on antanut työttömyysetuuteni maksajalle oikeudestani työttömyysturvaan niin kutsutun työvoimapoliittisen lausunnon. Koska yritystoiminta on työvoimapoliittinen este, arvioi TE-toimisto aina, kun en tee työtä työsuhteessa vaan toimeksiantona, katsotaanko työ yritystoiminnaksi ja siten onko tarvetta lähettää työttömyyskassalle tästä lausunto.

Jos työ katsotaan yritystoiminnaksi, määritellään seuraavaksi, onko se laajuudeltaan niin pientä ja rajattua, ettei se estä työnhakua ja siten palkansaajan työttömyyskorvauksen saamista. Jokaisesta toimeksiannosta joudun tekemään erillisen selvityksen. Ja sitten jännittämään, mikä on TE-toimiston kanta.

Koska en haluaisi tehdä töitä selkeästi palkansaajana tai yrittäjänä, putoan mustaan kuiluun kahden työnteon muodon välissä.

Työvoimapoliittisesta lausunnosta säädetään työttömyysturvalain 11 luvun 4 §:ssä. Lausunnon antajaksi määritellään siinä työ- ja elinkeinotoimisto. Käytännössä lausunnon antaa TE-toimiston asiantuntija, ja päätös onkin siten yksittäisen virkailijan tulkinnan varassa. Päätöksestä voi tehdä valituksen maksajan, eli työttömyyskassan, päätöksellä Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, jonka päätöksestä taas voi valittaa vakuutusoikeuteen. Akuuttiin toimeentulon tarpeeseen tämä prosessi on raskas. Pahimmassa tapauksessa menetän pitkäksi aikaa oikeuteni palkansaajan työttömyysturvaan, valitin päätöksestä tai en. Koska olen pienituloinen, se olisi taloudelleni todellinen katastrofi. Onneksi näin ei ole vielä käynyt.

Sekava ja epävarma tilanteeni helpottui, kun siirsin kaikki asiakkuuteni työosuuskuntaan, jolle nyt teen töitä työsuhteessa ja joka hoitaa sopimukset asiakkaiden kanssa ja muut työantajavelvoitteet. Tämänkin ratkaisun jälkeen jouduin tosin jännittämään TE-toimiston päätöstä siitä, täyttääkö osuuskunnan kautta tehtävä työ kohdallani työsuhteessa tehtävän työn kriteerit tai tarkemmin, katsotaanko osuuskunta työnantajakseni, eli täyttääkö se kaikki työsopimuslaissa työantajalle määritellyt velvoitteet.

Onneksi tätä ei sentään arvioida jatkuvasti uudelleen, vaan voin nyt keskittyä kaikkiin mielenkiintoisiin projekteihin ilman, että joudun miettimään, mikä on milloinkin statukseni lainsäädännön silmissä. On kuitenkin kestämätöntä, että lakien jäykkyyden takia jouduin keksimään ratkaisun, jossa voin asettaa itseni jompaankumpaan leiriin, joko palkansaajaksi tai yrittäjäksi. Olen nyt sitten ainakin toistaiseksi palkansaaja työsuhteessa osuuskuntaan. Voisin tehdä myös yrittäjämäistä työtä, mutta se on turhan monimutkaista.

Kohti parempaa

Kieliasiantuntijat ry ehdottaa hallitusohjelmatavoitteissaan ratkaisuksi työnteon muotojen välillä liikkumisen helpottamiseksi seuraavaa: ”Työttömyysturvalakia pitää muuttaa niin, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa kertyy yhdessä vakuutusjärjestelmässä riippumatta siitä, onko työstä saatu korvaus maksettu palkkana työntekijälle vai laskun perusteella yrittäjälle.”

Itsensätyöllistäjien yhteistyöryhmä ITSET-ryhmä taas vaatii hallitusohjelmatavoitteissaan, että ”työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena siten, että se on reilu kaikille”. AKY – Akavalaiset yrittäjät ry:n pääsihteeri Martti Kivioja painottaa, että ”palkansaajan ja yrittäjän työttömyysturvajärjestelmät tulee yhdistää ja yhdenmukaistaa.” Lukuisat eri palkansaajia ja yrittäjiä edustavat tahot lähettävät samanlaista viestiä. Asialle olisi aika tehdä jo jotakin.

Oli ratkaisu mikä tahansa, lainsäädäntöä ja sen tulkintoja tulisi pikaisesti päivittää niin, että liikkuminen työnteon muotojen välillä ja siten työllistyminen helpottuisi. Kuten AKY:n puheenjohtaja Timo Saranpää toteaa: ”Lakien, työttömyysturvan ja viranomaisten tulkintojen tulee vastata työelämän tarpeisiin, ei jarruttaa työelämän kehitystä.” Tähän on helppo yhtyä.

Kirjoittaja on Kieliasiantuntijat ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Kieliasiantuntijat ry on Itsensätyöllistäjien yhteistyöryhmä ITSET-ryhmän jäsen ja Akavan jäsenliiton Akavan Erityisalojen jäsen.