Usein puhutuissa kielissä tulkataan tulkin äidinkielelle, mutta viittomakieltä tulkataan pääasiassa molempiin suuntiin kaikissa kielipareissa. 

– Jo viittomakielen tulkkien koulutuksessa lähdetään periaatteesta, että molempiin suuntiin tulkataan, kertoo Kati Lakner.

Hänen työkielensä ovat suomalainen viittomakieli, suomi ja englanti. Hän on erikoistunut muun muassa mediatulkkaukseen ja tiettyjen akateemisten alojen tulkkaukseen. 

Laknerin kollegan Maarit Widberg-Palon työkielet ovat suomalaisen viittomakielen ja suomen lisäksi kansainvälinen viittominen ja selkoviittominen. Toisinaan hän tekee myös tulkkausta kuurosokeiden kanssa sekä käännöksiä. 

– Teen kolmannen tahon tilauksia, mikä tarkoittaa esimerkiksi viranomaisia, sosiaalitoimistoja ja terveydenhuoltoa, Widberg-Palo kertoo. 

Tulkkiparin työskentely

Kuulevien tulkkiparien yhteistyössä molemmat tulkit tekevät lopputuotosta, kun taas kuuron tulkin kanssa toinen tekee ensiversion ja toinen lopputuotoksen. Toisin sanoen toinen tulkeista toimii syöttötulkkina, eli tulkkaa lähtökielestä kohdekielelle tulkkiparilleen, joka puolestaan tulkkaa asiakkaalle. Lähtökielenä voi olla puhuttu tai viitottu kieli, eli tilanteesta riippuen syöttötulkkina toimii kuuleva tai kuuro tulkki. 

– Kuuleva ja kuuro tulkki täydentävät toistensa tulkkausta, sanoo Maarit Widberg-Palo. – Sinänsä kuuron tulkin tehtävä on samanlainen kuin kuulevankin tulkin: kielen ja kulttuuristen elementtien välittäminen.

On kuitenkin joitakin asioita, jotka on otettava huomioon kuuron tulkkiparin kanssa työskennellessä.

 – Ensinnäkin tulkkien tilaan sijoittuminen täytyy miettiä niin, että sekä kuuro ja kuuleva tulkki että kuuro tulkki ja kuuro asiakas näkevät toisensa, Kati Lakner kertoo.

Toiseksi hän mainitsee, että kuulevan syöttötulkin on huomioitava, että kuuro tulkki ei tietenkään kuule taustalla pääasiallista puhujaa mahdollisesti kommentoivia henkilöitä.

– Taustaäänetkin on tuotettava tulkkauksessa, ja ne on osoitettava taustaääniksi, Lakner selittää.

Esimerkiksi eduskunnan täysistunnoissa voi välihuuteluista syntyä suurikin keskustelunaihe, minkä vuoksi on tärkeää tuoda nekin esille.

Widberg-Palo kertoo, että kuuroa tulkkia käytetään silloin, kun tulkataan kahden viittomakielen välillä:

– Voi olla tilanne, jossa esitys tulkataan englannin kielestä kansainväliselle viittomiselle ja siitä suomalaiselle viittomakielelle tai toisin päin.

Widberg-Palo antaa esimerkin Maija Koiviston väitöstilaisuudesta, jossa kuuro tulkki tulkkasi kansainvälisestä viittomisesta suomalaiselle viittomakielelle, josta kuuleva tulkki puolestaan tulkkasi puhutulle suomelle.

Osa tulkkien työskentelytavoista on samoja riippumatta siitä, onko parina kuuleva vai kuuro tulkki. 

– Sekä kuulevan että kuuron tulkin kanssa on sovittava tulkkauskäytänteistä ennen tulkkaustilannetta, Lakner sanoo.

Lisäksi ilmaistaan toiveet syöttötulkkaukselle ja sovitaan käytänteet häiriötilanteiden varalle.

– Kuulevan tulkkiparin kanssa sovitaan tulkkeen korjaamisen käytännöstä, kun taas kuuron tulkin kanssa sitä, mitä hän toivoo ensiversiolta ja mitä tulkkaustekniikoita käytetään, Lakner kertoo.

Kuulevan tulkin täytyy olla tietoinen myös kielellisestä vallankäytöstä ja tiedostaa, että usein tilanteiden oletetaan menevän enemmistön ehdoilla. Voidaan kuitenkin tiedostaa valta-asetelmat ja pohtia, miten eri tilanteissa toimitaan. 

– Kuulevilla on joskus vaikeuksia sietää hiljaisuutta ja täten myös tulkkausviivettä, minkä vuoksi joskus on tulkin varassa avata ja sulkea viestintäkanava miettimistä ilmaisevilla äännähdyksillä tai sanomalla ”annas kun mietin” tai käyttämällä jotakin vastaavaa keinoa, Lakner sanoo.

Kuuron tulkin rooli

Joissakin tulkkaustilanteissa yhdistetään kansainvälistä viittomista selkokieliseen viittomiseen. Näin voi olla esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa, jotka oppivat ylipäätään viittomakielen vasta Suomessa. Tämä johtuu Maarit Widberg-Palon mukaan siitä, että heidän kotimaassaan ei välttämättä ole ollut mahdollista oppia maan viittomakieltä. 

– Tällaisessa tilanteessa kuuro tulkki pystyy arvioimaan maahanmuuttajien kielen käyttöä ihan eri tavalla kuin kuuleva tulkki. Kuulevalle tulkille se voi olla hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta, Widberg-Palo selittää.

Hän huomauttaa, että tämä ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö kuuleva tulkki olisi ammattitaitoinen:

– Kuuroille, kuten minulle, viittomakieli on usein äidinkieli. Kuulevalle viittomakieli on sitä vastoin vieras kieli, jonka hän oppii yleensä vasta aikuisiällä tulkiksi kouluttautuessaan.

Kati Lakner antaa aiheesta havainnollistavan esimerkin: 

– Puhutun kielen oppija voi lähteä vaihtoon ja oppia kieltä äidinkielisessä ympäristössä hyvinkin korkealla tasolla. Sen sijaan viittomakielen tulkeilla ei ole tällaista mahdollisuutta. Siksi kuuron tulkin kanssa työskentely on opettavaista kuulevalle tulkille: vain kuurojen yhteisö voi tarjota äidinkielen tasoista oppia.

Äidinkielistä tulkkia voidaan tarvita myös silloin kun kuuro asiakas on lapsi tai muistisairas, joka ei ymmärrä kunnolla tai välttämättä ollenkaan kuulevaa tulkkia. Tästä Widberg-Palolla on omakohtaista kokemusta, sillä hänen kuuro äitinsä on muistisairas.

 – Nämä tilanteet vaativat kuuroa tulkkia, sillä kuuleva tulkki ei pysty samalla tavalla välittämään viestiä kuin kuuro tulkki, jonka äidinkielen tasoinen osaaminen sisältää pienetkin kehon eleet ja liikkeet, jotka korostavat ilmaisua samalla tavalla kuin puhutussa kielessä vaikkapa äänenpainot, Widberg-Palo selittää.

Kuuroilla on erityistä osaamista, joka voi nostaa tulkkauksen aivan eri tasolle, mikä perustuu kuurona kuulevassa maailmassa kasvamisen kokemukseen ja hänen sen myötä omaksumaansa tietoon kuurojen yhteisön tavoista luovia siinä.

–  Kuuroilla on erityistä osaamista, joka voi nostaa tulkkauksen aivan eri tasolle, mikä perustuu kuurona kuulevassa maailmassa kasvamisen kokemukseen ja hänen sen myötä omaksumaansa tietoon kuurojen yhteisön tavoista luovia siinä, Lakner tarkentaa. – Sen ansiosta kuuro tulkki löytää paremmin keinot ja pystyy luontaisesti valikoimaan ja navigoimaan eri keinojen maastossa käyttäessään viittomakieltä. Sen sijaan kuulevalla ei ole samanlaista kokemusta tiedon omaksumisesta pääasiassa näköaistin kautta, sillä kuuleva on tottunut omaksumaan tietoa sekä näön että kuulon kautta. Kuuro tulkki eläytyy ketterämmin visuaaliseen omaksumiseen, kun taas minä kuulevana olen siinä vähän kankeampi.

Kuurot tulkit ovat Laknerin mukaan äärimmäinen rikkaus, koska heidän kanssaan tulkkausprosessi tulee näkyvämmäksi ja viestintätilanne tasa-arvoisemmaksi:

– Kun tilanteessa on useampi kuuro eli kuuron asiakkaan lisäksi kuuro tulkki, se tasapainottaa tilannetta ja tuo selkeämmin esiin, että kaikki tilanteessa osallistuvat tulkkauksen välityksellä, ei ainoastaan kuuro asiakas.

– Kuuro tulkki on alalla ikään kuin kielimalli, jonka kanssa pohditaan ja käännetään, ja jolta kuulevat voivat ottaa oppia, Widberg-Palo luonnehtii.

Hänen mukaansa kuuro tulkki on viimeinen linkki: joskus kuuleva tulkki voi olla ilmaisussaan vähän epävarma, jolloin kuuro tulkki tuo selvyyttä tilanteeseen, minkä ansiosta tilanne on taas varmalla pohjalla. Widberg-Palo huomauttaa kuitenkin, että kuuroa tulkkia ei välttämättä voi laittaa mihin tahansa tilanteeseen tulkkaamaan olettaen, että hän pystyy hoitamaan minkä tahansa tilanteen. Kuuroilla on myös omat kiinnostuksen aiheensa ja erityistaitonsa, aivan kuten kuulevillakin tulkeilla.

Työelämän haasteita ja kannusteita

Kuurot, ja näin ollen myös kuurot tulkit, kohtaavat toisinaan ennakkoluuloja. Maarit Widberg-Palon mukaan sekä kuuleville että kuuroille voi joskus olla hämmentävää nähdä kuuro tulkki tulkkaamassa esimerkiksi televisiossa. 

– Edelleen kuuroihin liittyy vahvoja asenteita, kuten että ”eihän kuuro tuollaiseen pysty”, mutta kokemuksen myötä asenteet muuttuvat hyväksyvimmiksi, Widberg-Palo toteaa.

Viittomakielen tulkkauspalveluita järjestää nykyään Kansaneläkelaitos, jonka listoilla työskentelevien kuurojen tulkkien toimeksiantoja rajoitetaan siten, että kuurot tulkit saavat pääasiassa toimeksiantoja vain kuurosokeiden asiakkaiden kanssa. Widberg-Palo toivoo, että käytäntö muuttuisi tulevaisuudessa. Kelalla olisi nimittäin mahdollisuus muuttaa käytäntöjään, sillä lainsäädäntö ei määrittele kovin tarkasti, miten tulkkauspalveluita tulisi järjestää. Lakner uskoo muutoksen olevan edessä: 

– Aiemmatkin tulkkauspalveluiden järjestämistavat nähneenä sanoisin, että muutos on väistämätön ja että se tulee tekemällä.

Kuitenkin jotkut tulkkauspalveluja käyttävät kuurot asiakkaat kaipaavat nimenomaan kuuroa tulkkia, sillä he saattavat kokea kuuron tulkin kautta turvallisuuden tunnetta. Tästä Widberg-Palo antaa esimerkin: korona-aikana tai Ukrainan sotaan liittyvissä uutisoinneissa jotkut kuurot ovat kokeneet olonsa turvallisemmaksi, kun tiedotustilaisuudessa on tulkannut kuuro tulkki kuulevan sijaan, sillä näin kuurot katsojat saattavat olla paljon rennommin sen suhteen, saavatko he tärkeästä asiasta kaiken oleellisen tiedon. Ongelmana kuitenkin on, että aina asiakkaat eivät tiedä, miten saada kuuro tulkki. 

– Olisikin tärkeää, että viranomaisten keskuudessa leviäisi tietoisuus mahdollisuudesta tilata kuuro tulkki tulkkifirmasta, Widberg-Palo sanoo.

Viittomakielen tulkin työn parhaita puolia on Laknerista se, että saa niin paljon luottamusta osakseen. 

 – Tulkkauksen kautta mahdollistaa kuurojen pääsyn osaksi yhteiskuntaa, Lakner kuvailee.

Lakner ja Widberg-Palo ovat yhtä mieltä siitä, että viittomakielen tulkkina työskentelyssä on hienoa ennen kaikkea se, että saa olla mukana monissa elämäntilanteissa, niin iloissa kuin suruissakin. 

– Se on kunnia, Widberg-Palo toteaa. – Parasta työssä on kuitenkin onnistuminen, eli kun asiakas saa hoidettua asiansa.

Kati Laknerin maisterintutkielma Kuuro tulkki diskurssin rakentajana kielensisäisessä tulkkauksessa (2025) tarkastelee sitä, miten kuuro tulkki hyödyntää työskentelyssään kielensisäisen tulkkauksen tekniikoita ja muuta erityistä osaamistaan mediatulkkauksen kontekstissa. Tutkielma videoesimerkkeineen on luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_102578?sid=221679006.

Tutkielman löydöksiin pääsee tutustumaan myös Kieliasiantuntijoiden viittomakielisessä etätapahtumassa 26.11.2025 klo 17.30-19 https://tapahtumat.kieliasiantuntijat.fi/syottotulkkeesta_lopputuotokseksi

Lisää aiheesta

Adam, R., Aro, M., Druetta, J. C., Dunne, S., af Klintberg, J. (2014). Deaf Interpreters: An Introduction. Teoksessa Adam, R., Stone, C., Collins, S. D., Metzger, M. (toim.), Deaf Interpreters at Work: International Insights. Gallaudet University Press.

Aro, M. Uusimäki, T. (2021). Kuurot tulkit ja tulkkausmenetelmät. Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/510824/Uusim%C3%A4ki_Tomas.pdf?sequence=2