Huulioiden kaksi päätyyppiä

Päivi Rainò jakaa viittomakielen huuliot kahteen päätyyppiin: suomenkielisiin sanahahmoihin ja viittomakielisiin huulioihin. Suomenkielisissä sanahahmoissa näkyvät vastaavat sanat perusmuodossaan ilman sijapäätteitä. Lyhyet sanat ovat helpompia tuottaa sellaisenaan kuin pitkät sanat, joista​ tuotetaankin vain sanan alkuosa. Sanat näkyvät yleensä nominaaliviittomien yhteydessä.

Viittomakielisellä huuliolla taas ei ole yhtymäkohtaa puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen, eli ne ovat aikojen saatossa syntyneet kielenkäyttäjien keskuudessa. Huulio on sidonnainen osa tiettyjä viittomia​, joten ilman sen käyttöä viittoman tuotto katsotaan foneettiseksi​ virheeksi. Joillakin viittomilla voi olla useita vaihtoehtoisia huulioita.​ Yksi esimerkki tästä on viittoma EPÄOIKEUDENMUKAISTA vaihtoehtoisine huulioineen [kaa], [kää], [aa] tai [ää].​ Yleisimpiä viittomakielisiä huulioita ovat mm.​ [ap], [pi], [hyy], [poo], [šš] ja [pθ]. Suvi-verkkosanakirjassa voit tutustua vaihtoehtoisiin huulioihin.

Huulion merkitys

Koska kielenkäyttäjien keskuudessa ilmenee vaihtelua huulion käytössä niukasta hyvin selkeästi artikuloituun, on huulioista vaikea antaa yhtenäisiä ohjeistuksia. Huulio kuuluu kuitenkin viittomakielen rakenteeseen. Pidetään hyvänä tapana käyttää huuliota ainakin jossain määrin.

Huuliolla on leksikaalisesti tärkeä tehtävä. Yhdellä viittomalla voi olla niin monta erilaista suomenkielistä merkitysvastaavuutta, että juuri huulion käyttö ja lauseen konteksti ratkaisevat merkityksen. Esimerkkiviittomalla on ainakin seuraavat merkitykset: kasvi; heinä, ruoho; kasvis, kasvikset, vihannes, vihannekset; luomu. Mukaan voi lisätä myös merkitykset nurmi, nurmikko ja Nurmes.

Miten toisit erilaiset merkitykset esille seuraavissa esimerkkilauseissa?

Olen kasvissyöjä. Heinää pitäisi lähteä niittämään. Ruoho on kasvanut nopeasti viikossa. Lääkäri suosittelee syömään enemmän vihanneksia. Ostan aina luomutuotteita. Nurmikolla ei saa juosta. Olen kotoisin Nurmeksesta.

Suomenkielinen sanahahmo ja viittomakielinen huulio voivat toimia erottavana tekijänä siinä tapauksessa, että viittomat ovat samannäköiset; esimerkiksi viittomat PERUA [peru] ja ON-KOKENUT-JOTAKIN huuliolla [ap]. Ilman huulioita lauseiden ymmärrettävyys saattaa vaikeutua.

Onomatopoeettinen huulio

Lisäksi käytän huulioiden määrittelyyn kolmatta huulion tyyppiä eli onomatopoeettista huuliota, joka on äänteellistä ikonisuutta ja jäljittelee ympäristössä kuuluvia ääniä. Ääntä jäljittelevät huuliot ilmenevät erityisesti verbaalien yhteydessä. Onomatopoeettiset huuliot erottaa kahdesta edellisestä tyypistä se, että niihin ei ole vakiintuneita huulioita. Siksi kielenkäyttäjät ja viittomakielen tulkit voivat kuulemansa tai näkemänsä perusteella käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan huulioissa.​ Mainittakoon tästä esimerkkinä teonkuvailut kuten ’koira haukkuu’ [hau], [vuh], [fäh], ’puhelin soi’ [pirr],​ ’vauva parkuu’ [ää], ’kissa naukuu’ [mau], [mou], ’ovi pamahtaa’ [pam] ja ’vesi porisee’ [plo plo].

Tässä yhteydessä voisin vielä mainita idiolektisen huulion eli henkilölle tunnusomaisen yksilöllisen tavan ilmaista jotain. Kielenkäyttäjien keskuudessa saattaa nähdä erikoisia huulioita, jotka ovat yksilöiden luomia ja ilmentävät persoonallisuutta tai huumoria tai liittyvät kielellä leikittelyyn. Nämä huuliot eivät tavallaan riko kieliyhteisön sääntöjä, jos ne sinänsä ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä.

Harjoitus: Millainen olisi seuraavien kuvailevien verbaalien onomatopoeettinen huulio? Voit kuunnella äänen ja käyttää visuaalista mielikuvitusta.

1. heittää löylyä, 2. lehmä ammuu​, 3. lautanen kilisee, 4. käyttää porakonetta​, 5. tööttää, 6. höpöttää, 7. kuorsaa, 8. lammas määkii, 9. repiä paperi​, 10. seinä kaatuu, 11. pyykinpesukone pyörii​, 12. sataa rankasti, 13. pakoputki paukkuu​, 14. kirjoittaa liitutauluun, 15. ukkonen jyrisee, 16. lintu laulaa, 17. seisoo pakkasessa​, 18. soittaa pianoa, 19. hihittää, 20. kissa kehrää

Lähteet:

Pimiä, P. (1987). Suomalaisen viittomakielen suunliikkeistä. – Päivi Pimiä & Terhi​ Rissanen, Kolme kirjoitusta viittomakielestä s. 25-47. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja No. 17. Helsinki: Yliopistopaino.​

Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja

Tieteen termipankki

Kirjoittaja toimii lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutusohjelmassa.