Olen vapaa kertomaan! – Ajatuksia tulkin työstä
Anitta Malmberg / 11.11.2020
Mikä työssäni on haastavaa? Arvostetaanko työtäni? Kiekaus-lehden toimitus pyysi minulta omakätistä kirjoitusta työurastani tulkkina. Pyyntö oli mieleinen. Tulin hyvälle tuulelle ajatuksesta, että voin estoitta kertoa teille, kuinka rutkasti rakastan työtäni!
Teatterin taika kiehtoi minua jo aivan pienenä. Pidin itsestään selvänä, että minusta tulee näyttelijä. Elämä kuitenkin yllätti ja otti käyttöön ominaisuuteni aivan toisenlaisessa ammatissa. Ystävän ajattelevaisuuden ansiosta päädyin opiskelemaan tulkkausta ja suomalaista viittomakieltä. Menetin sydämeni kielelle peruuttamattomasti.
Arjessani Google laulaa
Olen toiminut päätoimisena simultaanitulkkina vuodesta 2000. Työkieleni ovat suomi, englanti ja suomalainen viittomakieli. Aktiivista tulkkausta kertyy päivittäin noin 4 tuntia. Olen rekisteröity oikeustulkki ja erikoistunut työn kautta synnytys- ja tv-tulkkaukseen. Näiden lisäksi työkalenterissani on runsaasti tuikitavallisia asioimis- ja opiskelutulkkauksia.
Suomessa viittomakieliset saavat lain nojalla käyttää tulkkauspalvelua käytännössä rajattomasti. Tilaukset sisältävät asioimisen ja opiskelun lisäksi hyvin monenlaisia sosiaalisia tilanteita. Välillä tulkkaan sup-laudalla väärinpäin istuen, toisinaan virkamiesten pikkujouluissa pikkumustassa tai suojakypärä päässä rakennustyömaalla. Vaihtelevien tulkkaustilanteiden vuoksi työni vaatii paljon sosiaalista pelisilmää. Vaikka joskus tulkin työ sekoitetaan avustajan työhön, koen itse työskenteleväni puhtaasti kielen parissa.
Vaihtelevien tulkkaustilanteiden vuoksi työni vaatii paljon sosiaalista pelisilmää.
Suuri osa työajastani kuluu tulkkauksiin valmistautumiseen. Ajatus siitä, että joku yrittäisi rakentaa minusta nettikäyttäytymisen ja Google-hakujen perusteella jonkinlaista henkilökuvaa on viihdyttävä. Analyytikoilla olisi ihmettelemistä, miten joku voi olla yhtä aikaa kiinnostunut animesta, agilitystä, virtsankarkailusta ja hiekkapuhalluksesta.
Surkuhupaisaa on, että vaikka työviikkoni ovat usein äärimmäisen vaihtelevia, jännittäviä ja täynnä mitä mielenkiintoisempia hetkiä, koen usein, etten voi jakaa siitä juuri mitään. Tulkin vaitiolovelvollisuus on tiukka; “tulkki noudattaa ehdotonta vaitiolovelvollisuutta.” Julkiset tulkkaukset, kuten A-Studio tai teatteriesitysten tulkkaus, tuovat tähän mukavaa vaihtelua.
Näytteleminen kielletty, eläytyminen sallittu
Työssäni minun pitää tulkita lähdettä herkästi ja kyetä välittämään viesti toisella kielellä ja toisen kulttuurin ilmaisukeinoin. Vaikka sisällöllisesti joudun pitäytymään puhujan tai viittojan antamissa raameissa, nautin valtavasti siitä, että tulkkaus vaatii jatkuvaa kielellistä luovuutta.
Tulkkauksessa on paljon samoja elementtejä kuin näyttelijän työssä. Myös tulkin pitää osata hävittää minänsä, sukeltaa toisen osaan, ilmaista itselleen vieraita tunteita, kiroilla itselle mahdottomissa kohdissa ja tehdä tämä kaikki niin, ettei se vaikuta tehdyltä tai teennäiseltä. Ei saa näytellä näyttelemistä, ellei henkilö nyt sitten satu juuri sillä hetkellä näyttelemään näyttelemistä.
En juuri jännitä tulkkaustilanteita. Viimeksi taisin aidosti jännittää, kun tulkkasin Finlandia-hymnin Linnan juhlien suorassa lähetyksessä. Musiikin tulkkaaminen on parhaimmillaan upeaa, mutta huonosti tulkittuna se on mielestäni jopa kamalampaa kuin epävireinen laulu. Finlandia-hymnin käännös oli omaa käsialaani, mikä nosti panoksia. Stressasin natiivikatsojien arviota, en sitä faktaa, että lähetyksellä oli Yle Areenassa yli 50 000 katsojaa.
Viitekehyksen pitää olla kirkas
Luonteeltani olen suurpiirteisempi kuin mitä tulkkina toimiessani voin olla. Oikeustulkkauksessa ei ole yhdentekevää, käännänkö astalon joksikin tavaraksi, jota voi käyttää lyömäaseena vai veitseksi, jos tiedän, millaista astaloa on käytetty. Tällaisissa kohdissa oikeustulkkia vaanii vaara. Tulkinta ei ole sallittua. Tulkin pitää sanoa kohdekielellä vain se mitä on sanottu, eikä lisäillä tulkkeeseen veistä, vaikka se tuntuisi äkkiä ajatellen järkevältä vastineelta astalolle. Arkipäivän tilanteissa maalaisjärjen käyttö sujuvoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta oikeudessa käytettynä se on usein myrkkyä. Aina on oltava tietoinen viitekehyksestä, jossa tulkkaan.
Tulkin etiikka, kielitaito, yleissivistys, oikeustaju ja ongelmanratkaisutaidot ovat jatkuvasti koetuksella.
Tulkin etiikka, kielitaito, yleissivistys, oikeustaju ja ongelmanratkaisutaidot ovat jatkuvasti koetuksella.“Seuraavaksi laitamme kaiuttimet kiinni”. Mitä verbiä käytän? Viitonko sulkemaan kaiuttimet vai yhdistämään ne? Tai kun autokoulussa opettaja toteaa: “Seuraavaksi tarkastetaan pyörät.” Välitänkö eteenpäin, että kyse on auton renkaiden tarkistuksesta vai pyöräilijöistä? Ratkaisut on tehtävä nopeasti, mutta oikein.
Valmistautuminen on kultaa
Koen, että työtäni arvostetaan. Työni on aina herättänyt ihmisissä kiinnostusta, mutta erityisesti koronakevään medianäkyvyys tuntuu lisänneen suuren yleisön käsitystä tulkkauksesta ja sen merkityksestä viittomakieliselle yhteisölle.
Asiakkaat eivät aina hahmota, miten paljon tulkkauksen laatuun vaikuttaa, että tulkki voi valmistautua tilaukseen. Toisinaan tilaustiedoissa on pelkkä osoite, jolloin iso osa työajastani kuluu kontaktointiin: mikä on aihe, tapahtuman etiketti, käytetyt kielet jne. Kun olen valmistautunut, en saavu paikalle arkirytkyissä ja hääpuheen mojovat vitsit kääntyvät kohdekielelle huomattavasti lupsakammin. Mielestäni yksi hienoimmista tavoista osoittaa tulkkaustyön arvostusta on ennakkomateriaalien toimittaminen.
Oikeuden puheenjohtaja, sopisiko että…
Enää en haikaile näyttelijäksi lavalle, mutta vanhempiani kiitän kasvatuksesta, jonka heiltä sain. He opettivat minut kunnioittamaan jokaista vastaantulijaa vertaisena. Kerran minut ja äitini pysäytti humalainen mies. Kun avasimme auton ikkunan, mies tempaisi puukon esille. Äitini ilmekään ei värähtänyt. Hän katsoi miestä napakasti suoraan silmiin ja sanoi päättäväisesti, mutta kaverillisesti: “Äläpäs nyt. Laitas tuo äkkiä piiloon, ettei synny turhia hankaluuksia!”
Minäkään en pelkää syrjäytyneitä kadunkulkijoita, julkkiksia tai korkea-arvoisina pidettyjä yhteiskunnan kärkinimiä. Kun ei arkaile kohtaamisia, jää henkistä kapasiteettia tulkkaukseen ja tilanteen hallintaan. Jututan tarpeen tullen empimättä myös oikeuden puheenjohtajaa, sillä kaikkialla, myös oikeussaleissa, yhteys erikielisten ihmisten ja ammattilaisten välillä syntyy vain, kun on halu tehdä yhteistyötä ja tahto ymmärtää.
Lähteet:
- Tulkin ammattisäännöstö TTYR 2014 (pdf)
- Viittomakielialan Osuuskunta Via:n työehtosopimus 1.2.2020–31.12.2021: tuntipalkkaiset työntekijät (pdf)
- Viittomakielialan Osuuskunta Via:n työehtosopimus 1.2.2020–31.12.2021: kuukausipalkkaiset työntekijät (pdf)
Kirjoittaja on helsinkiläinen suomalaisen viittomakielen tulkki (Tulkki Ylempi AMK) ja rekisteröity oikeustulkki, joka on kouluttautumassa ääninäyttelijäksi ja harrastaa crosstrainingia, kirjoittamista ja lyhytkursseja. Hän on suorittanut lukuisia kursseja viestintään, suomen kieleen, suomalaiseen viittomakieleen, radiotyöhön, sisustussuunnitteluun, teatteri- ja musiikki-ilmaisuun, termityöhön sekä järjestötoimintaan liittyen. Hän työskentelee Viittomakielialan Osuuskunta Viassa.