Siirry sisältöön

Tutkinto-opiskelijaksi aikuisiällä

Antti Kangasmäki / 17.2.2025

Viittomakielen tulkki Hannaliisa Huhtinen kertoo haastattelussaan, minkälaista on täydentää osaamistaan ja suorittaa uusi tutkinto aikuisiällä.

Kuva: Hannaliisa Huhtinen
Kuva: Hannaliisa Huhtinen

Hannaliisa Huhtinen,

Opinto- ja urapolku:

viittomakielen tulkki, opistoaste 1997

filosofian maisteri, suomen kieli 2008

tulkki AMK (sis. suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkikoulutus) 2020

Tehnyt viittomakielen tulkin töitä ensimmäisestä valmistumisestaan lähtien ja opiskellut tutkintonsa tähän asti koko ajan työn ohessa. Kaksi työpaikkaa: oma osuuskunta tulkkina ja kouluttaja Humanistisen ammattikorkeakoulun tulkkikoulutuksessa. On suomi toisena kielenä -opettaja. Opiskelee tällä hetkellä viittomakielen maisterin tutkintoa Jyväskylän yliopistossa.

Mitä yhteistä ja mitä eroa on ollut aiemmilla ja nykyisillä opinnoillasi?

  • Yhteistä on kielet ja kielenkäyttö. Sosiolingvistiikka kiinnostaa. Uskon, että kaikki tulkit ovat jollain tasolla kiinnostuneita pragmaattisesta kielenkäytöstä, koska tulkki on jatkuvasti vuorovaikutustilanteissa.

Huhtisen nuorena suorittamassa viittomakielen tulkin opistoasteisessa koulutuksessa koko ryhmä eteni lähes samalla lukujärjestyksellä kolme vuotta. Yliopistossa opiskelu on hyvin itsenäistä, eikä Huhtisella ole sellaista perinteisen opiskelijan identiteettiä, että hän osallistuisi esimerkiksi tapahtumiin. Hän hakeutui yliopistoon ensisijaisesti hakemaan tietoa.

  • Kun päivitin viittomakielen tulkin tutkintoni AMK-tutkinnoksi ruotsinkielisessä koulutuksessa, niin siellä taas opiskelu oli hyvin yhteisöllistä. Toisaalta opinnäytetyön ja lopputehtävät tein melko itsenäisesti. Yliopistossa suomen kielen opinnot ja viittomakielen maisteriopinnot eroavat puolestaan opiskelijamäärän suhteen: suomen kieltä opiskelemassa oli kymmeniä, kun taas viittomakielen maisteriohjelmaan otettiin hakuvuonnani kuusi opiskelijaa.

Mitä sanoisit aikuiselle, joka miettii opiskelemaan hakeutumista, mutta tuntee itsensä epävarmaksi?

  • Opintojen vaativuutta ei kannata liikaa pelätä, sillä elämänkokemus auttaa todella paljon. Siitä on hyötyä erityisesti humanistisissa tieteissä. Pidän itseäni tavallisena opiskelijana, motivaatio ja kiinnostus ovat riittäneet todella pitkälle. Asioita pystyy järjestämään. Opiskelu on kiinnostavaa ja kivaa, joten kannustan ehdottomasti jokaista.

Miltä kulkemasi opintopolku tuntuu nyt jälkikäteen? Tekisitkö saman uudelleen?

  • Tekisin samalla tavalla. Välillä olen miettinyt, olisiko pitänyt käyttää kaikki paukut johonkin ammattiin, jossa tienaisi todella hyvin, mutta toisaalta olen mennyt intohimojeni perässä. Opiskelu on ollut yllättävän helppoa, eikä minulla ole ollut korkeita kriteereitä esimerkiksi arvosanojen suhteen.

Pakko on Huhtisen mukaan toisaalta ollut paras motivaattori, esimerkiksi suomen gradun hän halusi saada valmiiksi ennen tutkintorakenteen muuttumista. Sitten saadakseen mahdollisimman korkeat koulutuspisteet Kelan kilpailutuksessa oli saatava tutkinto tiettyyn päivämäärään mennessä.

  • Vaikka olen opiskellut ikään kuin samaa alaa koko ajan, niin koen saaneeni eväitä työhöni ja ajatteluuni. Esimerkiksi nyt yliopistossa opiskellessani tutut asiat ovat saaneet nimiä. Se on ollut tajuntaa laajentavaa. Toimin tällä hetkellä tulkkikouluttajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, ja olen saanut käyttää kaikkea oppimaani töissä.