Vierasperäiset käsimuodot ovat herättäneet kielenkäyttäjien keskuudessa keskustelua siitä, mitkä lainaviittomat sopivat sellaisenaan ja mitkä eivät sovi suomalaisen viittomakielen (jatkossa viittomakieli) rakenteisiin sekä millä tavalla lainaviittomat käyvät läpi rakenteellisen kotoutumisprosessin. Esittelen alla muutaman esimerkin vierasperäisestä käsimuodosta. Vertailun pohjana käytän Rissasen (1985) käsimuototaulukkoa.

Sormiaakkosyhdistelmät

Viittomakielessä on havaittavissa ainakin kolme vierasperäistä sormiaakkosyhdistelmäkäsimuotoa. Elettä I-LOVE-YOU (”rakastan sinua”) käytetään paljon kansainvälisissä yhteyksissä. Eleen käsimuodossa (1) sulautuvat siis sormiaakkoset I, L ja Y yhteen kuvaten jokaisen kolmen sanan alkukirjainta. Ele ei tunnu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä käytetään erityisesti läheisten ystävien ja perheenjäsenten kesken. Yksi- ja kaksikätisenä tuotettuna eleen käytöllä on idiomaattinen merkitys ”rakastaa jotain yli kaiken”. Tämä käsimuoto ei löydy Rissasen käsimuototaulukosta, mutta Suvi-verkkosanakirja esittää sitä yhtenä vaihtoehtoisena käsimuotona viittomassa LENTOKONE.

Lainaviittomassa WC käytetään käsimuotoa (2), jossa todennäköisesti sormiaakkoset W ja C yhdistyvät. Eleessä VOI-VOI on käsimuoto (3), jossa nähtävästi sulautuvat sormiaakkoset V, O ja I yhteen. Molemmat käsimuodot eivät kuitenkaan löydy Rissasen käsimuototaulukosta ja niihinkin tuleekin suhtautua kriittisesti erityisen kielenhuollon näkökulmasta. Näitä saatetaan luonnehtia arkikielen ja jälkimmäisen esimerkkiviittoman tapauksessa humoristisen käsimuotoleikin tapaisiksi. Muussa kuin arkikielenkäytössä on kuitenkin suositeltavaa käyttää vakiintuneita viittomia, jotka löytyvät verkkosanakirjoista: WC ja PAHUS (1) ja PAHUS (2).

Lainaviittomat

Yhteiskunnan kansainvälistymisen myötä viittomakieleen on lainautunut uusia maiden ja kaupunkien viittomia. Tämä on herättänyt pohdiskelua siitä, mitkä uudet lainaviittomat sopivat ja mitkä eivät sovi viittomakieleen. Suomalaisen viittomakielen lautakunnassa (1999) pohdittiin asiaa ja pöytäkirjan mukaan päädyttiin suosittamaan seuraavaa: ”Jos tietylle maalle ei ole olemassa viittomaa, voidaan lainata kyseisessä maassa käytössä oleva viittoma. Tällöin viittoma tulee selvittää mahdollisimman luotettavasta tietolähteestä, kuten äidinkieliseltä viittojalta tai sanakirjasta. Jos viittoma sisältää suomalaisen viittomakielen rakenteelle vieraita rakenneosia, viittomaa voidaan tarpeen mukaan mukauttaa”.

Löysin kuitenkin muutaman mielenkiintoisen poikkeuksen. Maan BOLIVIA alkuperäinen käsimuoto (4) ei löydy Rissasen käsimuototaulukosta, mutta viittoma sellaisenaan on vakiintunut kielen leksikkoon. Namibian tapaus näyttää erikoiselta. Alkuperäisen maaviittoman NAMIBIA käsimuodossa on keskisormi, nimetön ja pikkusormi yhdessä sekä etusormi taakse taivutettuna kuvaten maan muotoa kartassa. Lisäksi peukalo on ojennettuna viitaten pitkän ja kapean kielekkeen muotoiseen Sambesin alueeseen. Suvi-verkkosanakirjassa esitetään NAMIBIA suomalaiseen viittomakieleen sopivalla käsimuodolla eli ilman peukalon ojennusta.

SignWikissä esitellään viittomasta RAHKA kolme eri varianttia, joista yhdessä on ilmeisesti purkin muodon ja R-alkukirjaimen motivoima käsimuoto (6). Tämänkaltainen viittoma syntyi olettavasti 90-luvulla ja aiheutti osaltaan ihmetystä kielenkäyttäjien keskuudessa. Käsimuoto ei kuitenkaan löydy Rissasen käsimuototaulukosta, joten on syytä harkita kysymystä kielenhuollon näkökulmasta.

Kielenhuolto

1990-luvulla nousi esiin huoli siitä, miten kielenkäyttäjät saattavat tuoda mukanaan vierasperäistä ainesta viittomakieleen oltuaan esimerkiksi matkoilla tai vaihdossa. Lisäksi kirjoitetun suomen interferenssiä havaittiin viittomissa, jotka sisältävät R-sormiaakkosen vastaamaan kirjotetun sanan alkukirjainta, esimerkiksi RIISI (vrt. RIISI), ROOLI (vrt. ROOLI) ja RISTEILY (vrt. RISTEILY).

Viittomakielen ainekset ja rakenteet vääjäämättä ja väistämättä muuttuvat aika ajoin, niin yhteisön sisäisten kuin ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Muutoksista on hyvä käydä yhteisiä keskusteluja, tehdä vertailua ja kirjata muistiin päätettyjä periaatteita. Ennen kaikkea on hyvä muistaa antaa itse kielenkäyttäjien keskustella ja pohdiskella keskenään, koska kyse on heidän äidinkielestään, jota he käyttävät jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa ja jonka muutokset he näkevät omin silmin. Seuraavat sukupolvet ratkaisevat, mihin suuntaan kielenkehitys on menossa. Siksi läheisten ja viittomakielisten kanssa tekemisissä olevien (kuten kielentutkijat ja tulkit) on hyvä antaa kielenkäyttäjille mahdollisuus kielen kehittämiseen ja seurata sivusta lopputuloksia.

Lähteet:

Rissanen, Terhi. 1985. Viittomakielen perusrakenne. Helsinki: Helsingin yliopisto.

SignWiki Namibia – Namibialaisen viittomakielen wikisanakirja

SignWiki Suomi – Suomalaisen viittomakielen wikisanakirja

Suomalaisen viittomakielen lautakunnan pöytäkirja 15.10.1999. Julkaisematon materiaali.

Suomen Signbank

Suvi – Suomen viittomakielten verkkosanakirja

Wikimedia Commons

YouTube

Kirjoittaja toimii lehtorina Humanistisen ammattikorkeakoulun Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutusohjelmassa.