Lue tästä artikkelisarjan ensimmäinen osa, jossa esitellään Sitran viisi megatrendiä, artikkelisarjan eri osat ja haastatellut asiantuntijat.

Luonnon kantokyky Sitran megatrendiselvityksessä

Yksi Sitran yhteiskunnallisista megatrendeistä tai ilmiöistä on luonnon kantokyvyn mureneminen. Ihmiset kuormittavat elollista ja elotonta luontoa yli sen kantokyvyn. Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeasti, jätteiden määrä kasvaa ja luonnonvaroja kulutetaan liikaa. Lisäksi ilmasto -lämpenee. Luonnon kuormittuminen vaarantaa ihmisten hyvinvoinnin ja talouden pohjan, joten ekologinen jälleenrakentaminen tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Tämä tarkoittaa toimenpiteitä, jotka parantavat sekä luonnon tilaa että ihmisten hyvinvointia. (Sitra 2023.) 

Luonnon kantokykyyn liittyen haastatellut tulkkausalan asiantuntijat nostivat keskeisiksi teemoiksi ilmastopakolaisuuden ja muun maahanmuuton vaikutukset tulkkausalalle sekä luonnonvarojen kulutuksen ja tulkkausalan jättämän hiilijalanjäljen.

Luonnon kantokyvyn mureneminen vaatii varautumista kriisitilanteisiin

Luonnon kantokykykysymykseen liittyy Kieliasiantuntijat ry:n toiminnanjohtajana Hanna Gorschelnikin mukaan muun muassa ilmastopakolaisuus, millä on vaikutuksia tulkkausalaan. Ihmiset tulevat muuttamaan niille alueille, joissa elämän edellytykset ovat paremmat. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Suomessa kielitarpeet tulevat muuttumaan.

Myös Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskinen listaa ilmastopakolaisuuden mahdollisia seurauksia tulkkausalalle. Hän miettii, voiko kielten tarvetta ylipäänsä ennakoida.

- Mistä suunnasta ihmiset lähtevät pakenemaan ja mihin he päätyvät? Mitä kieliä silloin tarvitaan? Koskaan ei voi tietää, minkä kielen tulkkaustaitoa tullaan nopealla aikataululla tarvitsemaan, hän pohtii.

Koskinen ehdottaa ratkaisuksi lyhytkoulutusta ihmisille, jotka kriisitilanteissa tulkkaavat pelkän kielitaidon perusteella.

Myös Intertext-osuuskunnassa työskentelevän kääntäjä, konferenssi- ja kirjoitustulkki Pia von Essenin mukaan tulevaisuudessa voidaan tarvita tietyn kielen tulkkausta nopealla aikataululla, mutta äkillisiin hätätilanteisiin varautuminen voi olla erittäin vaikeaa. Von Essen ehdottaa, että seurattaisiin aktiivisesti, millä alueilla ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti ja heräteltäisiin jo ennakolta kyseisten maiden kielien osaajia. Von Esseniä mietityttää kuitenkin, kuka tällaista toimintaa rahoittaisi.

Miten varaudumme kuurojen ja huonokuuloisten maahanmuuttajien tuloon?

- Ilmastopakolaisten ja maahanmuuttajien joukossa on varmasti myös kuuroja ja huonokuuloisia, pohtii Gorschelnik.

Viittomakielisten asema ei ole maailmanlaajuisesti edelleenkään hyvä, mikä tarkoittaa, että maahanmuuttavien kuurojen koulutustaso ja lukutaito on monenkirjavaa. Gorschelnik miettii, miten tulisi toimia kuurojen maahanmuuttajien tai pakolaisten kanssa, jotka eivät välttämättä ole koskaan oppineet mitään viittomakieltä. Suomalainen viittomakieli saattaa olla heidän elämänsä ensimmäinen kieli.  Hän pohtii, miten heidän taustansa vaikuttaa heidän elämäänsä Suomessa. Millä tavalla he kommunikoivat? jos Jos kuuro lapsi syntyy kuuleville vanhemmille, heillä ei ole kielellistä kosketusta lapseen, jos yhteiskunta ei tarjoa sitä kosketusta.

Myös Osuuskunta Viassa työskentelevää talouspäällikkö ja viittomakielen tulkki Outi Huuskoa huolestuttaa niiden maahanmuuttajien kommunikaatiomahdollisuudet, joilla ei ole omaa viittomakieltä. Huuskon mukaan tarvitaan lisää kuuroja tulkkeja ja natiiveja kielenkäyttäjiä (kuuroja tai coda-tulkkeja eli kuurojen vanhempien kuulevia lapsia; Children of Deaf Adults) kuuroja maahanmuuttajia varten. Huuskon mielestä muunkielisten ihmisten muutto Suomeen voi parantaa viittomakielisten asemaa. Kommunikaation täytyy jollain tavalla hoitua ja ihmisten on silloin pakko käyttää kielellistä repertuaariaan.

Koulutus ja yleissivistys on osa maahanmuuttoon varautumista

Gorschelnik nostaa esiin suomalaisen koulutuksen ja yleissivistyksen puutteita.  Suomalaisten kollektiiviset uskomusjärjestelmät ja mielikuvat Euroopan ulkopuolisista maista ovat suppeita. Median ja koulun kautta suomalaisille tarjotaan Gorschelnikin mielestä melko rajoittunutta maailmankuvaa, mistä seuraa hänen mukaansa suomalaisten verrattain vähäinen tietämys Aasian ja Afrikan maista. Maanosia käsitellään isoina yksikköinä, ja suuria ihmisryhmiä niputetaan yhteiskunnallisesti yhteen, vaikka kummassakin maanosassa on paljon erilaisia valtioita ja kulttuureita. Tämä on Gorschelnikin mukaan painolasti ja hidaste sille, miten yhteiskuntamme sopeutuu kaikenlaiseen maahanmuuttoon ja näkee tarpeen tulkkaukselle.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton toiminnanjohtaja Jenni Kavénin mukaan olisi todella tärkeää, että Suomessa tarjottaisiin monipuolisesti eri kielten opetusta jo alemmilla luokka-asteilla peruskoulussa lukioissa sekä korkeakouluissa. Silloin Suomeen saadaan koulutettua helpommin myös ammattikääntäjiä, jotka pystyvät kääntämään näistä maistaja ja kielialueilta peräisin olevaa kirjallisuutta. Monella eri tavalla tarjottava tieto lisää myös ymmärrystä asioista.

Tulkkausalallakin on hiilijalanjälki

Jenni Kavén huomauttaa etätulkkauksen kuluttavan sähköä ja siten luonnonvaroja. Tähän yhtyy myös Huusko, jonka mukaan helposti ajatellaan, ettei tulkkausala ole kovinkaan haitallinen luonnolle. Tälle olettamukselle ei ole kuitenkaan tieteellistä perustaa, koska tulkkausalan hiilijalanjälkeä ei ole tutkittu.

-Sähkönkulutuksen lisäksi myös tulkkien liikkuminen ja se, miten palvelu on järjestetty, lisäävät varmasti hiilijalanjälkeä, Huusko pohtii.

Pia von Essenin mukaan positiivista etätulkkauksen vahvassa kehittymisessä on se, että paljon turhaa matkustamista on jäänyt pois. Kuten Kavén ja Huusko myös von Essen pohtii etätulkkauksen sähkönkulutusta. Hän toteaa, että etätulkkauksen yhteydessä ei juuri  puhuta sähkönkulutuksesta eikä varsinkaan laitteista, joiden valmistamiseen on käytetty erilaisia raaka-aineita.

Viimeisten kolmen vuoden aikana niin yksittäiset tulkit kuin tulkkausfirmat ovat investoineet erittäin paljon uusiin koneisiin, mikrofoneihin, kuulokkeisiin sekä uudenlaiseen valaistukseen.

- Helposti ajatellaan, että digitaaliset ratkaisut säästävät luontoa, mutta asiasta pitäisi muistaa katsoa toinenkin puoli ja näyttää siitä myös kunnolliset laskelmat, von Essen toteaa.

 

Artikkelisarjan kaikki osat: 

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Luonnon kantokyky

24.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Hyvinvointi ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Demokratia ja tulkkausala

31.1.2024 Tulkkausalan megatrendit: Digitaalisuus ja tulkkausala

8.2.2024 Tulkkausalan megatrendit: Talous ja tulkkausala