Tähän asti EU:n kilpailulainsäädäntö on kieltänyt kaiken kokoisten yritysten väliset sopimukset, jotka koskevat yksinyrittäjien työoloja.  Yksinyrittäjät eivät siis ole voineet solmia työehtoja tai hintoja koskevia yhteisiä sopimuksia, koska niiden on katsottu rajoittavan tai vääristävän kilpailua.  Myös palkkiosuositukset ovat olleet kiellettyjä.  

Komissio on kuitenkin nyt tunnistanut, että yritykset ulkoistavat toimintojaan ja hankkivat palveluja alihankintana aiempaa enemmän ja että alustatalous on kasvanut merkittävästi. Vaikka nämä kehityskulut lisäävät työmarkkinoiden joustavuutta ja madaltavat niille pääsyn kynnystä, ne ovat myös tehneet työoloista vaikeita. Usein itsensätyöllistäjillä ja yksinyrittäjillä ei ole sananvaltaa omiin työoloihinsa, vaan he saattavat olla työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa. 

Kielialalla kääntäjät ja tulkit ovat maailmanlaajuisesti hyvin usein alisteisessa asemassa toimeksiantajayrityksiin nähden. Valtaosa kääntäjistä ja tulkeista työskentelee itsensätyöllistäjinä. Mahdollisuudet neuvotella omista sopimusehdoista ja työstä saatavasta korvauksesta ovat olleet heikot, mikä on mahdollistanut jo vuosikymmeniä kestäneen hintojen syöksykierteen. Epäsuhtainen neuvottelutilanne voi myös vääristää kilpailua.  

Kilpailu ja yritysten toiminta ei kuitenkaan voi enää perustua alihankkijoiden ja yksinyrittäjien jatkuvaan hyväksikäyttöön. 

Kilpailu ja yritysten toiminta ei kuitenkaan voi enää perustua alihankkijoiden ja yksinyrittäjien jatkuvaan hyväksikäyttöön. Itsensätyöllistäjien ja yksinyrittäjien reaaliansiotaso on polkenut paikallaan tai jopa laskenut vuosi vuodelta. Yleinen hintataso kohoaa siis enemmän kuin kieliasiantuntijan ansiotaso, ja työllä on enää vaikea tulla toimeen. Tämä merkitsee sitä, että osaavaa työvoimaa katoaa kielipalvelualalta, kun kääntäjät ja tulkit kokevat, että se on ainoa tapa parantaa omaa työelämää. Osaajien kato tarkoittaa koko alan näivettymistä, millä on merkittäviä vaikutuksia kaikkialle, missä tarvitaan kielten ja kulttuurien välistä kommunikaatiota.  

Kieliasiantuntijat kannattaa komission suuntaviivoja ja esitti niihin tarkennuksia 

Kieliasiantuntijat kannattaa Euroopan komission tavoitetta korjata yritysten ja itsensätyöllistäjien neuvotteluvoiman epätasapaino. Jokaisella on oikeus oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin, ja jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon.  

Näkemyksemme mukaan komission luonnostelemiin suuntaviivoihin tulisi vielä täsmentää, että itsensätyöllistäjät ja yksinyrittäjät voivat solmia nimenomaan työehtosopimuksia ja että ammattijärjestöt voivat edustaa sopijaosapuolena itsensätyöllistäjiä. Työehtosopimusten neuvottelu vie aikaa ja edellyttää sellaista osaamista, jota yksinyrittäjillä ei välttämättä ole. Suurilla yrityksillä tällaista osaamista voi olla, mikä voi asettaa yritykset jälleen etulyöntiasemaan ja heikentää yksinyrittäjien neuvottelumahdollisuuksia.  

Komission luonnostelemissa suuntaviivoissa on toistaiseksi määritelty, että yksinyrittäjä olisi taloudellisessa riippuvuussuhteessa, jos hän saa vähintään 50 prosenttia vuotuisista työstä saatavista ansioistaan yhdeltä vastapuolelta. Tämä määritelmä on kuitenkin mielestämme ongelmallinen, sillä kielipalvelualalla kääntäjät ja tulkit voivat saada ansionsa pienistä puroista ja useilta toimeksiantajilta. Heillä ei välttämättä ole aitoja neuvottelumahdollisuuksia kielipalvelualan yritysten kanssa, Kielipalveluyritykset voivat sanella hinnat ja työntekemisen ehdot, sillä tekijöiden joukko on hajanainen ja hajanaisella tietämyksellä varustettua. Kääntäjät ja tulkit ovat alisteisessa asemassa jo silloin, kun he saavat alle 50 prosenttia ansioistaan yhdeltä vastapuolelta. 

Suuntaviivoihin on myös luonnosteltu, minkä kokoisten yritysten kanssa itsensätyöllistäjät voisivat solmia työehtosopimuksia. Raja kulkisi 2 miljoonan euron vuotuisessa liikevaihdossa tai kymmenessä työntekijässä. Tämä on mielestämme ongelmallista, sillä kielialalla jo pienemmälläkin liikevaihdolla toimiva yritys voi olla sellaisessa asemassa, että se voi päättää myös yksinyrittäjien ansiotasosta neuvottelematta. Kielipalvelualan yritysten ei myöskään välttämättä tarvitse palkata henkilöstöä, vaan yritystoimintaa voidaan hoitaa vain muutaman työntekijän voimin ja alihankintaverkostoa hyödyntämällä.  

Yrityksen toiminta tai sen kasvu ja kilpailu markkinoilla ei voi perustua siihen, että itsensätyöllistäjien ansiotasoa alennetaan vuosi vuodelta. Työehtosopimus yksinyrittäjien ja niiden vastapuolten välillä muodostaisi tasapainoisemman ja tasavertaisemman kumppanuussuhteen eikä tätä tulisi heikentää poikkeuksilla pienille yrityksille tai kasvuyrityksille.  

Myös digitaalisten alustojen kanssa voisi neuvotella sopimuksista 

Suuntaviivojen luonnoksessa on myös todettu, että työtä välittävät digitaaliset alustat pystyvät usein yksipuolisesti määräämään sopimusehdoista ilman, että ne ilmoittavat niistä etukäteen yksinyrittäjille tai kuulevat näitä. Komissio toteaa, että myös digitaalisille alustoille työskentelevät yksinyrittäjät voisivat solmia työehtosopimuksia alustojen kanssa. Digitaalisella alustalla komissio tarkoittaa sellaista toimijaa, joka  

1. tarjoaa palvelunsa ainakin osittain etäpalvelua sähköisillä välineillä, kuten verkkosivustolla tai mobiilisovelluksella 
2. tarjoaa palvelunsa sen vastaanottajan pyynnöstä ja 
3. jonka palveluun liittyy välttämättömänä ja olennaisena osana yksityishenkilöiden tekemän työ organisointi riippumatta siitä, tehdäänkö työ verkossa vai jossain tietyssä paikassa. 

Tarkoituksena on, että Euroopan komissio saa työnsä loppuun alkukesästä. Kieliasiantuntijat odottaa, että tämän jälkeen suomalaiset viranomaiset tarkistavat omaa kilpailulainsäädännön tulkintaansa pikaisesti.