Viime aikoina uutisissa on kerrottu, että peruskouluissa ei enää perusteta vieraiden kielten opetusryhmiä ja että lukiolaiset jättävät valitsematta lyhyet kielet, koska haluavat varmistaa sisäänpääsyn korkeakouluun panostamalla matemaattisiin aineisiin. Mistä siis riittää enää kielten opiskelijoita korkeakouluihin?

Kielipolku alkaa peruskoulun ensimmäisiltä luokilta. Vuonna 2020 alkoi perusopetuksessa varhennettu kielten opetus, jossa ensimmäinen, A1-kieli, valitaan jo ensimmäisellä luokalla. Uudistuksen tavoitteena oli lisätä vieraiden kielten opiskelua alakoulusta lähtien. Tavoitteena oli myös, että ensimmäinen kieli olisi jokin muu kuin englanti.

Valitettavasti muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelu ei ole uudistuksesta huolimatta lisääntynyt. Opetusryhmien koolla on tähän suuri vaikutus. Monet vanhemmat tuskailevat lastensa kielivalintojen yhteydessä sitä, että kieliryhmiä ei perusteta, koska ryhmäkoko asetetaan jo lähtökohtaisesti niin isoksi, etteivät ryhmät täyty. Opetuksen järjestäjät eivät useinkaan ole kiinnostuneita joustamaan ryhmäkoosta. Kaikissa kouluissa ei edes tarjota A1-kielenä muuta kuin englantia.

Jokaisella oppijalla tulisi olla oikeus opiskella kieliä asuinpaikastaan riippumatta.  Yhdenvertaisuus voidaan turvata sillä, että valtio velvoittaisi kuntia järjestämään kieltenopetusta. Yksi malli tähän on, että yli 30 000 asukkaan kunnissa koulutuksen järjestäjät velvoitetaan tarjoamaan useampaa A1-kieltä ja A2-kielen opetusta. Opetuksen toteuttamiseen tulisi olla korvamerkittyä valtionrahoitusta. Laadukas kieltenopetus edellyttää riittävää rahoitusta.

Kielivaranto on elvytystilassa

Oppilaiden ja opiskelijoiden mahdollisuudet valita vieraita kieliä perusasteella ja lukiossa määrittävät sitä, kuinka paljon kielen ja käännösviestinnän ammattilaisia, kieltenopettajia ja muita kieliasiantuntijoita Suomessa on jatkossa. Jos meillä ei ole kieltenopettajia, ei ole myöskään mahdollisuutta opiskella kieliä.

Hyvällä kielitaidolla ja monipuolisella koulutuksella edistetään työllisyyttä ja monipuolisempia työuria. Työelämä tarvitsee kielitaitoista työvoimaa ja vientiteollisuutemme kieliasiantuntijoita. Olemme myös osa eurooppalaista yhteisöä, jossa tarvitaan kielitaitoisia virkamiehiä. Kun  varmistamme, että kieliä on mahdollista valita monipuolisesti, varmistamme samalla Suomen menestyksen myös kansainvälisesti.

Suomelta puuttuu kansainvälinen kielistrategia. Tarvitaan tutkimustietoa ja toimenpiteitä, joilla turvataan monipuolisen kieltenopiskelun jatkumo. Kielivarannon heikentymisestä on varoitettu vuosikausia, mutta toimiin ei silti ole ryhdytty. Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksessä todettiin jo vuonna 2017, että kielivarannon pelastamiseksi on toimittava.

Pelastamisen sijaan tilanne on vain huonontunut entisestään. Esimerkkinä tästä ovat ylioppilastutkinnon kielten kokeiden kirjoittajamäärät, jotka ovat laskeneet tasaisesti vuoden 2006 ainereaaliuudistuksesta lähtien. Ylioppilastutkintolautakunnan tilasto kielten kokeisiin ilmoittautuneista kertoo karua totuutta: vuodesta 2014 ranskan ja saksan lyhyen ja pitkän oppimäärän kirjoittajat ovat vähentyneet puoleen aiemmasta. Tästä kehityksestä myös Suomen elinkeinoelämän pitäisi olla huolissaan.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Suomen kieltenopettajien liitto SUKOLin kanssa.

Kirjoituksesta tehty lyhennelmä on julkaistu Kalevassa 27.3.2023.

29.3. tekstissä korjattu virhe: Varhennettu kieltenopetus alkoi vuonna 2020, eikä 2021 kuten tekstissä aikaisemmin luki.